perjantai 11. toukokuuta 2018

Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.
Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.
En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!
Se paras asia koko vuonna.
Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 
Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.


Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.


Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.
Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Katsaus vuoteen 2017

Rymysin molemmat puhelimet läpi ja kasasin kuvat tämän vuoden tuotoksista. Kaikesta ei edes löytynyt kuvaa, sillä ne ovat jatkaneet matkaa ennen kuin on muistanut napsaista kuvaa. No, väliäkös tuolla. Yritin koota näitä kollaaseihin, mutta en tietenkään tajunnut kasata niitä missään fiksussa järjestyksessä. Parissa taitaa olla melko kronologisesti, mutta osa on kyllä ihan sillisalaattia :). Onneksi on excel, jossa langankulutusta seuraan nimeämällä työt ja listaamalla käytetyt langat edes jotenkuten :D.


Alkuvuodesta tuli tikuteltua kuvan vasemmassa reunassa olevat sukat, jotka olivat osa kolmen settiä. Opiskelukaveri oli kysynyt josko neuloisin hänelle ja tyttärilleen sukat. Vaikka ne sitten valmistuivat alkuvuodesta jo, sain ne postiin vasta nyt joulukuussa :D. Sitten välissä neuloutui vähän muuta, mutta kuvaan taltioitui kaverille päätyneet fluormania-sukat kaaripitsillä, sekä yhdet lemppareistani eli Tiina Kuun Oi ihana toukokuu sitruunankeltaisesta Linie3 supersockesta.


Handun herkuista merinosukkiksista neuloutui yläkulman pipa, soveltin omasta päästä ja neuloin tasona. Mikälie ajatus sekin oli, ehkä en vaan uskaltanut herkku-handuilla opetella intarsiaa. Ja sitten se yksi ylpeyden aihe, eli La grasse matinée ruosteisen värisestä Cascade yarnsin Heritagetsa, jota olin hillonnut jo ainakin pari vuotta. Eihän siitä ehkä aivan prikulleen ohjeenmukaista tullut, mutta vallan hyvä ja oikeasti jopa käyttökelpoinen vaate! Sitten se Austermannin handpainted jota kanssa hillosi hetken aikaa, jälleen Tiina Kuuta Virtojen muodossa. Kiva ohje, kuten tähän mennessä kaikki tekijän ohjeet. Ja tuo sinisenvihreä Austermann Step olisi kyllä sopinut moneen malliin, mutta Leaf on the wind valikoitui ohjeeksi. Varresta tuli liian pitkä ja suuaukosta liian tiukka, että ne olis ainakaan itelle hyvät (ja terästäkin tuli aika iso, melkeinpä kokoa mies), eli täytyy varmaan antaa johonkin keräykseen, josko löytyisi käyttäjä. Sarjassa "koiranoksennus" tikuttelin potkuhaalarit ystävän esikoiselle. Vaan vieläpä ei ole läheskään niin kylmää ollut että noita tarttis, taitavat jäädä liian pieniksi ennen ensimmäistäkään käyttökertaa :D.


Yllättävän monta huivia on tullut neulottua. Ensimmäinen on tuo ihanan keväänvirheä setti, jonka reunapitsin apinoin puikkomaisterin sukkakirjan yhdestä ohjeesta. Ja koska Jawoll Magic on niin saamarin pistelevää ja kutittavaa omalle herkälle hipiälleni, annoin huivin ystävälle. Neuloin sitten itselleni DK-vahvuisista Madelinetosheista Kaipuu-ohjetta mukaillen ihanan pehmoisen ja lämpimän huivin. Mutta ehkä kuitenkin lemppariksi on tullut tämä aurinkoinen Eyeblink glitterillä maustetusta Sukka-Puffasta. Ihana lanka. Ja tosi kiva ohje neuloa.


Välissä ainakin parit vauvansukat joista ei ole kuvia. Ja lisää huiveja. Nurmilintu-mukaelma Hedgehog fibrestä ja ihanan harmaasta handusta, sekä Timeless Tukuwoolin valmissetistä jonka ostin Tampereen messuilta ehkä vuosi sitten? Lanitium ex machinan värikkäistä langoista neuloutui sukat, jotka päätyivät vanhemmille joululahjan muodossa. Faija sanoi, että kantapää istuu kuin hansikas, ehkäpä ne kiilakavennukset jalkapohjan puolella sitten ovat hyvästä :).


Ainoat vaavinsukat jotka pääsivät kuvaan saakka. Ja sitten myös lisää sarjassa "koiranoksennus", eli Linien silkki-villasekoitteesta riemunkirjava ja migreenin laukaiseva neuletakki, joka sekin sitten kysymättä lupaa jätettiin sen samaisen ystävän babyshowereille, jolle ne raitahaalaritkin neuloin. Voi lapsiraukkaa millasen kummitädin saikaan :D. Työparin vaaville neuloutui dominoneliöistä pieni vaunupeitto, ja isosiskolle nilkkamittaiset sukat ihanan pehmoisesta Linien merinosukkalangasta. Vai onko se Linie nyt sitten Online kun ei noista vyötteistä ota selevää.


Dominoita tein myös suoraan yhteen, joskin tämä proggis on jäänyt odottamaan jatkoa. Alkutalven Suuri Käsityö sekä Novita tarjosivat pitkästä aikaa kiinnostavat ohjeet, joten alareunan sukat tupsahti maailmaan. Hailakan minttuiset päätyivät toiselle siskolle, keltaiset lehtisukat päätynevät johonkin keräykseen taas vaihteeksi. Ja sitten viimeisimpänä tipahti puikoilta Zauerball Crazysta eli kreisistä kissalangasta neulottu huivinretale, jonka tulevaisuudesta ei ole mitään käryä. Kunhan neuloin. Ei oo pingotettu, ei mitään muuta ku päätelty. Senkin voisi antaa eteenpäin lämmikkeeksi jollekin sellaista tarvitsevalle.

Pitäisköhän toi keskeneräinen dominotekelekin punnita, jotta se olisi mukana vuoden langankulutuksessa? Lähtökohtaisesti olen ottanut laskelmiin mukaan vain valmistuneet työt, mutta tuo taitaa olla jonkin sortin ikuisuusprojekti, johon upottaa kaiken maailman jämälankoja. Njaa, ehkä haluan kuitenkin punnita sen vasta kun se on valmis. Millon ikinä lieneekään :).

Tämän vuoden saldo on siis:
15 paria villasukkia joista 4 paria vaavin sukkia
6 huivia
1 villapaita
1 vauvan villatakki
1 vauvan potkuhaalari
1 pipo
1 pieni peitto

Lankaa kului 2526g ja sitä tuli ostettua lisää 615g. Katsotaan mitä ensi vuonna tapahtuu :). Nyt kun on se kerimishärvelikin ja ne Pompomin vyyhdit jo keritty, voisi toivoa että ainakin yksi paita/takki valmistuu. Ja tuolla oottelis se yksi upeansininen pehmoinen merinovyyhti, joka tulee päätymään huiviksi. Vielä kun mallin keksisi... Ravelry laulamaan!

maanantai 25. joulukuuta 2017

Joulun materiaa

Nyt on taas rakas kulutusjuhlamme juhlittu (toki tänäänhän se juhlapäivä vasta oikeasti olisi, mutta eipä tässä nyt mitään juhlintaa enää ole, eilen hoidettiin ne velvollisuudet.


Itse viime vuonna julistin, etten enää osta kenellekään mitään. Noh, eihän se ihan niin sitten mennyt. Ja en kyllä itsekään jäänyt lahjatta, hirveä määrä paketteja!


Aatto meni ns. normirutiinilla, Lumiukkoa, joulurauhaa, riisipuuria, oleilua, hyvää ruokaa.


Kuten sanottu, omakin lahjapino oli ihan merkittävä. Olen huono neulomaan mitään näistä kirjoista, ohjeet on yleensä niin pitkiä sanallisia rimpsuja ja kirja on hankala pitää näkyvillä neuloessaan. Mutta tässä on kyllä useampi mielenkiintoinen malli, jotka pitää ottaa testiin.


Nyt olen ruma ihminen, mutta tällaset kirjat on sarjassa "mitähän tälläkin tekee". Kaunista kuvitusta kyllä, mutta mä en ole juurikaan jouluihminen, enkä fanita joulureseptejä jii än ee. Arvostan kuitenkin lahjan antajan elettä (en saanut käsialasta tunnistettua kuka tämän antoi) ja ajatusta, aina.


Mutta tää oli se, mikä sai hihkaisemaan ääneen! Vihdoin, vihdoin! Piti ihan ystävällekin laittaa kuva, sillä ollaan useasti puhuttu että pitäisikö kimpassa hommata. Ai että, vihdoinkin noi vyyhdit saa kyytiä. Toki tuli vain tämä pingotusosa, ei sitä mihin lanka kieputetaan kiekoksi, mutta ei se ole välttämätöntäkään (ja sen saa kyllä tarvittaessa ostettua), tärkeintä on se että nyt sen vyyhdin saa johonkin missä se oikeasti pysyy, sen saa kieritettyä palloksi ilman epäinhimillisiä asentoja ja aivan varmasti aika pirun paljon vikkelämmin!


Notta kunhan tämä Polarin aktiivisuusranneke on latingissa, voisi sen käytön aloittaa juhlavasti kerimällä lankaa! Tähän mulla on vähän kaksinaiset aatokset. Toisaalta haluan todellakin testata tällaista ja toivon, että se buustaa tekemään enemmän - mutta toisaalta pelkään, että se vain alleviivaa enemmän sitä etten liiku tarpeeksi ja se menee jo buustin toiselle puolelle ja lannistaa. Jatkuva muistutus siitä että tekee liian vähän saattaa syödä sen mielenkiinnon kokeilla edes koko hommaa (siis pitempään kuin viikon). Mutta pyhpah, minä aion nyt asennoitua positiivisesti ja haluan ottaa haasteen vastaan! Minähän se olen vastuussa itsestäni.


Toisaalta, mitä jos huomenna? Nyt tekisi mieli köllötellä ja syödä vähän suklaata :D.

Ai niin, lankakulutus näyttää tällä hetkellä 2,4 kg josta olen ihan tyytyväinen. Siis ottaen huomioon, että olen ostanut lankaa tasan kerran tänä vuonna, ja niidenkin ostosten jälkeen olen 1,8 kg voitolla! Ja tässä saattaa vielä ennen vuoden vaihdetta puikoilta tipahtaa epämääräinen huivinretale Zauerball Crazysta, jota on tähän mennessä mennyt melkein kaksi kerää - jotka molemmat oli tosin vajaita, mutta on tolla ihan hyvä määrä mittaa jo. Saa vielä ehkä hyvällä tsägällä 150g lisää kulutuslistalle.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Syksyn satoa

Houli mouli, ihan ku ois vierähtäny ihan muutama kuukausi viime päivityksestä... Sietäisi todennäköisesti haudata blogi kokonaan kun ei ole enää oikein inspistä sitä päivitellä. Päiväkirjamaisuus käsitöihin liittyen on tullut toteutettua lähinnä instagramissa.

Viimeksi olen jaaritellut Timeless-huivista ja muistaakseni samalla esittelin Nurmilinnunkin. Sittemmin on muutamat sukat tipahtaneet puikoilta, ajattelin nyt hieman kerätä tähän kuva-aineistoa sadosta.

Exceliähän päivitän paljon tarkemmin :D



Edellisen päivityksen aikoihin taisin aloitella kesälomaani. Käväisin mm. Savonlinnassa, ja matkaneuleeksi otin Lanitium ex machinan langan. Tai siis, neuloin sukat jo käytännössä ennen junamatkaa loppuun, tokan sukan viimeistelin junassa. Hurjat erot langan sävyissä riippuen kuvausvalosta. Ja puhelimen kamerallahan ne on kuvattu muutenkin, että vähän heikkoa laatua näissä on aina... Mallissa viehätti siis tuo punos-mainen palmikko, vaikka se kyllä katoaakin langan kirjavuuteen. Kokoa mies. En tiedä mikä mies, ehkä elämäni mies? :D

Lanka: Lanitium ex machina, nimeä ei muistu
Puikot: 2,5mm
Menekki: 74g


Ja koska rohmusin neuleen jo ennen matkaa, pitihän langan sisko ottaa matkaan myös. Sen värimaailma oli ihanan karkkinen, ja siitä syntyi jollain mistä-lie pöllityllä palmikkosekoilulla sitten naisen kokoiset sukat. En tiedä mikä nainen, mutta eiköhän käyttäjä löydy :)

Lanka: Lanitium ex machina, väri..??
Puikot: 2,5mm
Menekki: 62g

Jossain välissä olin neulonut yhdet vauvansukat valkoisen sock4:n ja sen sinivihertävän Austermann-langan jämistä, siniviherlanka oli niissä lehtikuvioisissa sukissa. Tuli aivan hellyyttävät, mutta kuvaa en nyt kyllä löytänyt. Annoin ne työparilleni kun hän jäi mammalomalle. (Menekki 24g)


Lomani lopulla juhlittiin hyvän ystäväni vauvasuihkuja (...) ja päätin sitten lopulta ottaa tämän koiranoksennus- takin mukaan ja ommella siihen vihdoin napit. Jätin juhlapaikalle. Takki neuloutui muistaakseni joskus keväällä silkki-merinosekoituksesta.


Tekojärjestys ei nyt välttämäti kohta enää pidä paikkaansa, mutta nää nyt on suunnilleen samassa järjestyksessä kuin langankulutus-excelissä. Joten kuva toiselle työkaverilleni tekemistä pikkusukista. Lankana Strömpegarnin "polkkalangaksi" ristimäni väri, jotenkin vaan niin tuo mieleen polkka-karkit vaikkei niissä oranssia olekaan.

Lanka: Strömpegarnin Jacquard magic
Puikot: 2,5mm
Menekki: 20g


Jossain välissä olin ottanut kokeiluun domino-palasen neulomisen. Siihen sitten kaikenmoisia jämälankoja... En alkuun yhdistänyt palasia toisiinsa suoraan kun haaveena oli että olisin vähän edes yrittänyt miettiä värisommitteluja. Nääh, vatut. Virkkasin ympäri ja yhdistin tylsästi ihan vaan neulalla palaset toisiinsa, välissä sitä ihanaista harmaata villalankaa jonka nimen olen kauhukseni unohtanut!!! Pirtin kerhäämön? No se yks ihana jonka ostin kun sen yhden harmaan neuletakin päälanka loppui. Eniveis. Annoin tämänkin työparilleni läksäreissä. Harmikseni en yhtään muistanut punnita, yyyh! Mutta kyllä se yli 100g painaa, ehkei kuitenkaan ihan kahtasataa.

Lanka: kaikenmoiset fingering-jämät
Puikot: 3mm pyörö
Menekki: arviolta ehkä 150g? Vai onk se vaan wishfull thinking...


No sit aloin miettiä joululahjoja. Ja Onlinen unelmapehmoisesta merinosukkalangasta syntyi siskolle nilkkamalliset sukat, joissa käytin samaa punosmaista palmikkoa koska tykästyin siihen kovasti. Resorin alussa puikot oli 2,5mm tai ehkä jopa 3mm nyt kun muistelen... Ja sit hyökkäsin sny-parilta saamieni zingien kimppuun ja meinasin saada jännetuppitulehduksen. Mutta sukista tuli hienot.

Lanka: Online merino socke jotain jotain, ihanaa
Puikot: 3mm ja 2,25mm
Menekki: 59g


Sitten saapui jossain välissä Suuri Käsityö, josta oli ehdottomasti saatava tämä malli puikoille. Ja näin sen heti tuossa heleän vaaleassa minttuisessa sävyssä, kiitos Regian 4-säikeinen! Muistelen langan lähteneen mukaan joskus pari vuotta sitten Karnaluksista. Tai ei välttis... Mutta sellanen mielikuva on. Pitäis varmaan kostuttaa, noi kärjet mm. on aika rumat... En tiä miten niin tiukkistelin käsialan kanssa. Ja sukat on muuten ihan eripariakin vaikka kovasti yritin pitää huolta käsialan tasaisuudesta! Toinen sukka on pari senttiä toista lyhyempi, vaikka kuviokertoja on sama määrä...

Lanka: Shahhenmuhhen Regia 4-fädig
Puikot: 2,5mm
Menekki: 70g

Tossa kaiken välissä (jo ennen ton tilkkupeiton lopullista valmistumista) aloin neuloa niitä dominopalasia suoraan yhteen, pieni maininta vaan tähän väliin.


Suuri Käsityö-lehden kanssa vissiin samaan aikaan luukusta tipahti myös Novita, jossa oli pitkästä aikaa tosi houkutteleva ohje. Kyseessä toki Niina Laitisen Alla koivupuun -sukat, joita piti sit kuitenkin vähän modifioida kuten joku tarkkasilmäinen voi kärjistä huomata. Ja koska noi minttuiset sukat oli taas ihan eriparia, päätin tehdä nämä looppaamalla. Mikä on sit taas sen puolesta paska mulle, että sovittaminen on murhaa, ja vaikka kuinka olisin halunnut nämä itselleni niin liian pienethän niistä taisi kuitenkin tulla. Notta haistakaa nyt kakka. Ja mä en ole kovastikaan Laitisen fani siinä suhteessa, että kaikissa sukissa pitää aina tuolla pohkeen puolella olla se tylsä joustin. Eikö nyt ihan tosi koskaan voisi toistaa etupuolen kuvion sinnekin? Ihan varmasti osaisi, vai onko syynä sit se että mallit halutaan pitää kuitenkin suht helppotekoisina, että vähän kokemattomammatkin uskaltaa hyvillä mielin haastaa itseään. Siis tuo kuviohan ei ole millään muotoa vaikea, että se on huono tekosyy.

Lanka: Sock4 seiskytluvun keltaisena, kuten siskoni sanoi...
Puikot: 2,5mm pyörö
Menekki: 70g


Ja tällä haavaa keskeneräisenä möllöttää tämä toinen tilkkupeitto, jossa siis ne yhdistetyt dominot. Tähän on tullut kuvan oton jälkeen taas muutama ruutu lisää, mutta en jaksanut kuvailla uudelleen. Viime viikolla iski joku kamala lihasjumi niskaan joten en ole reiluun viikkoon neulonut lainkaan. Niska alkaa olla aika jees, mutta nyt on inspis vähän kadoksissa.

Jottain joululahjaa vois vielä suunnitella, mutta malli ja lanka vähän hakusessa. Sukathan ne todnäk olisi, koska ne on jotenkin helpoimmat mulle tehdä vähän silleen mutu-tuntumalla. Joskin miksei vois vaikka jotku lapaset tai kämmekkäät neuloa kans. No, kattellaan.

Muistaako kukaan enää tämän vuoden ainoita lankahankintojani Jyväskylän neulefestareilta? Sain yhden niistä neljästä Pompomin Donegal tweedeistä kerittyä, jei. Enää kolme... Vähän polttelis alkaa niistä takkia, mutta siitäkin on malli hukassa!! Kääk. Ja ne penteleet pitäis jaksaa keriä mutku se on ihan paskaa hommaa en taho pyh.

Lankamenekki näyttää muuten tällä hetkellä runsasta 2,3 kiloa, josta olen kyllä vähän ylpeä. Eihän se ole mitään niiden rinnalla jotka ehtii tikutella mooonta kiloa vuodessa, mutta kun mä nyt en vaan ole niin maanisen nopea enkä aina jaksa. Kesän lankahankinnat aiheuttaa kuitenkin sen, että varasto on kutistunut "vain" noin 1,8 kiloa. Se nyt tais olla oma tavoite tälle kaikelle tänä vuonna. Edes vähän vähemmäksi. Jei!

Viime viikonloppuna oli ne ihanaiset Tampereen käsityömessut mut arvatkaapa mitä. Me ei nyt menty. Koska messuparini sai syyskuun lopussa vaavin, ja se kaikki hässäkkä oli vaan liian monimutkaista suunnitella, joten kun hän totesi ettei lähde, päätin olla supporttina ja olla lähtemättä myös. Vähänkö teki pahaa katsoa kaikkia niitä ihania messupäivityksiä instasta!!! Mutta ens vuonna mennään kyllä, ja sanotaan pankkitileille paipai.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Timeless ja vähän ärripurria päälle.

Oli taas hetken tauon jälkeen tarkoitus tulla kirjoittelemaan valmistuneesta työstä sun muuta, mutta koska open office alkoi vittuilemaan, meni lopulta hermo ja nyt sitten kiukuspäissäni päätin päivitellä. Aina hyvä idea!

Pidän siis kirjaa langan kulutuksesta projekteineen ja uusista ostoksista, koska on kiva nähdä paljonko lankaa oikein kuluu vuoden aikana. No tuo helvetin open office nyt sekoilee milloin mitenkin, ja äsken se sitten teki viimeisen tenänsä. Tai ei oikeastaan tehnyt vaan sain sen lopulta toimimaan, mutta olen vieläkin niin käärmeissäni että tekisi mieli heittää jotain seinään. No mutta, nyt on kulutukset ajan tasalla, ja vaatimaton 2kg raja lähestyy. Olen melkein kateellinen niille, jotka ehtii vuoden aikana neulomaan monta kiloa, mutta täytyy vaan hyväksyä se tosiasia etten ole niin nopea neuloja. Ja tuo pari kiloa tässä vaiheessa vuotta taitaa olla pieni ennätys, että ihan tyytyväinen saan kyllä olla. En mä suinkaan joka hiton päivä ehdi neulomaan, ja aina väliin mahtuu niitäkin päiviä kun ei vaan kiinnosta. Vastapainona on kuitenkin niitä viikonloppuja joina en juuri muuta teekään kuin neulo tuntitolkulla, ja myöhemmin on sitten huono omatunto :D.

Mutta niin! Nurmilinnusta löpisin jo viime päivityksessä, eilen sain sen vihdoin jopa pääteltyä :D. Pingotuksesta ei ole vielä tietoakaan, sillä ei se mahdu mulla mihinkään. Ensi viikolla lähden itään, juuri ennen lähtöä voin levittää ton rätin keskelle olohuonetta ja menettää hermoni kun jumppamatot ei riitä ja huivia ei saa pingotettua kunnolla. En ole yhtään pessimisti...


Melko heti Nurmilinnun valmistumisen jälkeen puikoille hyppäsi muistaakseni viime vuonna Tampereen kässämessuilta ostamani tukuwool-setti, josta valmiina tuotoksena toissapäivänä tipahti Timeless-huivi. Eilen senkin päättelin, sillä pelasin ns. varman päälle enkä alkanut kieputtelemaan raitalankoja eri kerrosten aikana kun se ois kuitenkin jäänyt kinnaamaan tai muuten rumaksi. Eli joka kerroksen jälkeen lanka poikki nnnips, ja eilen sitten yhden elokuvallisen verran sitä päättelyä väsäsin. 


Vihreää jäi pikku nöttöset, mutta valkoista piti jatkaa kun loppui kirjaimellisesti viimeisellä kerroksella. Ja jatkoin sitä sitten liian pienellä jämänötöllä, joten sitäkin piti vielä jatkaa. Ei terve.


Pyöröllä huivi oli pelkkä mytty, enkä edes yrittänyt jatkopiuhoilla hahmotella minkä kokoinen se missäkin välissä oli. Sohva on kuitenkin sen melkein 2m leveä, että ihan riittävän kokoinen tuli :D. Ja hox, se on vielä tyystin pingottamatta. Tämä ei mahtuisi mun olohuoneeseen kyllä mitenkään päin, joten täytyy todennäköisesti tyytyä vaan liottamaan se ja väkertämään vintille naruille kuivamaan, saa sitten oman painonsa kanssa minimaalisesti venyttyä. Ja vähän sellainen kokemus on näistä ainaoikein-neuleista ettei ne edes malta kamalasti pingottua vaan palaavat melko voimakkaasti takaisinpäin, jos nyt ei sentään kokonaan.


Lanka: Tukuwool fingering
Puikot: 4mm pyörö
Menekki: yht. 241g, vihreää jäi n. 10g ja harmaata n. 12g, valkoista meni molemmat 50g kerät ja vähän jämää päälle.

Vähän näköisesti noita päättelypätkiä, osan heitinkin jo mäkeen ennen kuvan ottoa. Saa nähdä kuinka langan karheuden käy liottelun ym. jälkeen, näin karheaa lankaa en pystyisi käyttämään vasten ihoa mitenkään. T-paidan läpikin pisteli neulottaessa sen verran ikävästi, etten selviäisi edes viereiseen huoneeseen tämä suoraan ihoa vasten. Mutta en sitä suunnitellutkaan pidettäväksi silleen, vaan vien sen toimistolle, jossa talvella suunnilleen tuulee ja hartiat kaipaa lämmikettä. Jopa nyt kesälläkin on välillä pitänyt laittaa villasukat hetkeksi jalkaan kun ei muuten tarkene. Onneksi olen sellainen hikitassu, ettei kovin kauaa mene ennen kuin lämpenee.

Ja seuraava proggis himottaisi. Hetken jo mietin oisko välissä pitänyt tehdä vaikka sukat tai muuta vähän pienempää, mutta kun en meinaa keksiä sopivaa mallia! En todellakaan jaksaisi posottaa perussukkaa, siinä on oltava joku kuvio/palmikko/pitsi, jota pitää mielenkiinnon yllä. Toinen hidaste on toki myös se, etten heti keksi mistä langasta ne neuloisin :D. Ois pari Lanitium ex machinaa tuolla, mutta ihan mikä tahansa malli ei sovi sellaiseen vilkkaasti värjättyyn lankaan kuten nuo kaksi on.

Tänään on tommonen sadekeli, joten ihan ei lomalainen viittis tällä kertaa mennä puistoon makaamaan (eilen vasta kolme tuntia, selkä otti vähän väriä...). Vois olla hyvä tehä pieni lanka-inventaario! Ja toinen asia, mitä suunnittelen, ois ikkunoiden pesu. Mietin vain onko siinä mitään järkeä jos ne on tässä sateen jäljiltä heti taas uudelleen likaiset. Mut ku kerrankin ois vähän inspistä, noista hädin tuskin näkee läpi! Näillä suunnitelmilla tätä päivää pääsis muutaman timman eteenpäin :).

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Anti-Jyväksylänneulefestaripäivitys

En aio nyt tehdä mitään Jyväksylän festari-postausta, koska enhän mä edes kunnolla osallistunut niihin. En käynyt milläkään kurssilla, en myöskään osallistunut bloggaajien härpäkkeisiin kun en ole pahemmin kenenkään kanssa edes tekemisissä ja muutenkin sosiaalisesti vammainen (en koe yhtään kutsuvaksi meuhkata blogistani silleen, että tutustuis muihin bloggaajiin, mä lähinnä seuraan sitten instassa ja ehkä kerran sataan vuoteen kommentoin jollekin jotain :D).

Se mitä tein, oli seuraavaa: kympin junalla 4h Jyväksylään, nokka kohti Vanhan Toivolan Pihaa, tunnissa ylitin budjettini ja sitten pinkaisinkin jo pakoon, jotta pystyisin pelastamaan loput pankkitilini sisällöstä. Sitten vähän neuloksin pubin terassilla, kävin syömässä, ja suuntasin takaisin juna-asemalle ja istuin jälleen 4h persauksillani. Yhteensä siis 8h junassa ja vaivaiset 5h itse kohdekaupungissa. Ja siis yksi tunti varsinaisessa kohteessa... Voi kyllä x).


Matkaevääksi valikoitui lähtöä edeltävänä iltana Heidi Alanderin Nurmilintu, materiaaleiksi Hedgehog Fibresin sukkalanka sekä Handun perussukkis. Pistin sen malttamattomana puikoille jo pe iltana, mutta en neulonut sitä paria senttiä enempää.


Mutta niin. Jos saan kavauduttua ulos kuorestani ensi kesään mennessä, voisi vähän panostaa tähänkin hommaan. Tosin koska työt ei noin vaan anna tilaa ampaista arkena mihinkään, rajoittaa se merkittävästi vaihtoehtojani esim. kursseille osallistumisen suhteen. Ja tietenkin se, etten todellakaan muista herätä ihmettelemään asiaa tarpeeksi ajoissa - sillä eihän sitä nyt voi monen viikon tai jopa kuukauden päähän sitoutua kun mitä jos ei sitten pystykään/haluakaan/jotain muuta surkeaa tekosyytä. Kummasti aina kuitenkin Tampereen messuille pystyn sitoutumaan :D.


Aluehan oli sinällään hyvin pieni, mutta sitäkin enemmän oli sitten kaikkia herkkuja joista pitäisi pystyä kieltäytymään. Olin ottanut muutaman lankataikurin nimen listalle, josko niitä keskittyis ihmettelemään (kun esimerkiksi nämä Puffalan langat on jo tuttuja useammilta messuilta ja puikoillakin käynyt ainakin neljä kertaa).


Oli Petrichorit ja Ikket ja La Bien Aimeet listalla, mutta karu todellisuus oli se, että esimerkiksi nämä kuvassa-ei-aivan-yhtä-herkullisesti-kuin-luonnossa-hehkuvat La Bien Aimeet maksoivat - anteeksi kielenkäyttöni - mun kukkarolle aivan vitusti liikaa. Pari vyyhteä ja 60e tai enemmän "savuna ilmaan", toinen vyyhdistä vielä sellainen mini. No siis, emmä nyt mitään tusinatavaraa halvalla tullut etsimäänkään, mutta oman varallisuuden rajoissa tällaiset herkut ja ylellisyydet saivat jäädä kyllä kojuihinsa :(. Ehkä mä vielä joskus. 

Olin ottanut ajatuksiin punaiseksi langaksi sen, että nyt saisin etsiä takilliseen langat, ja jos sellaisia ei osuisi kohdalle, pari herkumpaa vyyhteä joista saisi ihanan huivin tai vastaavaa. Melkein jopa pysyin tässä ajatuksessa!


Kässäkerho PomPomin pisteeltä silmille loikkasi saman tien hyllyllinen tätä Donegal Tweediä, jonka tiesin olevan nyt se takkilanka. Toki esitin ujoa ja vaikeasti tavoiteltavaa ja kävin kiertämässä kaikki kojut ennen ensimmäistäkään ostosta, mutta palasin näiden ääreen. Yritän olla ajattelematta käytännönläheisillä aivoillani, että 80€:lla lankaa yhteen perkeleen takkiin tai paitaan tekee siitä kyseisestä vaatekappaleesta aivan naurettavan tyyriin. Siis ihan oikeasti. Sitten kun palkanlaskijan mielenliikkeillä ajattelen asiaa siten, paljonko ne työtunnit maksaisivat... Kukaa, ei kukaan maksaisi neuleesta yli 800€, ja siinä vaiheessa ollaan laskeskeltu vasta suuntaa-antaen bruttosummilla!

Mutta eihän näitä käsitöitä voi siltä kantilta oikeasti edes ajatellakaan. Miten mä voisin iskeä hinnan työajalleni, kun se ei ole työtä vaan armas harrastus, terapiaa, rentoutumista, nautintoa. Mutta saan sentään vähän funtsata edes, että paljonko ne materiaalit maksaa. Ja voin suoraan sanoa, etten ole vielä koskaan ostanut 80€ neuletakkia tai paitaa. Enkä ostaisikaan, ei yksi vaatekappale saa niin paljoa maksaa. Mutta samalla summalla saan kyllä ostaa lankaa jotta teen itse! Ihan loogista :D.


Oikeasti noiden Donegalien jälkeen ostin jotain, mikä rikkoi budjettini, mutta haluan jostain syystä jättää sen nyt viimeiseksi. Ilun pakettiauton takakontista suorastaan tipahti syliini tämä keväisen raikas merinosukkis. Tähän meni loput käteiset, hupsista... Olisihan siitä mieluusti lähtenyt yksi sukkalankkukin mukaan, mutta järjen rippeet kiljuivat käheällä äänellään että no more! Tulen vielä myöhemmin törmäämään niihin kyllä, ja sitä paitsi mua ehkä ihan hintsusti häiritsee se, ettei ne ole läpi värjäytyneitä. Siis että kyllähän se päällipinta näyttää aivan ihanalta, mutta langan ns. toinen puoli ei ole saanut läheskään yhtä paljon väriä, ja mieleni logiikalla siitä langasta neulottuna lopputulos jää paljon hailakammaksi kuin mitä päällipinta ensin lupailee. Ja sitä mun ajatukseni ei vaan pysty sulattamaan tällä hetkellä. Ehkä ne kypsyy syksyn Tampereen messuihin mennessä ;).


Ja tämä se sitten oli, joka rikkoi pankin. Ilon pisteellä hipelsin varmaan miljoona kertaa niin Lystigin lankoja kuin näitä Primrose Yarnsin vyyhtejäkin. Lopulta sitten tätä en enää pystynyt laskemaan alas. Ehkä jo värjäysnimensäkin takia, "Electric Mint Julep". Ja oisko jopa ensimmäinen sinkku - eeei nyt valehtelen! Olihan se kutikuti-lanka, sano ny se nimi.. Jawoll Magic, sekin oli sinkku. Tämä herkku tuntuu vaan sata kertaa paremmalta, ja päätyy ihan varmasti joksikin ihanaksi huiviksi tai osaksi jotain kaunista paitaa. Veikkaan ensimmäistä...

No siis, vaivaiset +600g lankaa tolleen tunnissa hamsteroituna, ei paha. Rahaa kului n. 130€, ei oikeasti paha sekään. Tosin kaveri sitten illalla kun kantikseen rantauduin suoraan junasta jäi haavi auki tuijottamaan kun kuuli paljonko tui sähköinen mint julep esimerkiksi maksoi. "Maksaako langat oikeasti noin paljon ?! Uskaltaako tohon edes koskea." No niinpä, kyllä muakin edelleen vaivaa se vamma, että kun jotain varsin kivaa peruslankaa saa sillä muutamalla eurolla vaikkapa Lankamaailmasta (esim. yksi lemppareistani Sock4), vääjäämättä kauhistelee kun joku unelmapehmeä käsin värjätty merinovyyhti maksaa sen 30-40€/100g. Mutta ne onkin niitä unelmapehmeitä, uniikkeja käsin värjättyjä luksuslankoja. Mutta sitten taas toisaalta, mitä mä teen lukuisilla yksittäisillä vyyhdeillä jotain luksuslankaa, jos se ei riitä muuhun kuin huiviin tai sukkapariin? Mä olen jo tämän vuoden puolella neulonut vissiin neljä huivia, joita mä en varmasti tule edes käyttämään ihan mielettömiä määriä sillä villa toimii vasta kun on oikeasti kylmä (ennen sitä se vain hiostaa ja kutittaa), mutta sitten taas toisaalta se ei pidä ei sitten yhtikäs yhtään tuulta, jota täällä Helsingissä riittää. Niin että mene ja tiedä kuinka käytännöllisiä noi sitten lopulta edes onkaan... IHAN SAMA, mä rakastan noita jo nyt vaikken ole yhtään pitänyt (siis nämä kaksi viimeisintä). Mutta siis. Kun tässä nyt uskaltaudun kokeilemaan siipiäni yhä suurempien töiden parissa, tarvitsen lankaa sen verran että se riittää takkiin tai paitaan, ja mun kokoisella ihmisellä se tarkoittaa sitten langasta riippuen esim. neljää vyyhteä. Jos ostaisin just sitä mitä haluaisin, maksaisi paitalangat helposti lähemmäs 200€. Mutta ihan niin tyhmä mä en ole.

No, josko lopettais paasauksen lankojen hinnoista. Kyllä niillä ihan syystä on hintaa, eikä tää mun marmatus ole kuin vaan sitä harmistusta, ettei kaikkea ihanaa vaan pysty ostamaan vaan täytyy tehdä rajauksia. Oikeastihan mä olisin ostanut yhden jokaista :D.


Se toinen niistä äsken mainitsemistani huiveista näyttää pingotuksen jälkeen tältä. Taas ei aivan riittänyt jumppamaton pituus, aivan viimeiset 20cm molemmista päistä jäi pingottamatta, mutta ei sitä juostessa huomaa. Pitsi avautui upeasti, ja vaikka toi tosta vähän palautuukin, on huivilla riittävästi kokoa. Lankaspeksit kerroinkin jo edellisessä postauksessa: Säihky-Puffa, punnitus kertoo huiville painoksi 102g ja vyyhdestä jäi pieni jämäpallero, eli oisko sitten ollut vähän päälle 100g vai oliko huivissa vielä punnitushetkellä vähän tavallista enemmän kosteutta mukana.

Toinen huiveista on sitten eilen puikoilta tipahtanut Nurmilintu. Viikko siihen meni. Tsiisus.


Tässä nyt vielä työstökuvaa, sillä en ole vielä ehtinyt päättelemään langanpäitä taikka pingottamaan, vastahan tuo eilen illalla vähän jälkeen yhdentoista tipahti puikoilta. Sain huivin reippaasti yli puolen välin jo sen ekan viikonlopun aikana, mutta työviikolla en välttämättä neulonut kuin pari hassua riviä per ilta. Ja koska molempia lankoja riitti, neuloin yhden mallikerran enemmän, halusin huiviin lisää leveyttä. Pituuttahan tällä monsterilla on varmaan sata metriä pingotuksen jälkeen... Vähän kyllä v*tuttaa tän malliset huivit kun niistä tulee niin perkeleen pitkiä ennen kuin leveys on lähelläkään sitä mitä itse kaipaan. Ja sitten tämän kyseisen huivin kohtaloa vähän arvuuttelen: päätökseni neuloa se sileänä saattaa vielä kostautua, sillä en tajunnut lainkaan ajatella reunojen rullautumisen mahdollisuutta ennen kuin se oli jo liian myöhäistä. Enkä kyllä tiedä kuinka olisi edes toiminut joku ainaoikein-reuna, mutta nyt on enää myöhäistä katua! Sitä paitsi rakastan tuota sileää pintaa, mielestäni se sopii tälle siililangalle paremmin kuin ainaoikea. Katsotaan mitä tälle käy kun saan sen joskus pingotettua - sitä täytyykin suunnitella pikkasen enemmän kuin noita aikaisempia...


Eilen makoilin Alppipuistossa muutaman timman näissä merkeissä, ja tänään ajattelin toteuttaa itseäni uudelleen. Hitsi kun olis vielä jotain kivaa eväänä..! Niinku esimerkiksi riittävästi allergialääkkeitä... Atshii!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Vetehiset lehdet ja auringon säihke silmässä

Hupsista, miten niin unohtunut tämäkin blogi? Eipä ole paljonkaan sanottavaa, antaa kuvien puhua enemmän :)


Malli: Leaf on the wind (ravelry)
Lanka: Austermann Step jotain-jotain
Puikot: 2,5mm
Menekki: 79g

Ei mitään muistikuvaa milloin sain nuo valmiiksi, mutta aloitin ne joskus toukokuun puolivälin jälkeen. Ravelryyn merkkasin alkupäivän, mutta kuten yleensä, unohduin johonkin ihan muualle kun sukat valmistuivat. Vähän jäi ärsyttämään, että malli/koko on kovin löysä, tavoitteena oli tehdä vähän pienemmät sukat jotta päätyisi jopa jollekin lahjaksi. Nuo pyörii liian monella ympäri jalkoja ettei ne kyllä toimi. Mutta malli oli kiva, tuota pitsikuviota tulen varmaan käyttämään jossain muussakin!


Sitten pidin juhannusviikon lomaa, ja lähdin käymään Göteborgissa kaverin kanssa. Matkaneule valikoitui edellisenä iltana, jo pitkään jonossa keikkunut Heidi Alanderin Eyeblink-huivi. Parisen vuotta sitten muistaakseni Tampereen käsityömessuilta ostamani Säihky-Puffa oli odottanut koko tämän ajan päästäkseen huiviksi, ja tähän se sitten lopulta päätyi. Langassa on siis hieman glitteriä mukana, varsinaista auringon säihkettä siis!


Matkalla neuloin sitä tasan lentokentällä tai koneessa, välilasku Arlandassa antoi aina parisen tuntia aikaa tikutella.


Vaan tämänpä sainkin sitten aika vauhdikkaasti valmiiksi, aloitin sunnuntaina ja päättelin perjantaina (vai oliko se torstai jopa). Äsken sain sen vihdoin myös pääteltyä ja pingotettua, tuossa se nyt aiheuttaa kompastelua keskellä olkkarin lattiaa. Ainoa paikka mihin se mahtuu.

Malli: Eyeblink (ravelry)
Lanka: Puffalan Säihky-Puffa
Puikot: 5mm pyöröt
Menekki: enpä muistanut punnita ennen pingotusta. Pienen pieni nysä jäi jäljelle 100g kerästä, notta aika likelle sataa menee.

Mitäs muuta?


Göteborg oli mainio kaupunki. Ja hotelli aivan mahtava, Hotel Bellora - varoitus, sivuille mennessä pomppaa yks sun kaks perkeleen mainosta tai chatti-ikkunaa, meni jo hermo... Mutta se nyt ei vähennä hotellin ihanuutta mitenkään. Kattoterassilta oli aika hyvät näkymät kaupungin siluettiin.


Ja hotellin ravintolasta sai aivan naurettavan herkullista risottoa. Mä en pääse yli siitä kuinka hyvän makuista se oli!


Kanavarannassa olisi istunut mielellään monta ilta-aurinkoa hyvässä seurassa.


Juhannus meni sitten ihan vaan kotosalla ja tehden ei-niin-yhtikäs-mitään. Melkein alkoi ärsyttää että miksen tehnyt mitään, mutta toisaalta sitten, miksi olisi pakkokaan? Säät ei täällä Helsingissä olleet mitenkään erinomaiset, mutta eipä mulla ois muutenkaan ollut grillaus-mahdollisuutta tässä. Uunissa sitten pirun hyvää settiä, ai että mitkä herkut mulla oli pari päivää!


Töihin palaaminen olikin sitten melkoinen isku, koska en ehtinyt viikon loman aikana juurikaan palautumaan. Juostu on siis kuin päätön kana tämän viikon, mutta olipahan sitten perjantaina hyvän työkaverin läksiäiset joita juhlistaa oikein kunnolla. En tiä miten tuun pärjäämään toimistolla ilman tuon ihanan ihmisen aurinkoista hymyä, mutta pakko se on vaan pärjätä. Ja hänpä jatkaa uusiin haasteisiin jotka tarjoaa mahtavia mahdollisuuksia kehittyä ja kasvattaa omaa asiantuntijuuttaan, kaikkea hyvää ja vielä enemmän onnea uusiin seikkailuihin!

Ja ai niin joo.

Ostin junaliput Jyväskylään ensi viikonlopuksi. Oho hupsista!
Vielä kun selvitän, mitä ja miten siitä eteenpäin :). Lähinnä tarkoitan sitä, että mulle on edelleen epäselvää maksaako pääsy knit festivaaleille jotain, vai vaan niille kursseille. Tottakai kurssit maksaa, enkä aikonutkaan suunnata niille (olisin auttamattomasti liian myöhässä, nehän on tottakai jo täynnä). Tapahtuman nettisivuilta vaan kun en saanut yksiselitteistä vastausta pohdintoihini, että missä ihan tarkalleen markkinat on ja maksaako sinne jotain. Olisin odottanut että varmaan jotain maksaa, mutta musta tollaset perushommat täytyy olla jos ei etusivulla niin muuten kyllä selkeästi ilmoitettuna. Vähän kyllä miinusta, epäselvät sivut. Tai ehkä miinuksen ansaitsen minä kun en vaan jotenkaan löydä.

Otin nyt sellasen pikavisiitti-asenteen, kahdelta perillä ja seiskalta lähtee takasin. Ehkä parempi pankkitilille, etten sen kauempaa voi olla :D. Siitä sellanen täsmäisku lankamyyjien kojuihin, vähän ehkä ruokaa napanderiin, ja jos aikaa jää ni sitten voi ehkä vähän fiilistellä kaupunkiakin. Käynyt Jyväskylässä ainakin kerran, mutta siitä on jo varmaan 8v aikaa!