Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?

Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.

Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.

Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.

Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.

Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.

Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

Lahjakas

Aloitetaan toivottamalla kaikille rauhallista joulua!

Itse vietin aaton porukoillani. Neuloin, söin ihan liikaa, ja sain jopa lahjojakin.

Maanantaina lähdin vähän ekstemporee Johanneksenkirkkoon kuuntelemaan akateemisen mieskuoron konserttia kaverin pyytämänä. Vitkuilin ja mietin mitä kaikkea muuta pitäisi tehdä ja viitsiikö sitä nyt lähteä, mutta onneksi lähdin. Kaunis konsertti komeassa kirkossa. Eihän siinä sitten.

 

Aatonaattona sain aikaiseksi myös taatelikakun, joka oli tarkoitus leipoa jo edeltävänä viikonloppuna. Olin toiveikas ohjeen suhteen, mutta eilen paljastuikin, että se vielä parempi ohje olikin toinen eikä tämä jolla tein. No, hyväähän siitä silti tuli, mutta se toinen ohje on vaan niin miljoonasti parempi. Tai sitten se johtuu siitä, että äiti leipoo sen.

Lahjapakettini paketoin S-marketista löytyneellä paperilla. Yleensä tykkään etsiä jotain vähän erilaista, mutta tykästyin paperin kuvioon kovasti, ja sillähän sitten mentiin.

Aattona läksin porukoille ennen puoltapäivää. Tapana on ollut katsoa julistus ja syödä sen jälkeen puuroa. Siskontyttö nappasi mantelin tälläkin kertaa. Sen jälkeen istuksin neulomassa jämälankavillasukkajoulukalenteriani loppuun. Viimeinen raita ja resorit, langanpäät piiloon ja voilá, valmista. Steppi (vihreä) on selkeesti ohkasempaa kuin Heritage (keltainen), sillä heritagella on neulottu 23 riviä ja stepillä 24, ja silti vihreä raita on laihemman näköinen :D. Resoriin tein kerroksia muutaman enemmän kuin ohjeessa.

Hauska proggis, vaikka välillä pitikin vähän kirota värivalintoja. Ja yllättävän tylsä värimaailma mun jämälangoissa! Samaa lankaa joutui käyttämään useamman kerran. Sukkien kohdalla tuli kokeiltua myös ensimmäistä kertaa jälkikäteen neulottua kantapäätä. Ei niin puhuttele, ei istu mun jalkaan yhtään niin hyvin kuin muun malliset. Saumat tuntuu kiristäen, ja koska kiilakavennuksia/-levennyksiä ei ole, juuri siinä nilkan ympärillä kiristää. Tosin luulen, että jos kokeilen vähän toisenlaista mallia tai ylipäänsä uudemman kerran, saattaa lopputulos olla jo parempi :).

Joulupöydässä mässäiltiin, ai että kuinka tulikin syötyä liikaa!

Lihoja maistoin palaset, kaloja santsasin kuten tapana on. Laatikoita vähän maistoin, kinkkuakin siivun tai kaksi. Rosollia! Jälkiruokaa mahaan mahtui enää vain kolme lusikallista. Siis sellaista pientä, ei mitään santsaus-lusikallisia :D.

Illalla poikkesin kantapaikkaani, vein mukanani vähän eväitä. Tosin yksi kanta-asiakkaista söi melkein kaiken, että baarimikolle ei sitten niin riittänytkään :D. Itse nautiskelin mansikka-daiquirin lattareiden soidessa taustalla, voi kuinka jouluista! Sain myös kauan kaipaamani whisky sourin, mums!

Tänään sitten silittelen kipeytynyttä tukkaani, ja tutkiskelen saamiani lahjoja. Herätysvalo testattu, saa vaan nähä tuleeko oikeasti käytettyä. Herätysääni kun on se perinteinen TITI-TITI, TITI-TITI mikä on ehkä kamalin ääni johon herätä. Asiaa ei korjaa se, että ääni alkaa hieman vaimeampana ja voimistuu sitten. Raaputusarpa toi 40€ voiton, ohoh! Suklaita ei tee (vielä) mieli, kynsiviila-laite aiheutti lähinnä ihmetystä. Miksi joku ajattelee minua sellaisen laitteen kohdalla? Pahoin pelkään, että jää tyystin käyttämättä, ei oo nyt kyllä yhtään mua. Kaunis ajatus, mutta valitettavasti meni kyllä aika kauas mettään. Kiertin bambuinen tiskirätti pääsee kyllä seuraavaksi käyttöön.

Mutta.

Tämän tutkailuun käytin varmasti eniten aikaa! Vaikka en olekaan kirjoneuleiden suurkuluttaja (taito niiden tekemiseen on aika olematon), ja usko kirjoneulesukkien valmiiksi saamisen suhteen on heikko, kirjassa on ihania kuvioita joita voi helposti käyttää lapasiin, jotka saattaisin saada jopa valmiiksi! Plus ne yhdet pitsisukat siinä, ah. Ne täytyy kyllä ainakin testata!

Paketintäytettä ja purtavaa

Niin se vaan on jo ihan vuosi lopussaan! Ensi viikon juhlallisuudet ja uskomattomat ruokakoomat, en tiedä uskallanko edes ajatella sen tarkemmin... Tarkoitus oli leipoa tähänkin huusholliin joulun tuoksu ihanaisen mauste- tai taatelikakun muodossa, mutta niin vaan hurahti tämäkin viikonloppu ohi niin kovalla vauhdilla, ettei jauhot ja sokerit ehtineet edes mukaan.

Teimmää sentäs viime torstaina herkkuja vähän rocky road -hengessä. Vaahtokarkit ei oo mun juttu (mitkä varmaan ekana yhdistetään kyseisiin makeisiin), mutta pähkinät on. Ja koska kesän ruotsinreissun tuliaisina kaapista löytyvät pakastekuivatut vadelmat on suorastaan luotu ystäväksi tummalle suklaalle... Noh, loppu on historiaa. Kolmenlaista makukomboa hain. Vadelmaa ja lakritsia, vadelmaa ja pistaasia (suolattuna) sekä Punnitse&Säästä-kaupan ihanaisia mokkaböönoja kera cashew-pähkinöiden (plain, ei mittää suolaa).Vadelman ja pistaasin yhdistelmää halusin eniten testata, muut tulivat siinä sivussa. Vaan sepäs olikin pienoinen pettymys. Maistui jotenkin aivan pahville. Kauniin näköistä, mutta pahvia. Vadelmat sinällään oli kyllä aivan ihana juttu. Oiskohan noita jossain Ruohonjuuressa tai muussa erikoiskaupassa? Stockan Herkussa? Vai täytyykö lähtä uudelleen stokikseen ja ettiä se pikkukauppa :D.

Kiikautin herkkuja töihin perjantain kunniaksi, menihän nopsaan kaupaksi :). Ja töiden jälkeen lähdettiin ihan vaan yksille viereiseen kuppilaan, ja kuinkas siinä kävikään? Viimeiset mohikaanit jatkoivat ruoan ääreen Kamppiin, josta jatkoin sitten hetkeksi kotiin kunnes lähdin kantikseen :D.

Ihan hyvän näköistä, mutta muuten oli kyllä pettymys. Ravintolassa lääniä silmän kantamattomiin, ja buffa ihan tyhjä. Joo, kello oli siinä 21 paikkeilla perjantai-iltana, mutta hitto soikoon. Mitähän ihmiskauppaa ne siellä harjottaa että on raflalla varaa olla sen kokosissa toimitiloissa?

Luonnollisesti jäi sitten perjantain jämälankavillasukkajoulukalenteri-raita neulomatta, tikuttelin sen yhtämatkaa lauantain raidan kanssa. Ja meinas kyllä jo palaa pinna, taas vihreetä ja harmaata vaan tarjolla. Onneksi lauantain väriin löytyi poikkeuksellisesti käteistä lompakosta, ja vieläpä kympin seteli että sai vähän punaa! Ois muuten pitäny ottaa taas sinistä kehiin ko maksukortti on sinimusta.

Tänään värin määritti Väinö Linnan syntymäpäivä, ja tarkemmin sanottuna herran romaanien googlettelu. Niin on Tuntemattoman sotilaan kansi punainen, kuin myös useimpien teosten tittelin fontin väri. Lankana käytin Trekking XXL:n punaisenkirjavaa, jolla neuloin mm. Azuret tuossa kesällä. Ihan puhdasta pelkkää kirkkaanpunaista ei langoistani löydy, mutta ajattelin Trekkingin voimakkaiden ja energisten sävyjen olevan ihan paikallaan. Tikuttelin myös a-sukkaan kantapään, b:hen tein sen jo aikaisemmin.

 Välillä piti käydä hakemassa ruokaa kun en kertakaikkiaan jaksanu alkaa kokkaileen. Kotikulman kiinalainen on kyllä aika hitsin hyvä, ja ihan kivenheiton päässäkin :).

Loppupäiväkin meni tikutellessa, ja sain kuin sainkin lahjan ajoissa valmiiksi. Hetken jo naureskelin että tarviiko laittaa vaan yksi sukka pakettiin ja antaa pari suoraan puikoilta :D

Vaan tulipa semi-Kahlituista naftit! Hittolainen. Ja käsialatkin ihan eriä sukkien välillä, toisen mitta näyttää kepeesti sentin lyhyemmältä. Vaan saman verran on mallikertoja jne. Ehkäpä ne välttää.

Muutenkin täyty vähän noita pehmeitä paketteja funtsia, kun en ehtinyt tekemään spessusti omia siskoille. Aiemmin vuodesta neulotuista sukista päätin kahdet valita, mutta eivät oo niin ajatuksella tehtyjä ku haluis.

Jaa-a, saas nähä mitä tästä vielä tullee. Kurkku vähän yrittää kipuilla, että pitääkö tässä vielä saikullakin käväistä ennen joulun pitempiä vapaita? Toivottavasti ei, vaikka kyllä semmonen pidempi vapaa pätkä alkas jo kovasti olla tarpeen. Varsinkin ku allekirjoittelin työsopparin harjoittelupaikan kanssa, eli harkan loputtua jatketaankin saman tein täyttä päivää ihan virallisesti työsuhteessa :). Mikä on vallan kiva asia eikä siinä, mutta se tietää vaan sitä, että lomaa on ensi kesänä tsägällä viikon verran. Ei ne tän kesän vapaat aka työttömäksi jättäytyminen mitenkään varastoon mitään lomailuja laittanu, kyl ne on jo menny :D

Markkinaa ja myyjäistä

Joulun ajan parasta antia on melkeinpä erilaiset myyjäiset ja markkinat, joita ainakin Helsingissä on pilvin pimein. Niillä on kiva käydä fiilistelemässä ja etsimässä lahjoja tai pieniä erikoisuuksia paketteihin mukaan.

Karhupuiston joulutori on taas yksi esimerkki siitä, kuinka ihmiset lähtee mukaan toteuttamaan yhteistä ideaa ilman sen kummempaa byrokratiaa. Sosiaalinen media tekee siitä helppoa, ja oli mukava käydä todistamassa yhteisöllisyyttä ja yhteisen idean toteuttamista. Kallion Karhupuistossa oli ihan kunnon telttaa ja katosta, joissa oli myynnissä kaikenlaista ihanaa joko pienten yritysten toimesta tai ihan yksittäisten henkilöiden tuomana. Oli vähän kirppiskamaa, oli käsitöitä, oli koruja ja kauniita koriste-esineitä, oli kortteja, oli heijastimia. Ja jotain löytyi paketteihinkin mukaan :).

Haluaisin pitää molemmat itse, mutta taidan kuitenkin pistää ne pakettiin.

Nämä tosin päätyy ainakin omiin korviin killumaan, se on vissi! Ois ollu Kekkosetkin, mutta nää puhutteli jollain syvemmällä tasolla :D.

Senaatintorin Tuomaan markkinoilla on tullut käytyä jo vuosia (aikaisemmin Esplanadinpuistossa), vaikkei sieltä aina mitään mukaan tartukaan. Löytöjä voi silti käydä etsimässä, ja ainakin tänään oli kiva fiilis kävellä siellä ihmisten keskellä katselemassa.

Aiemmin on tullut ostettua Kultasuklaalta usein herkkuja, mutta nyt ei osunut silmiin. Sen sijaan löytyi tällaisia ihanuuksia! Ylhäällä on Espanjassa luostarissa tehtyä saksanpähkinäsuklaata, kaksi muuta on silkkaa taidetta. Eihän noita raaski ees syyä, mutta annetaan nyt silti lahjaksi :).

Yritin tuossa torstaina tehdä minttusuklaa-fudgea. Eikä se nyt ihan persiilleen ees menny! Mutta kun ohjeessa käytettiin pätkistä, itsehän ostin Pirkan ihania minttusuklaapalleroita, jotka ei sitten ihan sulaneetkaan massaan. Varsinkin ku mä vähän jänistin sen lämmön kanssa, koska massa kannattaisi tehdä vesihauteessa mutta mulla ei ole sellaista kulhoa joka kestäisi sen ja jouduin tekemään kattilassa. Hannailin sit aika paljon lämmön kanssa, koska mun historiani suklaan sulatuksen kanssa on jokseenkin väkivaltainen, krhm.

Kondensoitua maitoa, minttusuklaapalleroita ja taloussuklaata. Muutahan siihen ei tarvittu! Päälle rouhin marianne-karkkeja. Valmiista setistä en syystä äks ottanut kuvaa, ja nyt ne on jo menneet kaikki. Vein perjantaina töihin yhden satsin, illalla sitten kaverille pienen satsin ja kantikseeni loput. Siellä ne nyt ihan viimeistään menee kaikki :D. Helppoja olivat tehdä, mutta helevetin tönkköä tavaraa se oli ja sormeen tuli rakko! Ihan tosi. Rakko. Näitä ois kamalan kiva tehdä lahjaksi, mutta kun haluavat säilyä kylmässä. Suosittelen kokeilemaan, voi maustaa ihan miten ite lystää! Ohje esimerkiksi täältä.

Jämälankavillasukkajoulukalenteri-sukat etenee kivasti, vähän otin varaslähdön tämän päivän raitaan ja arvoin värin itse. Phah. Valitsin kuusi lankaa, numeroin ne paperilappusille, ruttasin laput ja nakkasin kippoon. Kippoa pyöritellessä yksi lensi lattialle, ja päätin sitten arpoa sen, vaikka tarkoitus oli kyllä nostaa sieltä summanmutikassa yksi. Sama kai se jos valmiiksi lentää! Myös äitille tulevat Kahlitut etenee, toka sukka pääsi juuri kantalapun alkuun. Vaan seuraavaksi taidan kyllä ottaa pienet torkut sillä aikaa kun ruoka on uunissa. Tuli taas herättyä liian aikaisin suhteessa siihen, monelta meni nukkumaan... Perus!

Pikkuisen jouluista

Ei kai siinä auta ko myöntäminen. Jämälankavillasukkajoulukalenteri imaisi mukaansa, tavallaan kauheen kiva ja ärsyttävä juttu kun pitää/saa neuloa vain tietyn kerrosmäärän päivässä. Silloin kun ei oikein hotsittaisi, saa aikaan ihan vaan siksi että ei tarvi ko jokunen kerros. Ja sitten ne kerrat kun fiilistelee metallisten puikkojen päällä sulavasti lentävästä langasta, oikein harmittaa kun kerrokset tulee liian äkkiä.

Huomasimpas senkin, että Ravelryyn on tullut liityttyä vuonna 2012, vaikka vasta tänä vuonna olen oikeasti alkanut sitä käyttää aktiivisemmin. Mitä nyt vieläkään kovin hurjaa käyttöä ole, mutta sentään jotain projekteja sielläkin :). Ja mitä hyväntekeväisyyksiin tulee, ekana mieleen noussut Roosanauha vei voiton, joskaan langan väri ei ehkä se ihan osuvin ollutkaan, mutta jämistä passelein. Linnanjuhlia katsoin tsäkällä kolme minuuttia, ja ekana silmille pärähti hyvin tummaan sinertävän liilaan pukuun pukeutunut leidi kilpaa rouva Haukion kanssa, ja koska kummankaan puvun väristä lankaa ei suoriltaan löytynyt, valitsin vähän siltä väliltä. Tumma liila piti kuitenkin nyysiä koskemattomasta kerästä, mutta niin vähän uumoilinkin käyvän jossain välissä pakosti. Lämpöä oli alkuillasta mittarin mukaan kuusi astetta, ja ainoa oikeasti lähelle liippaava lanka on jo samaisessa sukassa käytössä, joten valitsin seuraavaksi lähimmäs osuvan minttuisen Ciao Trunten. Se vaan sattuu olemaan 100% villaa eikä yhtään tekokuitua vahvikkeena, joten saas nähä kui se käyttäytyy jalkaterässä. Nooh, ehkä se noin laihana raitana menee :). Oikeasti sukanalkujen kokoero ei ole aivan noin hurja, mutta kun A-sukka on vielä sen verran pieni ettei se suostu edes väkivalloin pysymään koivennokassa ilman, että rullaantuu aika voimakkaasti. Ja vähän löysemmin siinä muutenkin, ni hieman huijaa.

Ja kai mää oon alani löytäny, ku oli muka hirveen hauska verottajan luento Pasilassa Eteran järjestämillä PHP-päivillä. Kyseessä luontoisedut ja spesifimmin asuntoetu, jossa on jaoteltu koko Suomi eri alueisiin ja sitä kautta rahallisiin eroihin, Helsingistä on vaan vaivaiset neljä aluetta... Ja viimeinen on sitten "muu Helsinki", ja jonkun kysyessä mitä se käytännössä tarkoittaa, verottaja naurahti että no oikeastaanhan se on Sipoosta nyysitty alue. Nauroin ääneen. Ei näin.

Perjantaina oli duunin pikkujoulut. Siitä otsikko, ei tässä muuten niin jouluista ole. Levottomasti menneen päivän lopulla vatkailin pikeerin piparinkoristelua varten, ja yllätyin positiivisesti Dr. Oetkerin geeli-väreistä. Sai aika voimakkaankin värin! Mutta en sitten pipareista kuvaa napannut, ehkä parempi niin. Alottelun eli lievän (punkku)glögi-yliannostuksen jälkeen siirryttiin ravintola Pastor'iin Erottajalle. Luvassa viiden ruokalajin ateriointi viineineen. Alkudrinksutkin innostuttiin tilaamaan, omani oli vallan herkullinen.

Kurkkuviipale oli taiteiltu paikalleen pienellä pyykkipojalla. Hetken harkitsin ottavani sen jopa talteen, mutta sitten tulin järkiini. Annoksista en sen kummemmin jaksa laitella kuvia, olivat jaettavia joten useimmiten ne oli jo jaettu sotkuisesti omille lautasille ennen kuin olisin tarttunut kameraan :D. Jälkiruoka oli kyllä aika ihanaa, vaikka useimmiten crème brûlée (kyllä, tarkistin googlesta mitä hipsuja ja hattuja kirjainten päälle pitäisi kai tulla) on aivan liian makeaa mun suuhuni. Sen kanssa oli itsessäänkin hyvin makeaa Tokaji-viiniä Unkarista, joka kuin ihmeen kaupalla sopi a-i-v-a-n mielettömän hyvin yhteen.

Kermavanukkaassa maistui etäisesti lime, härpäkkeenä oli hienona rouheena pistaasia (upea väri) ja haittona kookoslaskuja. Päällä kelli muikea kookos-sorbettipallo (aika jäätelömäinen kylläkin, mutta kai se silti enempi sorbettia oli). Ihan uskomaton setti. Nam.

Niin hyvää, että suuriruokainen talouspäällikkömme sai viideltä jämät. Tarjoilija kysyi "how do you explain this" (englantilainen kun oli), ja mua nauratti.

Sunnuntaina, kotoisan Suomen 98. itsenäisyyspäivän kunniaksi kävin hakemassa peri-suomalaista krapularuokaa, koska pystyy.

Eipä se kummoiselta näytä, mutta oli vaan niin jumpen hyvää. Ei tsiisus. Nälkäisenä menee mikä vaan :D. Ainakin tonnikala, punasipuli, oliivi ja feta.

Saimmää tänään tikuteltua mammalle tulevia kahlittujakin vähän eteenpäin. Ne vaan vähän tökkii puisilla puikoillaan, ainakin noiden metallisten jälkeen. Mut taitaa ne ehkä jouluksi valmistua :). Ja koska päätin taas pyhästi luvata olevani kiltisti ensi viikonlopun, taidan leivonnan lomassa vähän neuloa.

Jonnimmoinen joulukalenteri

Itsehän en tunnustaudu (enkä tunnistaudu) jouluintoilijaksi, mutta varsinkin viime vuonna olisi jo kovasti haluttanut osallistua Missä neuloimme kerran -blogin jämälankavillasukkajoulukalenterin tekoon. Taisin vain olla liian myöhään liikkeellä, tai jotenkin innostua ajatuksesta viikkoa ennen joulua. Oli vähän muutakin proggista meneillään, notta jäi sitten.

Mutta! Nyt, vaikka puikoilla ois muutakin, sain aloitettua! 

Intoilin jo tässä vaiheessa, että kuinka kiva Judy's magic cast-on olikaan. Kesällä neuloin Terhenit, oisinko niissä testannut kasi-luontia ekan kerran. Ei kyllä, ehkä Azuret oli ne ekat... En muista, mutta tykkäsin heti vaikka samaan aikaan se aiheuttikin runsaasti ärräpäitä. Ja kuulkaas kaikki puikkohifistelijät, pitkästä aikaa kun neulon metallisilla puikoilla, ne tuntuu yllättävän hyviltä. Ne liukuu ihanasti silmukoiden sisällä, tuntuu tosi lennokkaalta jopa! Ja koska mulla on aika tiukka käsiala, ei tarvi pelätä että luiskahtavat ihan tosta vaan pois :D. (Ja ei tarvinnu pelätä puikon katkeavan ko kasi-alotuksessaki menee aina niin kamalan tiukaksi se meni :D).

Iltainen neulonta-aika vaan toi muassa vaalean sinistä (plääh). Eihän mulla nyt sinisiä lankoja ole tosta noin vaan! No, onneksi olin ostanut Karnaluksista juhannuksen reissulla harmahtavan sinistä Regiaa niin se passasi ihan mukavasti :).

Vaan nytkö se loppu tältä illalta? Vähän kyllä neulotuttas, mutta ei kuitenkaan yh-tään kiinnosta alkaa tokaa Kahlittua. Ekan sain siis valmiiksi!

Onhan se nyt vallan erilainen kuin ohjeessa, kun menin omin päin vähän tuunailemaan. Kirjo-osuus jäi siis pois, ja koska käytössä oli ohjetta ohkaisempi lanka, täytyi silmukoitakin taikoa vähän enemmän ja siksi myös jalan takapuolen kuvio eroaa ohjeesta. Siellä ny vilistää tota samaa palmikkoa, notta ei se ny niin kummonen ole, mutta silti.

Mallissa ihastuin varmaan heti tuohon kärjen kauniiseen viimeistelyyn. Toki kun hätäilijä oon, aloin kärkikavennukset sitten kohtuullisen kiireesti. En siis tulostanut koko ohjetta vaan vain mallikuviot, joten en edes tiedä miten ohjeessa oli neuvottu :D. No niin... Mutta vaikka siitä tulikin mun koipeen ihan liian nafti, luulen sen sopivan kohtuullisen hyvin mamman hoikkaan nilkkaan :).

Leipomislauantai ja ranteiden löysäämistä

Jos uuni lämpiää ruoan takia, samalla vaivalla kannattaa jo leipoakin. Hyväksi todettu kardemummakakku siitä sitten syntyi. Taikinaan raastoin yhden limen kuoren ja pusersin mehutkin perään, mutta kardemumma valtaa makumaailman sen verran voimakkaasti ettei limetti oikein erotu. Noh, ei se mitään, tiedänpä ensi kerralla paremmin :).

Ihan nätti paistoväri, ja siitä on kiittäminen ihan vaan metallista vuokaa. Vanha alumiinivuoka, jonka sain mummolta joskus. Ihan sama mitä matskua se vuoka sinällään on, kunhan se ei ole naurettava silikonivuoka, jossa tehdessä väriä ei synny yhtään niin kauniisti, eikä pintaan saa paistosta rapsakkuutta yhtään. Muunlaisiin juttuihin silikoniset vuoat on ihan näppäriä (muffinivuoat ainakin on käteviä, joskaan silloin en käytä paperivuokaa kun ne on yleensä aina eri kokoisia, mutta muffineissa se paistopinta ei niin haittaa).

Ja oikeastaan ensimmäiseksi ruoan jälkeen uuniin meni neljä joulutorttua (yhden söin jälkkäriksi). Kyllä, neljä. Eli viiden levyn paketista käytin kaksi levyä :D. Ajattelin, että kaikki ois vähän liikaa koska olin päättänyt tehdä myös tuon kuivakakun, joten neljä sai tulla. Ja vissi on se, etten enää käytä niitä torttutaikinalevyjä, ne maistuu aivan pahville! Siis kun vertaa voitaikinalevyihin. Niiden lehtevyys ja rapsakkuuskin on ihan toista luokkaa. Okei, onhan ne rasvaisempia, mutta helttileili sentään, nehän on leivoksia!

Oon saanut hieman neulottuakin, vaan tuskaisen hitaasti se etenee. Tai jotenkin aina kauheen vähän kerrallaan. Ja meinas taas käsiala kiristyä ihan kamalaksi, pikkurilli huusi apua kunnes sain löystytettyä ranteita pikkuisen.

Tuo Trekking on kyllä mainio lanka. Ja tuossa kyseisessä sävyssä värivaihtelut on aika nätit. Tokikaan ei välttämättä ideaalein sirolle palmikolle, mutta ei se nyt ehkä liian kirjavakaan ole. Kohta saa tehdä kärjen kauniin kuvion päättämisen ja kärkikavennukset. Vaan mahtavatko mahtua jalkaan edes summittaista sovittamista varten, nyt on nimittäin ehkä vähän liian vähän silmukoita jalkaterässä kun tein taas tyypilliseen tapaani kiilakavennukset tiuhaan ja samalla unohdin, että jalkapöydän puikoilla oli vähemmän silmukoita kuin tavallisesti, ja sit vaan kaventelin ronskisti ajatellen että äitillä on kaponen jalka, hyvä tulee jees jees. Mut kuha tää valmistuu ni pitäs vielä parikin tehä! Jostain kumman syystä tää on tökkiny vähän turhan paljon. Pohdin, olenko vääntänyt jo liikaa pientä palmikkoa kun kahdet kämmekkäät tuli peräkkäin tikuteltua. Mutta ehkä se vaan on just se, että tota pientä palmikkoa on vähän hitaampi tehdä, kiertäen neulotut oikeat ja välissä paljon nurjaa, ne on mulla hitaampia. Mutta kaunista tulee, sen voin sanoa :).

Tämän kauneudesta en mene takuuseen. Se on epämääräinen riepuke jälleen, vailla ohjetta ja vailla lopullista suunnitelmaa. Raidoituksenkin olisi voinut miettiä fiksummin, mutta menkööt. Kerällä mausteisen sinappisen keltainen lanka onkin keskuharmaan kanssa ihan porkkanaa. Ei ollut tavoite, mutta kyllä sen noinkin sietää. Kohta alkaa olla mittaa sen verran että pitäis miettiä mitä niiden hihojen kanssa oikeen meinas tehdä. Tekeekö vaan sairaat silmukanlisäämiset ja tikuttaa tasona tuohon vaan (kamala ajatus kyllä hei nyt), vai tekeekö kädensijan kavennukset kuinka mallikkaasti, vai onko äärimmäisen laiska ja huolimaton ja tekee vaan suoraan. Kallistun keskimmäiseen vaihtoehtoon. Varsinkin, kun tää taitaa olla snadisti turhan levee setti. En viitsinyt vaivautua edes vyötärön muotojen jahtaamisen kanssa, vaan tää on niin lankkuversio kuin olla ja voi. Ja käsiala vaihtelee aivan hervottomasti :D. Toivon jäljen tasoittuvan kostuttamisella.

Kostuttamisesta tuli mieleen, se huivi jonka silloin kesällä joskus neuloin kreisistä kissalangasta (en jaksa etsiä päivitystä linkittääkseni sitä)... Noh, kostutin sen silloin ja katsoin että johan venyy ja paukkuu. Sepä pirulainen on palautunut mittoihinsa kuin mikäkin fitnessmalli synnytyksen jälkeen! Kyllä siinä onneks mitat riittää käyttöön, mutta sais se vähän siitä leveimmästä kohdastaan olla leveämpi. Yllättävän miellyttävä kaulalla, ei kutita niin paljon kuin pelkäsin. Hyvähyvä!

Pyttipannu

Nuo kerin tänään. 271g erinäisiä keränloppuja. Lana Grossaa, Regiaa, Trekkingiä, Strømpegarnia, Austermann Steppiä...

Tavoitteena on kokeilla, josko sais tehtyä jämälankavillasukkajoulukalenteri-sukat. Jösses mikä sanahirviö! Löysin onneksi piilossa olleet 2,5mm puikot. Nyt niitä on yhteensä viisi eri paria... :D. Messuilta ostin ne cubiksit, vaan en tähän projektiin niitä ota kun en tiedä niiden vaikutuksesta käsialaan. Puisia on kahdet, metallisia kahdet. Metalliset taidan nyt näihin ottaa kun puisilla on jo proggista meneillään. Vaan en kyllä tiä ehinkö/jaksanko neuloa näitä kui ahkerasti :/. Toisaalta, eipä ole pitkät pätkät, ainakaan alkuun! Mutta se, et jääkö joku päivä välistä - se on aika todennäköstä.

Tuosa ois kaikki jämälangat samassa vahvuudessa. Yksi Ciao Trunte on mukana, ja se nyt ei kyllä ole ihan paras sukkalangaksi (100% merino superwash). Tuo yksi valkoinen on mysteeri, siitä en tiä mitä se on. Tai onko se aaaivan samaa vahvuutta. Mut ei se mun mielestä kyllä juurikaan eroa, eli menkööt. Tuota yhtä yrjölankaa en kyllä halua käyttää, eli se on ehkä pakko karsia pois. Saavat luvan riittää, en haluaisi näitä varten alottaa mitään uutta kerää. Määrällisesti kyllä riittää, tossa on melkein puoli kiloa lankaa. Mutta noin niinkus värivalikoiman puolesta. Nuo kaksi kirjavaa kerää on sirkussukista ylijääneet nyssäkät, keskenään siis samaa. Kolmet heritagen jämätkin, ja sukkapuffat.

Kaivoin myös joulupallot ja valosarjan esiin, kun kävin jämälankapurnukan läpi. Epäsopivat jämät sujautin pieneen pussiin, nuo tarjottimen kerät pääsivät muovirasiaan. Ei kyllä oo nyt yhtään jouluinen fiilis, eikä tuo yksi purnukka sitä kamalasti luo. Mutta onpahan siinä nyt :)

Neitsyys meni

Oliko tarpeeksi raflaava otsikko? Huonon huumorin linja jatkuu näemmä krapulaspäissään Tampereen Kädentaitomessuista blogatessa :)

Silläpä! Ihka ensimmäistä kertaa kävin niillä paljon puhutuilla ja hehkutetuilla ja mitähän vielä messuilla. Muuta sanottavaa ei ole kuin voi juku mikä päivä! No niin, se on sanottu joten lähdenkin tästä hoivaamaan päätäni...

NO EI VAISKAA!

Lähdettiin kaverin kanssa aamulla ysin pintaan bussilla Mansea päin, ja matkalla piti tietenkii neuloa. Vaan nytpä huomasin, etten ole ottanut siitä kuvaa, ni ollaan sitte ilman. Harmaa Trekking puikoilla ja Tiina Kuun kaunis Kahlittu, joskin hieman muokattuna. En tee alkuun kirjoneule-osuutta ja puikoilla on enempi silmukoita koska ohuempi lanka -> palmikoita on enemmän. Katsotaan tätä lähemmin sitten kun siitä on jotain näytettävää :D.

Bussissa kun tunnetusti on aina kovasti paljon tilaa, oli välillä koomista kun kaksi neitokaista neuloo vierekkäin ja kyynärpäät viuhuu uhkaavan lähellä toisiaan :D.

Matka meni kuitenkin vallan mellevästi. Ja yllättävän nopean tuntuisesti. Bussi jätti vähän ennen puoltapäivää Kalevaan, josta kaverin kaveri noukki meidät auton kyytiin. Auto taas jätettiin messarin vieressä olevan Tokmannin pihaan, jossa ei ollut parkkikiekkovaatimusta tai parkkiaikaa toisin kuin vireisen sittarin parkkipaikalla. Siitä pieni jolkottelu messarille, jolla yritettiin keksiä oikea sisäänkäynti, jotta saatiin noukittua toisen kaverin kaverin jättämät ilmaisliput :D. Hullua mennä siihen pressitiskille tai mihin lie ja kysäistä "anteeksi, mutta onkohan tässä sillä ja sillä nimellä muutamat liput". Avot! Kiertely alkakoon, kello on yksi.

Päivittelin instagramiin (linkki tiliin löytyy tuosta sivupalkista) pitkin päivää kuvia, enkä aio niitä samoja nyt tähän jakaa. Pitihän sitä kaikkea fiilistellä heti! Mutta voi juku kuinka paljon siellä oli aivan kaikkea. Näytteillelaittajia, lankoja, muita tuotteita, IHMISIÄ. Henkilölle, joka ahdistuu ihmismassoissa, nuo messut olis todella kova paikka. Siksipä ihmettelenkin, kuinka lunkisti pystyinkään olemaan. Kaiketi onnistuin psyykkaamaan itseni tarpeeksi hyvin :D. Vaan kyllä siellä oli aika paksu ilma. Hallien välissä olevat aulat oli vähän raikkaampia, niissä pystyi välillä vähän hengittelemään. Ja koristaa ranteessa leimakin, jolla messuhallista saattoi poistua ulos ja päästä vielä sisäänkin.

Mutta siihen tärkeimpään! En ollut oikeasti edes suunnitellut mitä kaikkea haluan kiertää, mutta aika selväksi tuli, että Titityy, Kerä, Lentävä Lapanen ja Puffala tulisi olemaan iskujen kohteina. Kotimaisten kehräämöjen jutut tuppas olemaan niin kovin karkeita, jotta ne tarttus matkaan, mutta kaikkea mahdollista vastaantulevaa piti käydä hipeltämässä ja varsinkin haistelemassa :D. Mitä selkeämmin käteen jäi rasvainen tuntu, sitä enempi lankaa ja siitä tulevaa villan tuoksua piti nuuhkia! Ja hirveesti löytyi kaikkea sellaista ihanaa jota ois halunnu viedä kotiin. Joko mennään ostoksiin eikä jankata?

Ihania korvakoruja ja muita helyjä Onemanbandin kojulla.

Ei ihan vielä. Messuillahan oli bloggaajille järjestetty jotain, mutta en tuupannut nenääni sinne kun en koe pyörineeni blogikuvioissa kovinkaan kauaa vielä ja niin päin pois. Plus oli ne kaverit matkassa, plus hei KOJUJA JA LISÄÄ KOJUJA TÄYNNÄ LANKAA! Notta oishan se ollut hauskaa nähdä bloggaajia, mutta selviän hengissä.

LANKAA! Puffalan pisteen värikimara, ai että.

No mennään jo siihen mikä aiheutti henkilökohtaisen konkurssini! Niitäkin vilisi jo instan puolella, mutta otin tuossa jokin aika sitten paremmat kuvat krapulaisten käsieni sheikatessa villimmin kuin sähkövatkaaja, joten katotaan mitä sain aikaan...

Näin aseteltuna määrä ei näytä edes niin kamalan suurelta, mutta kyllä niihin niin maan perkeleesti paloi rahaa, ettei tosikaan.

Kaverit osti korvikset Onemanbandilta, itsekin hypistelin niitä vaikka kuinka paljon mutta en lopulta osannut yhtään päättää mitä haluan, joten jätin sitten sinne. Mutta pistän korvan taa, onhan niillä verkkokauppa! Minä sitten siirryin pari kojua toiseen suuntaan, ja törmäsin jälleen näihin nahkasta tehtyihin korviksiin, joita olen jo useita kertoja ihastellut mm. Wanhan Sataman kädentaitomessuilla tai muualla jossa nyt sattuvat tulemaan vastaan. Ensimmäinen ostos suoritettu, kun messuilla oltiin pyöritty varmaan 1,5 tuntia. Ehkä ennätys.

Lankakauppa Kerän pisteestä tarttui ensimmäiset langat mukaan. Handua mulla ei ole koskaan vielä ollutkaan, mutta blogeissa olen siihen törmännyt useita kertoja. Ihanaa päästä itse kokeilemaan! Vielä en tiedä mitä näistä syntyy (tosi fiksuja ostoksia siis, kaikki), mutta hyvin todennäköisesti vyyhdit päätyvät yhdessä johonkin työhön.

Madelinetoshiakaan en ole vielä kuunaan neulonut! Ja kaikista valikoiman langoista tätä yksisarvisen oksennusta en vain voinut jättää sinne. Tämä todennäköisesti päätyy huiviksi, ollessaan dk-vahvuista. Ja vähänkö itkin verta Snurren pisteellä, kun bongasin Hedgehog Fibresin ohuemman oksennuksen ja totesin, että mulla ei ihan tosi ole enää rahaa. Sydämeni murtui, mutta toisaalta, voin milloin vain matkalla töistä kotiin kävellä Snurren ohi ja käydä sieltä hamsteroimassa :D. Tuhoon tuomittu jo ajatuksen tasolla, eihän sinne voi sisälle mennä!

Kerästä ostin myös ihan mahtavimman heijastimen ikuna, sekä KnitPron cubiksit koossa 2,5mm / 15cm. Koska mullahan ei ole kuin neljät 2,5mm puikot... Joista toki kaksi paria on hukassa tällä hetkellä :D. Mutta nää oli nyt lyhyemmän kuin ne muut, se on ainoa jokseenkin hyvä tekosyyni ja puolustukseni hankinnalle. Mielenkiinnolla lähden testaamaan kuutioita, mutta pakko kyllä sanoa että en oikein tahdo jaksaa sitä hypetystä niiden ympärillä. Katsotaan nyt, purematta en niele.

Kun Kerään oli jo mennyt kamalasti liikaa rahaa, seuraavana eteen pompsahtikin Puffala. Voooi pylly! Olen kolmet sukat neulonu sukka-puffasta, ja tykännyt kovasti. Hieman eläväiset värjäykset tuovat kivaa eloa myös neulepintaan, ja muutenkin tykkäsin langasta. Tällä kertaa ostin vain yhden vyyhdin, muhahaa. Mut siinä on glitteriä. Glitteriä. Toistanko vielä? Tämänkin näkisin ennemmin huivina kuin minään muuna, ja sellaiseksi se voi hyvin todennäköisesti päätyäkin. Ja toi väri. Se on puhdasta aurinkoa. Glitterillä!

No mitä, sitten löysin itseni TukuWoolin kojulta! Ja vaikka eräs ystäväni illalla tämän paketin nähdessään totesikin, että eikös tollaset valmiit paketit ole ihan aloittelijoille jotka ei vaan osaa, näen asian eri tavalla :D. A) siinä on kaikki varattuna valmiiksi, mun ei itse tarvitse arpoa, ja b) saan mukana ohjeen jota voin varmasti varioida aika paljon, plus hei kamoon hyvä ohje! Lisää puolusteluja en jaksa keksiä, koska noi kelpaa mulle. Ah tota vihreää. Rakkaus! Toki tämähän on vielä periaatteessa maksamatta, sillä mulla ei ollut käteistä tarpeeksi eikä heillä ollut korttimaksun mahdollisuutta. Saanen viikonlopun jälkeen sähköpostiini maksutiedot, sitten köyhdyn vielä vähän lisää. Mutta toisaalta, päivän konkurssia laskeskellessani tämä oli jo mukana laskuissa. Ja konkurssi se on, ihan sama puuttuuko laskuista muutama kymppi vai ei!

Tässä vaiheessa olin oikeasti jo aivan pirun väsynyt ja kauhuissani, kuinka paljon olen tuhlannut, eli tämä kaunis ihanuus meinasi jäädä kokonaan ostamatta. Mutta kuten instassa olin jo uhonnut, Titityyltä tulisi lähtemään jotain mun matkaan! Olkoon se sitten tämä uusi tuttavuus, Fleece Artistin käsinvärjätty merinolanka (20% nylonia mukana), joka oli kyllä ihan liian suolaisen hintainen, mutta aivan liian ihanan värinen. Sanoo ihminen, joka ei oikein pidä sinisestä. Jostain kumman syystä näkisin tämänkin huivina! Ah, se tuntuisi varmaan ihanalta iholla, niin pehmoinen...!

Hetken jo ihmettelin, miksi mulla on kaksi kuittia Titityyltä ja vieläpä kahdelta eri pisteeltä, mutta sittenhän muistinkin, että ostin kaverille lankoja. Olin antanut keväällä synttärilahjaksi 10€ lahjakortin, jonka saaja saisi käyttää joko yhdessä tai itsekseen lankoihin tai muihin käsityöasioihin, ja nyt oli lunastuksen aika. Samalla kuittasin myös oman velkani junalipusta, jonka kaveri oli maksanut. Tosin nyt tuo kuitin summa ei oikein täsmää... Kaverille tuli kaksi Handun kerää, 11,50€ tsipale. Joten miksi kuitin lukema on 25,90€? En millään saa päähäni, mitä ihmettä olisin siitä muuta ostanut. Ja mystisen pieni summa, mikä erottaa, mitä ihmettä se voisi olla?

Messuilla oli myös pieni herkkuosasto, jossa oli kaikkea hilloista leipään. Ostettiin vähän ruisraksuja, niitä olin maistellut jo kesän lopulla Rautatientorilla olleilla Herkkujen Suomi -festareilla (paremman sanan puutteessa). Olisin voinut ostaa myös raparperihilloa, joka oli aivan ihanaa, mutta onneksi rahat oli jo niin loppu. Maisteltiin varmaan joka kojulta jotain, alkoi ollakin jo vähän nälkä :D.

Kello läheni viittä, ja napattiin messuilla töissä ollut (ja liput hommannut) kaveri vielä kyytiin ja köröteltiin rautatieasemalle. Hyvästeltiin kaksi matkassa ollutta, ja suunnattiin ruokailemaan. Ihan aseman kulmilla on pieni paikka nimeltä Bar Burrito, ja sieltä ahmaistiin hyvät burritot naamariin. Vielä ärrältä matkaevästä.

Kotimatka olikin sitten niin uskomattoman levoton ja väsynyt - ja yllättäväkin :D. Oltiin jo asemalla katsottu, että yksi neiti näytti kovin tutulta. Kappas, hänhän istuikin kaverinsa kanssa meidän taakse. Instagramissa ilmestyi kuva nimimerkiltä pieniihana, ja samalla kuulin kuinka neiti takanani sanoi että tuleepa kamalia kuvia. Me siinä kaverin kanssa tirskuttiin kun varmistui, että tunnistettiin oikein, ja kommentoinkin sitten instan kuvaan, että ihan hyviä kuvia tulee, terveisin toiset yhtä väsyneet messuilijat penkkiriviä edempää. Kikatus ratkesi nauruun, ja loppumatka menikin sitten yhdessä jutellessa :D. Ja olipa niin hysteerisen väsynyt olotila, että alkoi olla jo huoli pääsenkö järjissäni kotiin saakka. Noh, pääsin, ja ilta menikin sitten paikallisessa viiniä lipittäessä. Ei siitä sen enempää... Mutta jatkoin sitten erään toisen kaverin kanssa aamuneljään mun luona :D. Ja olo on sen mukainen. Arvatkaas kuinka kauan olen tätäkin postausta kirjoitellut!

Niin. Ensimmäiset valtavat käsityömessut, ja nyt on kovin, kovin voipunut olo. Ja taidan olla vieläkin kauhuissani siitä rahamäärästä, minkä mälläsin. Mutta toisaalta, tuolla kassissa odottaa mooonta ihanaa lankaa joista tehdä jotain ihanaa! Tosin ne täytyy kaikki keriä ensin...