torstai 31. joulukuuta 2015

Koonti

Niinhän niitä on vilissyt vähän joka blogissa. Koonteja ja katsauksia kuluneeseen vuoteen. Kokosin sitten itsekin vuoden aikana valmistuneista töistä kuvat kollaaseihin (hermo meni heti alkuun, joten pahoittelut tökeröistä kasauksista). Pohdin, että kaikesta ei varmaan ole edes kuvaa, mutta mennään sillä mitä on. Langan kulutusta en jaksa yrittää selvittää, ei se kuitenkaan ihan tarkkaan mene. Josko ensi vuonna pitäisi tarkemmin kirjaa? Kirjanpitäjänä ei olis edes selittelemistä siinä, että pitäisi exceliä langankulutuksestaan :D. Moni aivan toisella alalla työskentelevä luultavasti pitää kans, mikä niiden selitys on? :D

Päätin sitten lankahankinnatkin laittaa kokoelmiksi. VIRHE. Se vain alleviivaa sitä, kuinka paljon on tullut hankittua lankaa vuoden aikana.

Tänä vuonna ollaan lankatöiden parissa opeteltu vähän uusia juttuja. Lemppareina niistä nirkkoreuna sekä Judy's magic cast-on. Ihania malleja on tullut testattua, kivoja uusia lankatuttavuuksia tavattua, ärräpäitä päristeltyä ja sitten taas ihastuttua johonkin.

Mistäs sitä alkais?


Itelle. Itelle tein! Tai sit vaa jotenkin päädyin pitämään itellä. Riepuketta en oo kyllä hetkeäkää käyttäny, mut vihreet Spring forward -sukat ja sirkussukat on olleet kovemmin käytössä. Ja kuten näkyy, opettelen-kirjoneuletta-asenteella-sukat on kesken, ja niihin en oo koskenu varmaan pariin kuukauteen. Kattoos ny millon raaskin koskea.


Lankamaailman keräykseen lähti nämä. Oranssit lapaset oli ensimmäinen kokeilu nirkkoreunaa. Sittemmin on useemman kerran tullu tehtyä. Tykkään. Muuten noista ei kyllä kovinkaan ihania tuntemuksia herää :D. Kamalia väriyhdistelmiä.


Tilauksesta tein muutamia juttuja. Luokkakaveri tilasi mustat sukat miehelleen, neljät kämmekkäät lapsilleen ja näiden serkuille. Kuvassa vain kahdet, sillä ne olivat keskenään samanlaisia. Entiselle työkaverille neuloin punaiset palmikkosukat lisänä vauvalle "tilatun" neuletakin oheen. Tilattu ja tilattu, kunhan kysyi josko tekisin ja minähän tein. Ja pipan ja tumput ja sukat. Energisen vihreät palmikkosukat möin harjoitteluni ohjaajalle.


Ja lahjaksihan suurin osa aina menee. Lahjaksi tai sitten muuten vain annettuna. Tai itseasiassa tummanharmaat säärystimet kyllä kuuluisivat edelliseen kollaasiin, ne tein tilauksesta kaverille.

Ja sitten ne hankinnat... Voi ei.


Vaikka vähän aina nipotan Novitan langoista, on niitäkin tullut pitkästä aikaa hankittua. Raita, harmaat kera petroolin sekä Nallet on ihan sittarista roudattua, mutta vasemman alanurkan värikimaran ostin Kallio kierrättää -facebook-ryhmän kautta. Voisin niistä kyllä antaa pois aika paljon. Emmää noista isoveikoista tai ainoista mitään tuu tekeen kuitenkaa. Hädin tuskin veikasta.


Ja sit ne muut kaupat. Tsiisus... Lankamaailmasta suurin osa, mutta ison satsin raahasin Karnaluksista juhannuksena. Eiran Langoista ostin "maltillisesti", kun Siperian Marttojen kevätkokous järjestettiin. Nielurisaleikkauksen saikulla piipahdin Vihreään Vyyhteen ja lääkepöhinöissäni ostin ala-oikean liilat ja kirjavan. Joensuun retkelläni ostin Käsityövakasta Regiaa, Lang Yarnsia ja oksennusta. Ja oikean ylänurkan ihanuudet toin Tampereen käsityömessuilta, joille osallistuin ensimmäistä kertaa ikinä. Whoa.

Notta on tullu ostettua varmaan moninkertasesti enempi lankaa kuin mitä on tullu kulutettua! Mutta kyllä se kulutuskin pariin kiloon - ellei jopa vähän yli - on yltänyt. Ja parhaillaan puikoilla on ns. riepuke-vol-2, josta saattaa ehkä vielä joskus tulla joku neuletakki tai jottai. Ja cubikseille otin testiksi jämälankoja, ehkä lapasten muotoon. Eipä nyt ihmeemmin hetkauta noi kuutioiset. Ihme hypetystä :D. No, mikä kenenkin tassuun sopii!

Mitä ensi vuosi sitten? Blogi täyttää muutaman päivän päästä vuoden. Pitääkö sitä jotenkin juhlia? Jaa, ehkä juhlin vuoden vaihtumisen ensin, katsotaan sitten sen jälkeen :).

Ensi vuonna voisi kuitenkin vakaasti pyrkiä kuluttamaan lankaa enemmän kuin ostamaan sitä. Voisi yrittää haastaa itsensä isommilla töillä (kulutus suurempaa), tosin kuitenkin pitää huomioida uusi järjestys arjessa - töiden ohella ei niin aktiivisesti neulotakaan. Plus täytyy herättää taas liikunta eloon, tää perseily saa luvan loppua. Selkäkin alkaa ihan pian oikkuilemaan, ja siitähän on sitten ihan turha itkeä kun sen olisi voinut helposti estää. Voisi myös yrittää saada kirjoneulesukat loppuun. Harjoitettua vaikka vähän lisää jollain toisella työllä. Lapaset? Varsinkin kun sain Puikkomaisterin upean sukkakirjankin joululahjaksi, niillä mallikuvioilla saisi vaikka ja mitä kivaa lapaspariin!

Täksi illaksi olisi tarkoitus suunnata kaverin luo illanistujaisiin. Mitään en oo jaksanu sinne kokkailla tai leipoa, koska on ollut veto pois. Lenssu se varottelee itestään vaan ei älyä ikinä tulla! Mutta josko edes itsensä veisi, ja ehkä vähän viiniä.

Olkaahan kiltisti, ja jos raketteja ammutte niin ette sitten ihmisvilinään! Ettekä omiin silmiinne! Ettekä liian aikaisin, voi niitä hauvoja ja kisuja ja muita kotieläimiä, jotka vapisevat paukkeen pelossa pitkän yön. Ollaan muutenkin ihmisiksi, eikö vain. Silloin kaikki voivat nauttia vanhan vuoden päättymisestä ja uuden alkamisesta iloisin mielin!

Huikeaa uutta vuotta 2016!

perjantai 25. joulukuuta 2015

Lahjakas

Aloitetaan toivottamalla kaikille rauhallista joulua!
Itse vietin aaton porukoillani. Neuloin, söin ihan liikaa, ja sain jopa lahjojakin.

Maanantaina lähdin vähän ekstemporee Johanneksenkirkkoon kuuntelemaan akateemisen mieskuoron konserttia kaverin pyytämänä. Vitkuilin ja mietin mitä kaikkea muuta pitäisi tehdä ja viitsiikö sitä nyt lähteä, mutta onneksi lähdin. Kaunis konsertti komeassa kirkossa. Eihän siinä sitten.

 
Aatonaattona sain aikaiseksi myös taatelikakun, joka oli tarkoitus leipoa jo edeltävänä viikonloppuna. Olin toiveikas ohjeen suhteen, mutta eilen paljastuikin, että se vielä parempi ohje olikin toinen eikä tämä jolla tein. No, hyväähän siitä silti tuli, mutta se toinen ohje on vaan niin miljoonasti parempi. Tai sitten se johtuu siitä, että äiti leipoo sen.


Lahjapakettini paketoin S-marketista löytyneellä paperilla. Yleensä tykkään etsiä jotain vähän erilaista, mutta tykästyin paperin kuvioon kovasti, ja sillähän sitten mentiin.


Aattona läksin porukoille ennen puoltapäivää. Tapana on ollut katsoa julistus ja syödä sen jälkeen puuroa. Siskontyttö nappasi mantelin tälläkin kertaa. Sen jälkeen istuksin neulomassa jämälankavillasukkajoulukalenteriani loppuun. Viimeinen raita ja resorit, langanpäät piiloon ja voilá, valmista. Steppi (vihreä) on selkeesti ohkasempaa kuin Heritage (keltainen), sillä heritagella on neulottu 23 riviä ja stepillä 24, ja silti vihreä raita on laihemman näköinen :D. Resoriin tein kerroksia muutaman enemmän kuin ohjeessa.


Hauska proggis, vaikka välillä pitikin vähän kirota värivalintoja. Ja yllättävän tylsä värimaailma mun jämälangoissa! Samaa lankaa joutui käyttämään useamman kerran. Sukkien kohdalla tuli kokeiltua myös ensimmäistä kertaa jälkikäteen neulottua kantapäätä. Ei niin puhuttele, ei istu mun jalkaan yhtään niin hyvin kuin muun malliset. Saumat tuntuu kiristäen, ja koska kiilakavennuksia/-levennyksiä ei ole, juuri siinä nilkan ympärillä kiristää. Tosin luulen, että jos kokeilen vähän toisenlaista mallia tai ylipäänsä uudemman kerran, saattaa lopputulos olla jo parempi :).

Joulupöydässä mässäiltiin, ai että kuinka tulikin syötyä liikaa!


Lihoja maistoin palaset, kaloja santsasin kuten tapana on. Laatikoita vähän maistoin, kinkkuakin siivun tai kaksi. Rosollia! Jälkiruokaa mahaan mahtui enää vain kolme lusikallista. Siis sellaista pientä, ei mitään santsaus-lusikallisia :D.


Illalla poikkesin kantapaikkaani, vein mukanani vähän eväitä. Tosin yksi kanta-asiakkaista söi melkein kaiken, että baarimikolle ei sitten niin riittänytkään :D. Itse nautiskelin mansikka-daiquirin lattareiden soidessa taustalla, voi kuinka jouluista! Sain myös kauan kaipaamani whisky sourin, mums!

Tänään sitten silittelen kipeytynyttä tukkaani, ja tutkiskelen saamiani lahjoja. Herätysvalo testattu, saa vaan nähä tuleeko oikeasti käytettyä. Herätysääni kun on se perinteinen TITI-TITI, TITI-TITI mikä on ehkä kamalin ääni johon herätä. Asiaa ei korjaa se, että ääni alkaa hieman vaimeampana ja voimistuu sitten. Raaputusarpa toi 40€ voiton, ohoh! Suklaita ei tee (vielä) mieli, kynsiviila-laite aiheutti lähinnä ihmetystä. Miksi joku ajattelee minua sellaisen laitteen kohdalla? Pahoin pelkään, että jää tyystin käyttämättä, ei oo nyt kyllä yhtään mua. Kaunis ajatus, mutta valitettavasti meni kyllä aika kauas mettään. Kiertin bambuinen tiskirätti pääsee kyllä seuraavaksi käyttöön.

Mutta.


Tämän tutkailuun käytin varmasti eniten aikaa! Vaikka en olekaan kirjoneuleiden suurkuluttaja (taito niiden tekemiseen on aika olematon), ja usko kirjoneulesukkien valmiiksi saamisen suhteen on heikko, kirjassa on ihania kuvioita joita voi helposti käyttää lapasiin, jotka saattaisin saada jopa valmiiksi! Plus ne yhdet pitsisukat siinä, ah. Ne täytyy kyllä ainakin testata!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Paketintäytettä ja purtavaa

Niin se vaan on jo ihan vuosi lopussaan! Ensi viikon juhlallisuudet ja uskomattomat ruokakoomat, en tiedä uskallanko edes ajatella sen tarkemmin... Tarkoitus oli leipoa tähänkin huusholliin joulun tuoksu ihanaisen mauste- tai taatelikakun muodossa, mutta niin vaan hurahti tämäkin viikonloppu ohi niin kovalla vauhdilla, ettei jauhot ja sokerit ehtineet edes mukaan.


Teimmää sentäs viime torstaina herkkuja vähän rocky road -hengessä. Vaahtokarkit ei oo mun juttu (mitkä varmaan ekana yhdistetään kyseisiin makeisiin), mutta pähkinät on. Ja koska kesän ruotsinreissun tuliaisina kaapista löytyvät pakastekuivatut vadelmat on suorastaan luotu ystäväksi tummalle suklaalle... Noh, loppu on historiaa. Kolmenlaista makukomboa hain. Vadelmaa ja lakritsia, vadelmaa ja pistaasia (suolattuna) sekä Punnitse&Säästä-kaupan ihanaisia mokkaböönoja kera cashew-pähkinöiden (plain, ei mittää suolaa).Vadelman ja pistaasin yhdistelmää halusin eniten testata, muut tulivat siinä sivussa. Vaan sepäs olikin pienoinen pettymys. Maistui jotenkin aivan pahville. Kauniin näköistä, mutta pahvia. Vadelmat sinällään oli kyllä aivan ihana juttu. Oiskohan noita jossain Ruohonjuuressa tai muussa erikoiskaupassa? Stockan Herkussa? Vai täytyykö lähtä uudelleen stokikseen ja ettiä se pikkukauppa :D.

Kiikautin herkkuja töihin perjantain kunniaksi, menihän nopsaan kaupaksi :). Ja töiden jälkeen lähdettiin ihan vaan yksille viereiseen kuppilaan, ja kuinkas siinä kävikään? Viimeiset mohikaanit jatkoivat ruoan ääreen Kamppiin, josta jatkoin sitten hetkeksi kotiin kunnes lähdin kantikseen :D.


Ihan hyvän näköistä, mutta muuten oli kyllä pettymys. Ravintolassa lääniä silmän kantamattomiin, ja buffa ihan tyhjä. Joo, kello oli siinä 21 paikkeilla perjantai-iltana, mutta hitto soikoon. Mitähän ihmiskauppaa ne siellä harjottaa että on raflalla varaa olla sen kokosissa toimitiloissa?

Luonnollisesti jäi sitten perjantain jämälankavillasukkajoulukalenteri-raita neulomatta, tikuttelin sen yhtämatkaa lauantain raidan kanssa. Ja meinas kyllä jo palaa pinna, taas vihreetä ja harmaata vaan tarjolla. Onneksi lauantain väriin löytyi poikkeuksellisesti käteistä lompakosta, ja vieläpä kympin seteli että sai vähän punaa! Ois muuten pitäny ottaa taas sinistä kehiin ko maksukortti on sinimusta.


Tänään värin määritti Väinö Linnan syntymäpäivä, ja tarkemmin sanottuna herran romaanien googlettelu. Niin on Tuntemattoman sotilaan kansi punainen, kuin myös useimpien teosten tittelin fontin väri. Lankana käytin Trekking XXL:n punaisenkirjavaa, jolla neuloin mm. Azuret tuossa kesällä. Ihan puhdasta pelkkää kirkkaanpunaista ei langoistani löydy, mutta ajattelin Trekkingin voimakkaiden ja energisten sävyjen olevan ihan paikallaan. Tikuttelin myös a-sukkaan kantapään, b:hen tein sen jo aikaisemmin.


 Välillä piti käydä hakemassa ruokaa kun en kertakaikkiaan jaksanu alkaa kokkaileen. Kotikulman kiinalainen on kyllä aika hitsin hyvä, ja ihan kivenheiton päässäkin :).


Loppupäiväkin meni tikutellessa, ja sain kuin sainkin lahjan ajoissa valmiiksi. Hetken jo naureskelin että tarviiko laittaa vaan yksi sukka pakettiin ja antaa pari suoraan puikoilta :D


Vaan tulipa semi-Kahlituista naftit! Hittolainen. Ja käsialatkin ihan eriä sukkien välillä, toisen mitta näyttää kepeesti sentin lyhyemmältä. Vaan saman verran on mallikertoja jne. Ehkäpä ne välttää.

Muutenkin täyty vähän noita pehmeitä paketteja funtsia, kun en ehtinyt tekemään spessusti omia siskoille. Aiemmin vuodesta neulotuista sukista päätin kahdet valita, mutta eivät oo niin ajatuksella tehtyjä ku haluis.

Jaa-a, saas nähä mitä tästä vielä tullee. Kurkku vähän yrittää kipuilla, että pitääkö tässä vielä saikullakin käväistä ennen joulun pitempiä vapaita? Toivottavasti ei, vaikka kyllä semmonen pidempi vapaa pätkä alkas jo kovasti olla tarpeen. Varsinkin ku allekirjoittelin työsopparin harjoittelupaikan kanssa, eli harkan loputtua jatketaankin saman tein täyttä päivää ihan virallisesti työsuhteessa :). Mikä on vallan kiva asia eikä siinä, mutta se tietää vaan sitä, että lomaa on ensi kesänä tsägällä viikon verran. Ei ne tän kesän vapaat aka työttömäksi jättäytyminen mitenkään varastoon mitään lomailuja laittanu, kyl ne on jo menny :D

lauantai 12. joulukuuta 2015

Markkinaa ja myyjäistä

Joulun ajan parasta antia on melkeinpä erilaiset myyjäiset ja markkinat, joita ainakin Helsingissä on pilvin pimein. Niillä on kiva käydä fiilistelemässä ja etsimässä lahjoja tai pieniä erikoisuuksia paketteihin mukaan.

Karhupuiston joulutori on taas yksi esimerkki siitä, kuinka ihmiset lähtee mukaan toteuttamaan yhteistä ideaa ilman sen kummempaa byrokratiaa. Sosiaalinen media tekee siitä helppoa, ja oli mukava käydä todistamassa yhteisöllisyyttä ja yhteisen idean toteuttamista. Kallion Karhupuistossa oli ihan kunnon telttaa ja katosta, joissa oli myynnissä kaikenlaista ihanaa joko pienten yritysten toimesta tai ihan yksittäisten henkilöiden tuomana. Oli vähän kirppiskamaa, oli käsitöitä, oli koruja ja kauniita koriste-esineitä, oli kortteja, oli heijastimia. Ja jotain löytyi paketteihinkin mukaan :).



Haluaisin pitää molemmat itse, mutta taidan kuitenkin pistää ne pakettiin.


Nämä tosin päätyy ainakin omiin korviin killumaan, se on vissi! Ois ollu Kekkosetkin, mutta nää puhutteli jollain syvemmällä tasolla :D.

Senaatintorin Tuomaan markkinoilla on tullut käytyä jo vuosia (aikaisemmin Esplanadinpuistossa), vaikkei sieltä aina mitään mukaan tartukaan. Löytöjä voi silti käydä etsimässä, ja ainakin tänään oli kiva fiilis kävellä siellä ihmisten keskellä katselemassa.


Aiemmin on tullut ostettua Kultasuklaalta usein herkkuja, mutta nyt ei osunut silmiin. Sen sijaan löytyi tällaisia ihanuuksia! Ylhäällä on Espanjassa luostarissa tehtyä saksanpähkinäsuklaata, kaksi muuta on silkkaa taidetta. Eihän noita raaski ees syyä, mutta annetaan nyt silti lahjaksi :).

Yritin tuossa torstaina tehdä minttusuklaa-fudgea. Eikä se nyt ihan persiilleen ees menny! Mutta kun ohjeessa käytettiin pätkistä, itsehän ostin Pirkan ihania minttusuklaapalleroita, jotka ei sitten ihan sulaneetkaan massaan. Varsinkin ku mä vähän jänistin sen lämmön kanssa, koska massa kannattaisi tehdä vesihauteessa mutta mulla ei ole sellaista kulhoa joka kestäisi sen ja jouduin tekemään kattilassa. Hannailin sit aika paljon lämmön kanssa, koska mun historiani suklaan sulatuksen kanssa on jokseenkin väkivaltainen, krhm.


Kondensoitua maitoa, minttusuklaapalleroita ja taloussuklaata. Muutahan siihen ei tarvittu! Päälle rouhin marianne-karkkeja. Valmiista setistä en syystä äks ottanut kuvaa, ja nyt ne on jo menneet kaikki. Vein perjantaina töihin yhden satsin, illalla sitten kaverille pienen satsin ja kantikseeni loput. Siellä ne nyt ihan viimeistään menee kaikki :D. Helppoja olivat tehdä, mutta helevetin tönkköä tavaraa se oli ja sormeen tuli rakko! Ihan tosi. Rakko. Näitä ois kamalan kiva tehdä lahjaksi, mutta kun haluavat säilyä kylmässä. Suosittelen kokeilemaan, voi maustaa ihan miten ite lystää! Ohje esimerkiksi täältä.

Jämälankavillasukkajoulukalenteri-sukat etenee kivasti, vähän otin varaslähdön tämän päivän raitaan ja arvoin värin itse. Phah. Valitsin kuusi lankaa, numeroin ne paperilappusille, ruttasin laput ja nakkasin kippoon. Kippoa pyöritellessä yksi lensi lattialle, ja päätin sitten arpoa sen, vaikka tarkoitus oli kyllä nostaa sieltä summanmutikassa yksi. Sama kai se jos valmiiksi lentää! Myös äitille tulevat Kahlitut etenee, toka sukka pääsi juuri kantalapun alkuun. Vaan seuraavaksi taidan kyllä ottaa pienet torkut sillä aikaa kun ruoka on uunissa. Tuli taas herättyä liian aikaisin suhteessa siihen, monelta meni nukkumaan... Perus!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Pikkuisen jouluista

Ei kai siinä auta ko myöntäminen. Jämälankavillasukkajoulukalenteri imaisi mukaansa, tavallaan kauheen kiva ja ärsyttävä juttu kun pitää/saa neuloa vain tietyn kerrosmäärän päivässä. Silloin kun ei oikein hotsittaisi, saa aikaan ihan vaan siksi että ei tarvi ko jokunen kerros. Ja sitten ne kerrat kun fiilistelee metallisten puikkojen päällä sulavasti lentävästä langasta, oikein harmittaa kun kerrokset tulee liian äkkiä.


Huomasimpas senkin, että Ravelryyn on tullut liityttyä vuonna 2012, vaikka vasta tänä vuonna olen oikeasti alkanut sitä käyttää aktiivisemmin. Mitä nyt vieläkään kovin hurjaa käyttöä ole, mutta sentään jotain projekteja sielläkin :). Ja mitä hyväntekeväisyyksiin tulee, ekana mieleen noussut Roosanauha vei voiton, joskaan langan väri ei ehkä se ihan osuvin ollutkaan, mutta jämistä passelein. Linnanjuhlia katsoin tsäkällä kolme minuuttia, ja ekana silmille pärähti hyvin tummaan sinertävän liilaan pukuun pukeutunut leidi kilpaa rouva Haukion kanssa, ja koska kummankaan puvun väristä lankaa ei suoriltaan löytynyt, valitsin vähän siltä väliltä. Tumma liila piti kuitenkin nyysiä koskemattomasta kerästä, mutta niin vähän uumoilinkin käyvän jossain välissä pakosti. Lämpöä oli alkuillasta mittarin mukaan kuusi astetta, ja ainoa oikeasti lähelle liippaava lanka on jo samaisessa sukassa käytössä, joten valitsin seuraavaksi lähimmäs osuvan minttuisen Ciao Trunten. Se vaan sattuu olemaan 100% villaa eikä yhtään tekokuitua vahvikkeena, joten saas nähä kui se käyttäytyy jalkaterässä. Nooh, ehkä se noin laihana raitana menee :). Oikeasti sukanalkujen kokoero ei ole aivan noin hurja, mutta kun A-sukka on vielä sen verran pieni ettei se suostu edes väkivalloin pysymään koivennokassa ilman, että rullaantuu aika voimakkaasti. Ja vähän löysemmin siinä muutenkin, ni hieman huijaa.





Ja kai mää oon alani löytäny, ku oli muka hirveen hauska verottajan luento Pasilassa Eteran järjestämillä PHP-päivillä. Kyseessä luontoisedut ja spesifimmin asuntoetu, jossa on jaoteltu koko Suomi eri alueisiin ja sitä kautta rahallisiin eroihin, Helsingistä on vaan vaivaiset neljä aluetta... Ja viimeinen on sitten "muu Helsinki", ja jonkun kysyessä mitä se käytännössä tarkoittaa, verottaja naurahti että no oikeastaanhan se on Sipoosta nyysitty alue. Nauroin ääneen. Ei näin.

Perjantaina oli duunin pikkujoulut. Siitä otsikko, ei tässä muuten niin jouluista ole. Levottomasti menneen päivän lopulla vatkailin pikeerin piparinkoristelua varten, ja yllätyin positiivisesti Dr. Oetkerin geeli-väreistä. Sai aika voimakkaankin värin! Mutta en sitten pipareista kuvaa napannut, ehkä parempi niin. Alottelun eli lievän (punkku)glögi-yliannostuksen jälkeen siirryttiin ravintola Pastor'iin Erottajalle. Luvassa viiden ruokalajin ateriointi viineineen. Alkudrinksutkin innostuttiin tilaamaan, omani oli vallan herkullinen.


Kurkkuviipale oli taiteiltu paikalleen pienellä pyykkipojalla. Hetken harkitsin ottavani sen jopa talteen, mutta sitten tulin järkiini. Annoksista en sen kummemmin jaksa laitella kuvia, olivat jaettavia joten useimmiten ne oli jo jaettu sotkuisesti omille lautasille ennen kuin olisin tarttunut kameraan :D. Jälkiruoka oli kyllä aika ihanaa, vaikka useimmiten crème brûlée (kyllä, tarkistin googlesta mitä hipsuja ja hattuja kirjainten päälle pitäisi kai tulla) on aivan liian makeaa mun suuhuni. Sen kanssa oli itsessäänkin hyvin makeaa Tokaji-viiniä Unkarista, joka kuin ihmeen kaupalla sopi a-i-v-a-n mielettömän hyvin yhteen.


Kermavanukkaassa maistui etäisesti lime, härpäkkeenä oli hienona rouheena pistaasia (upea väri) ja haittona kookoslaskuja. Päällä kelli muikea kookos-sorbettipallo (aika jäätelömäinen kylläkin, mutta kai se silti enempi sorbettia oli). Ihan uskomaton setti. Nam.


Niin hyvää, että suuriruokainen talouspäällikkömme sai viideltä jämät. Tarjoilija kysyi "how do you explain this" (englantilainen kun oli), ja mua nauratti.

Sunnuntaina, kotoisan Suomen 98. itsenäisyyspäivän kunniaksi kävin hakemassa peri-suomalaista krapularuokaa, koska pystyy.


Eipä se kummoiselta näytä, mutta oli vaan niin jumpen hyvää. Ei tsiisus. Nälkäisenä menee mikä vaan :D. Ainakin tonnikala, punasipuli, oliivi ja feta.

Saimmää tänään tikuteltua mammalle tulevia kahlittujakin vähän eteenpäin. Ne vaan vähän tökkii puisilla puikoillaan, ainakin noiden metallisten jälkeen. Mut taitaa ne ehkä jouluksi valmistua :). Ja koska päätin taas pyhästi luvata olevani kiltisti ensi viikonlopun, taidan leivonnan lomassa vähän neuloa.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Jonnimmoinen joulukalenteri

Itsehän en tunnustaudu (enkä tunnistaudu) jouluintoilijaksi, mutta varsinkin viime vuonna olisi jo kovasti haluttanut osallistua Missä neuloimme kerran -blogin jämälankavillasukkajoulukalenterin tekoon. Taisin vain olla liian myöhään liikkeellä, tai jotenkin innostua ajatuksesta viikkoa ennen joulua. Oli vähän muutakin proggista meneillään, notta jäi sitten.

Mutta! Nyt, vaikka puikoilla ois muutakin, sain aloitettua! 


Intoilin jo tässä vaiheessa, että kuinka kiva Judy's magic cast-on olikaan. Kesällä neuloin Terhenit, oisinko niissä testannut kasi-luontia ekan kerran. Ei kyllä, ehkä Azuret oli ne ekat... En muista, mutta tykkäsin heti vaikka samaan aikaan se aiheuttikin runsaasti ärräpäitä. Ja kuulkaas kaikki puikkohifistelijät, pitkästä aikaa kun neulon metallisilla puikoilla, ne tuntuu yllättävän hyviltä. Ne liukuu ihanasti silmukoiden sisällä, tuntuu tosi lennokkaalta jopa! Ja koska mulla on aika tiukka käsiala, ei tarvi pelätä että luiskahtavat ihan tosta vaan pois :D. (Ja ei tarvinnu pelätä puikon katkeavan ko kasi-alotuksessaki menee aina niin kamalan tiukaksi se meni :D).


Iltainen neulonta-aika vaan toi muassa vaalean sinistä (plääh). Eihän mulla nyt sinisiä lankoja ole tosta noin vaan! No, onneksi olin ostanut Karnaluksista juhannuksen reissulla harmahtavan sinistä Regiaa niin se passasi ihan mukavasti :).

Vaan nytkö se loppu tältä illalta? Vähän kyllä neulotuttas, mutta ei kuitenkaan yh-tään kiinnosta alkaa tokaa Kahlittua. Ekan sain siis valmiiksi!


Onhan se nyt vallan erilainen kuin ohjeessa, kun menin omin päin vähän tuunailemaan. Kirjo-osuus jäi siis pois, ja koska käytössä oli ohjetta ohkaisempi lanka, täytyi silmukoitakin taikoa vähän enemmän ja siksi myös jalan takapuolen kuvio eroaa ohjeesta. Siellä ny vilistää tota samaa palmikkoa, notta ei se ny niin kummonen ole, mutta silti.


Mallissa ihastuin varmaan heti tuohon kärjen kauniiseen viimeistelyyn. Toki kun hätäilijä oon, aloin kärkikavennukset sitten kohtuullisen kiireesti. En siis tulostanut koko ohjetta vaan vain mallikuviot, joten en edes tiedä miten ohjeessa oli neuvottu :D. No niin... Mutta vaikka siitä tulikin mun koipeen ihan liian nafti, luulen sen sopivan kohtuullisen hyvin mamman hoikkaan nilkkaan :).