sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Nopanheittoa

Näppituntuma-blogissa vilahti noppahaaste. Mulla ei varsinaisesti vielä ole tullut seinää vastaan neulonnan kanssa, mutta tahdoin silti testata. Joten kun eilen illalla paikalliseeni pölähdin, kaivelin jostain pelistä pari noppaa lainaan ja heittelin menemään. Ensin arpoutui väri, yhteenlaskettujen noppalukujen osoittama väri on punainen. Passaa kivasti, mulla on paljon punaisen eri sävyjä lankavarastossani. Toinen heitto jouduttiin uusimaan, koska mähän en pelkkään joustimeen suostunut tyytymään. Arpa rapsahti pitsille. Eli punaista pitsiä.

Ja tiedättekös mitä. Ne hyshys-sukat punaisesta Trekkingistä taitaa lähteä purkuun, malli oli kuvassa ihana mutta nyt ei innosta enää yhtään. Että tuota. Tarviiko ynnäillä enempää? Pitsimallikin on jo mielessä...

Tosin just nyt tyydyn pitelemään kipeää tukkaani, ei hirveesti tee mieli neuloa. Plus Riepuke on vielä kesken, vähän aattelin tikutella sen loppuun. Voisin ehkä purkaa sen edellisen sukantekeleen tänään. Olis sitte niinkus lähtöviivalla.

torstai 26. maaliskuuta 2015

So Sweet Instagram

Lähdin sitten twiittaamaan Instagramiin. Oon aivan käsi sen kanssa, mutta kai se siitä :). Lisäsin kyllä blogin osoitteen sinne, mutta tarkoituksena ei ollut kuvittaa elämää pelkästään blogin tiimoilta joten siellä olis kyllä kaikkea muutakin. Että en ihan tiedä linkittäisinkö sitä jotenkin mystisesti tänne (kai sekin onnistuu aika kivuttomasti, en oo selvittäny).

Varsinainen postaus tosiaan, #knitinpublic #maltainenriekko

Otsikon ekan osion mukaisesti julistan So Sweet sukat valmistuneiksi! Karamellia kului tasan 60 grammaa. Toiseen sukkaan 29 ja toiseen 31 :D, toisessa on varmaan hikitassujen johdosta jotain enemmän...


Pitää nyt laittaa ihan valmiistakin kuvaa ja oikeastaan siksi, että mua naurattaa kuinka puhelin kikkailee noiden värien kanssa. Enkös edelliseen postaukseeni laitellut kuvaa ekasta sukasta, aivan toisen värinen! Tuossa langan värit lähtee kyllä ihan lapasesta, mutta sehän ei kyllä mua haittaa. Näyttää melkeinpä paremmalta kuin luonnossa :D.

Ja koska pystyy, laitan loppuun vielä tunnelmakuvaa päivästä. Kävin tosiaan kantapaikassani neulomassa sukan loppuun, ja pihalla piipahtaessa Helsinki paljasti taas julman puolensa tuulen puhaltaessa niin jumalattoman kylmästi pitkin sitä tuulitunnelikatua. Täytyi villavuorellisiin talvikenkiin (jotka ei kyllä ees ole niin kauheen lämpimät ku mitä vois luulla) sujauttaa villasukat, ja vilkkuvat sukan suut sai mut hymyilemään.


tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kokousneulontaa

Käytiin sitten SiMan kevätkokouksessa. Aika mielenkiintoista oli, en ole koskaan aikaisemmin osallistunut minkäänlaisiin yhdistyshässäköihin, kokouksiin, mihinkään. Notta en tiä paljonko siitä "byrokratiasta" ymmärsin :D ja byrokratialla tarkoitan lähinnä, että jos kokouksen alkuun nimetään joku sihteeri tahi puheenjohtaja tahi ihan mikä vaan... Juu, mitäs tässä vastalauseita sanomaan :D.


SiMa sai kokoustaa ihanaisen Eiran Lankojen tiloissa, ja tokihan martat alennuksensa saa... Apua. Kuva on yhtä sumea kuin kuvaajan silmät siinä lankataivaassa. Lang Yarnsin lukuisat pehmeät herrrkullisen väriset kerät ois kaikki tahtoneet mun mukana kotiin... Samoin ehdottomasti olisin vienyt kaikki Malabrigon vyyhdet - varsinkin Arroyo ja Sock <3<3.


Niin että emmää paljoo... KnitPro:n 120cm kaapeli löysi kotiinsa myös. Lehti on 1/2014, ettei ehkä se ihan uusin :D. En tahtonut kotona saada sellaista kuvaa, joka antaisi oikeutta lankojen väreille, joten ne nyt vähän vääristyy tässäkin. Roam Fusionit on ainakin kirkkaampia, Debbie Blissin villat taas ei ihan noin in your face vaikka kirkkaat ja rikkaat värit ovatkin.

Kokous noudattelee myös nimeä Neulo ja nalkuta, joten neuloin sitten viikonloppuna alkamiani So Sweetteja. Ja kun kokouksesta poistuttiin, päädyin vielä kaverille hetkeksi kyläilemään ja neuloin sukan loppuun. Johan tul vikkelään, sanoisin. Sunnuntainako aloin? Toki tässä on vasta eka sukka, mutta ei tohon nyt kovin montaa tuntia uponnut. Kivaa kun tulee nopeesti valmista :).


Koko yrittää olla siellä 32 huituvilla ehkäpä, vai mikä se nyt olis. Nalle Taika Karamelli, puikot 3,5mm. Alussa 44s, kantapään kiilakavennuksissa kavensin 42:een. Nauhakavennus kärkeen. Ja hassusti näyttäis varressa tuohon säären etupuolelle kertyvän vihreää ja takapuolelle liilaa.

Oli muuten jännät paikat tänään koulussa. Yhtäkkiä - kuten tällaset yleensä - pärähtää palohälytys huutamaan. Maikka totes kesken lauseen alkaneeseen ujellukseen vaan "Jahas. Eiku pihalle". Ei silleen et oltas mitenkään suunnitelmallisesti keräännytty yhteen porukkaan tai opettaja ois kattonu yhtään et ketkä kaikki tuli sit oikeesti lopulta ulos... Mutta eipä siinä akuuttia hätää ollutkaan, väärä hälytys.


Koulussa on meneillään isomman puoleinen remontti, oisko voinut vaikka siihen liittyen pärähtää käyntiin. Sikäli kyllä ihan hyvin toimi, että kyllä ne teinit kohtuullisen hyvässä ajassa ulos ajettiin. Vaan eipä ollu muutamilla pojilla mikään kiire ku ruokalan kautta mentiin, siellä ne istu tyhjäämässä lautasiaan, ei vissiin vaan uskonu ku ympärillä ulvoo.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Sunnuntaisumuilua

Saatoin nautiskella yhden viinilasillisen liikaa eilen, ja tänään on ollut hieman vaisuhko meininki. Kömmähdyksestä huolimatta pääsin jo yhdentoista aikaan liikkeelle ja suunnistin Intiankadulle Kumpulaan. Siellä kun oli Kässämarttojen järjestämä käsityötarvikekirppis! Juu, sinne mentiin varovaisilla mielin ja mielessä toistaen "lankoja et sitten osta" -mantraa. Enkä ostanutkaan, jihuu!


Sää oli jokseenkin harmaa ja kolea, joten en jäänyt sen kummemmin kuvailemaan. Enkä kehdannut sisätiloissa kuvailla, olisivat saattaneet kokea sen hieman huonona asiana. Intiankadun kylätilassa oli mukavan kotoisa soppi, ja mahtui sinne useampi pöytäkin vieri viereen. Olisikohan siellä muutakin häppeninkiä joskus?


Mukaan tarttui ihania isoja nappeja, joista pohdiskelin heijastimia tai koruja tai ihan vain koristeeksi johonkin vaatteeseen tai pipoon tai laukkuun tai mihin vain. Toki ne tuntuvat olevan sellaista materiaalia, etteivät tule tykkäämään liiasta kosteudesta, mutta kyllä niistä vielä jotain kivaa syntyy :). Eräällä pöydällä oli tarjolla erilaisia kassinkahvoja, ja nappasin parin itselleni. Ja vaikka eestintaitoni ovatkin miinuksella, kaavakuvia ymmärrän kyllä ja tuo pieni kirjanen tarjosi sen verran kivoja kirjoneulekuvioita, että nappasin senkin itselleni. Ja siellä näytti olevan tekstiä myös Lontoon kielellä, joten ehkä saan siitä jotain irti. Saa nähdä saanko ikinä mestaroitua sitä kirjoa, mutta vielä en ole haudannut ajatuksia niistä :D.


Kotiin päästyäni ja jotain siinä puuhailtuani alkoi neulotuttamaan niin maar kovasti, että pakko se oli testata kuinka se selällään lokoillen luonnistuu. Koneella on auki Niina Laitisen So Sweet -ohje, siellähän se Jäätelö on mua niin kovasti houkutellut! Kuvion opetteluun ei aivoja tarvita, se on ripeä tehdä ja jälki on aika kivaa :). Ja jalassa on Roomasta viime vuoden lopussa ostetut löllöilyhousut jotka on vaan ihan parhautta. Kulkisin niillä julkisissa paikoissa jos se ei olisi niin kovin teinixiä ja typerää. Stephen Hawking tuijottelee tuimasti telkkarista, tuli joku dokumentin tapainen ja se oli kyllä päivän parasta antia mitä tv-ohjelmiin tulee... Koska nettihän ei suostu tänä vkloppuna toimimaan syystä äks, en voinut Viaplaystakaan katsella mitään hömppää yhyy! Tälläkin hetkellä jaan netin puhelimestani, jotta saan päiviteltyä ja feisbuukkailtua.


Nyt vartta on jo tuotakin enempi, se tulee hyvin nopsaan. Lankana siis se Nallen Taika Karamelli, puikot 3,5mm. Kai olisi voinut kolmosillakin kokeilla, mutta en jaksa purkaa. Vaan vähän oon pettynyt lankaan, kovin karhealta taas tuntuu. No, jospa se siskontyttö ei näitä paljaisiin jalkoihin laita, tai jos laittaa niin josko ne eivät haittaisi karheudellaan liikoja. En vaan voi ymmärtää, millä järjellä vyötteen sukkaohje sanoo koon 30 silmukkamääräksi 48??? Mitä huttua??? Siis siitähän tulisi aivan kanootti! Mulla on nyt 44s eli kuviokerran 11s per puikko, ja nilkkaan teen (kuten ohjeessakin on) resorin jonka aikana kavennan ainakin kaksi silmukkaa. Toki puikkokooksi neuvotaan kolmosia, mutta mun tiukalla käsialalla ei heitto voi olla kovin suuri. Vaan toisaalta yhtään en osaa arvioida minkä kokoisia sukkia tuollaiset 6,5 vuotiaat tyttöset käyttää, enkä ole kyllä kysellyt kengänkokoakaan mikä voisi kyllä olla ihan viksua. Mutta minusta tuo venyy ja paukkuu sen verran hyvin, että kunhan jalkaterän saa sopivan pituiseksi yms niin ne mahtuu ongelmitta. Semmoi rimppakinttu tyttönen muutenkin ^^.

Huomenna iltavuoro, enkä aikonut ottaa puikkoja kouluun (vai pitäisikö sittenkin...), notta saattaa olla ettei huomenna neulota kovinkaan paljoa. Mutta tiistaina mennään ystävän kanssa Siperian Marttojen kevätkokoukseen ja siellä aion kyllä tikutella! Ja voi ei, kokous järjestetään Eiran Lankojen tiloissa, turmio! Siitä lisää sitten :).

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Lauantaifiilistelyä

Oi ja voi. Neulominen täytyy korvata jollain. Tänään sen korvasi aamusiivous ja roinan järjestely. Siisti koti on <3.

Mutta ensin voisinkin kertoa mitä eilen tein korvatakseni neulomisen. Rimmaakin niin mainiosti. Leivoin. Halusin viedä töihin jotain hyvää kun siellä en enää kauaa ole. Jotenpa tein taas niitä suklaamuffineja joita leivoskelin ystäväiseni kanssa kolmisen viikkoa sitten vähän ennen leikkausta. Ja muffinit kun vein töihin (ja muutaman kaverille maistiaisiksi), leivoin vielä omenapiirakkaakin. Sama taikinaohje, eri muoto vain! Piirakkaa en tietenkään maustellut suklaalla, taikina sai pysyä vaaleana ja makua tuo ripaus kardemummaa. T-o-i-m-i-i.


Eilen saatoin myös sortua johonkin pahaan... Kävin töiden jälkeen sittarissa, ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että ajauduin lankahyllylle. Eiii!


Mutta kun niitä sai kolme kerää kympillä. Emmä vaan voinu kävellä ohi. Vaikka en mikään hullu Novita-fani olekaan. Vähän karheita mun makuun, ja usein liian paksuja, ainakin veikat.


Nallet sen sijaan ei ollu missään alennuksessa, mutta joku pahalainen oli tehnyt Jäätelöstä niin ihanat sukat, että en voinut itselleni mitään. Noi on molemmat ihan siskontytön väriset, ei tarvii montaa kertaa miettiä. Toki toi vaaleampi Jäätelö miellyttäisi omaakin silmää, mutta niin miellyttää miljoonat muutkin joten joku roti hei nyt.

 Sitten tähän päivään. Siivosin tosiaan, koska heräsin jo vähän jälkeen seitsemän. Joo, tiedetään. Minkä minä sille mahdoin! Aamu oli lunki ja kahvi hyvää. Selkä oikuttelee edelleen vähän, mutta siitä huolimatta päätin siivoilla ihan kunnolla. Raivasin pöydän, pyyhin pölyt siitä ja lipaston päältä eli järjestelin senkin, raivasin ton yhen nurkan muovilaatikon (löytyi vanhoja valokuvia!!), pohdiskelin tavaroiden laittamista tarjolle Kallio kierrättää -ryhmään, imuroin huolella, vaihdoin lakanat, pesin vessan, pyykkäsin kaksi koneellista siinä sivussa. Huh huh.


Tosi kaunis toi pyykkiteline tossa, mut se nyt on niin osa tätä huushollia muutenkin ni puolet ajasta en huomaakaan sitä :D. Ja kuvailin kukkiakin, jotka ostin torstaina (kerroinko niistä? Kun kaikki mahdolliset - ja harvat - maljakot jotka omistan on edelleen mamman hoteissa, marttahan soveltaa ja laittaa kimpun maitotölkkiin).


Tulppaanit hehkui päivän auringossa niin lämpimän kesäisinä, että melkein pystyi tuntemaan kesän lämmön <3. Ja neilikat nyt on rakkautta aina. Piste.


Ja aivan kuin odottelisin paljonkin vieraita, laitoin pöydällä oleviin Mariskooleihin vähän väriä. Tai no, yhteen niistä. Ei mulla nyt kymmentä pussia suklaamunia passaa olla o_O.

Siivoilun, pyykkäilyn, suihkussa käymisen ja syömisen jälkeen kello oli ehkä tyyliin kaksi iltapäivällä. Mitä mä nyt teen? Soitin äitiliinille ja houkuttelin sen Itikseen. Kannatti, sillä loppulukemana on hassut raidalliset housut kesäksi, inana raidallinen paita ja muutama kätevä toppi. Käytiin kaffillakin, ja herkuteltiin.

Diabeetus
 Ja kotiin päästyäni otin päikkärit, koska se aikainen herääminen hidasti vähän menoa. Nokkaunien jälkeen täytyi vähän murkinaa taas, ja laiskan kokin pelastus on oikeestaan aika mainioksi todettu Findusin pakaste-ihme, vegetarian couscous. Kyytipojaksi nautiskelin Proviantin lemonaadin, mums. Ja jälkkäriksi kaffin kanssa nautiskelin palaisen omenapiirakkaa. Hitsi kun oli hyvää! Kardemumma teki siitä lähes täydellistä.


 

Day well spent.



torstai 19. maaliskuuta 2015

Neulootikko pakkolomalle

Juu, nyt ei ole hetkeen asiaa neulomusten pariin. Eilinen tunteja kestänyt tikuttaminen teki sen pahimman mahdollisen tenän (tai ainakin syytän sitä kyllä tästä), ja nyt nautiskellaan lihasrelaksanttia kera buranan. Vanha viholliseni selkäkipu on täällä taas! Johan se varoitteli pitkin viikkoa, vaan uskoinko mä? NO EN. Oisko kuitennii kannattanu?

Ei paljoo naurata ku mummat viuhtoo keppeinensä nopeempaa ku mä, ja kipu säteilee sääreen, istumisesta ei tule juur mittää ja jaloillaan oleminenkaan ei ole hyvä. Eli paikallaan ei voi olla, paitsi ehkä maatessa. En oo vielä kokeillu muuta ku tässä kylellään lekotellen.

Kyllä nyt kiukuttaa! Miksi ei vaan voi oppia, aina täytyy hakata päätä seinään. Viisauttako se, että tunnistaa virheensä tehdessään ne uudelleen?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Potkuhuutoa

Pidä tunkkis perkele!

Jospa lasken Rievun hyppysistäni nyt, kun monen tunnin neulonnan tulos on vain muutama hassu sentti... Ku piti lähtä taas kikkaileen. Nyt ollaan kainaloissa, tai no pikkasen jo ohi. Päättelin 30s molemmin puolin, loin saman verran uusia. Tai siis ekalla yrittämällä aivopieruissani päätin luoda enemmän, ja tikutin pitkät pätkät yhteensä kunnes totesin että ei tää nyt pelitä. Eiku purkuun. Mä alan olla jo aika haka siinä, aikasemmin kammosin koko purkamista ja totesin että siihen jos ruvetaan ni puretaan sit alkutekijöihinsä. Noh, toisin sanoen purku pääteltyihin kainalosilmukoihin, ja tällä kierroksella loin vaan saman verran. Ja päätin, että teen raglan-kavennukset. Mikä järki, kysyn vaan. Mutta nyt en siis vielä lähe kaventeleen, sain niin tarpeekseni jo tuossa äsken että saa nyt luvan levätä huomiseen. Vähän meinasin, että pakkoko se ois tehä tuohon miehustaan jonkin sortin veemäinen kaula-aukko. Koska O-aukko ei todellakaan pelitä kuin hyvin harvoin, enkä todellakaan usko tän riepukkeen kuuluvan niihin harvoihin. Mutta koska minä ja nurja ei olla frendei (siis daa!) ni pohdin josko aukon ratkoessa neuloksen tasoksi vaihtaisin ainaoikeaan. Tosin en pidä siitäkään, mutta mä en kyllä oikeasti ala lähemmäs pariasataa silmukkaa neulomaan nurin, perkele! Vois tietty tehä vaik joustinta, mut eeei ei ei, ei sellanen toimi jos kerta teen jonku muun ku O-aukon. Ja ku tähän mittaan ollaan vaatteessa päästy ilman sen kummempia pintaefektejä (okei, ei lasketa palmikkojen rivistöä nyt mukaan...) ni parempi olla keksimättä niitä enää.

Puuh. En jaksa nyt kyllä ees kuvaa napata. Sylettää koko perhanan rätti :D. Tai lähinnä olen nyt harvinaisen täynnä koko hiton neulomusta ja neulomista ylipäänsä. Monta tuntiahan tuossa taas vierähti, ja ihan harakoille. Katotaan mitä huomisesta tulee kun ansaitsin itselleni vapaapäivän tekemällä tänään oma-aloitteisesti ilman velvoitetta yhden tehtävän alusta loppuun, jota oltas siis huominen värkätty. Eipä tarvi mennä.

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Suuren työn dilemma

Kuten tuolla esittelytekstissä taidan jo mainita, haaveita suuremmista töistä on mutta pääsääntöisesti pitäydyn pienemmissä töissä. Nyt ollaan taas tultu siihen pisteeseen, mikä omalta osaltaan määrää tämän suurten töiden vähyyden ufo-listallani.


Riepuni on nyt keskivälin vaiheilla, ehkäpä. Ja vielä ei ole sitä v-mäistä etappia saavutettu, jolloin into katoaisi ja jaksaminen lakkaisi. Mutta nyt ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että suurin innostus on pienessä notkahduksessa, ja oikeastaan haluaisin työn jo olevan valmis. Samoin myös epäilykset nostavat rumaa päätään, teinkö nyt oikean ratkaisun...


Päätin kikkailla pienen vyötärö-efektin palmikkorivistöllä, vähän jotain muotoa tuohon alun perun lukuisten käyttötapojensa johdosta hyvin muodottomaan vaatekappaleeseen. En kuitenkaan aio ikinä pukea tätä halterneck-tyyppisesti tai muutenkaan, tämä tulee olemaan päällä vain yhdellä tavalla. Palmikkorivistön aikana olen myös kaventanut silmukoita kymmenkunta pois, jotenkin ajattelin että yläosasta tulisi ehkä vähemmän säkkimäinen. Vaan kun mennään vain tällasella mututuntumalla niin eihän siitä ole minkäänlaisia takeita että ajatus toimisi käytännössä. Ja näistä johtuen epäilyksiä.

Mut hittojako tässä murehtimaan! Ainahan tuota saa purettua, vaikka kokonaan, jos siltä tuntuu. Langat nyt vähän ottaa osumaa moisista, mutta jos niikseen tulee ettei vaatteesta tule käytettävää niin langat voi vielä hyödyntää yhteen jos toiseenkin. Pääasia on, että lankaa kuluu johonkin.

Tuossa äsken kävin koulun jälkeen siiderillä itsekseni. Alun perin oli kyllä mehu mielessä, mutta Nokian Panimon Omena kutsui voimakkaasti. Siinä samalla tikuttelin punasävyisestä Trekkingistä niitä hyshys-sukkia eteenpäin. En ollut varmaan viikkoon koskenutkaan siihen työhön... Mutta saatiin sitäkin taas parikolme senttiä eteenpäin :).

Seuraavaksi pitäisi kyllä tarttua kirjaan ja kerrata perjantain kokeeseen, mutta kun... Ruudussa oottaa viikon edestä Poliiseja ja Riepu katsoo anovasti pyöröltään..

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Mehut pois.

Voi kuulkaa. Nyt on pari päivää painettu töissä ja lopputuloksena on lievä lämmön nousu, ja siitä minä en tykkää. Huomenna ois vielä iltavuoro ja koulussakin olisi vähän niinkus pakko istua. Olin jo ton leikkaussaikun takia reilun viikon pois, ei ole oikein varaa olla enempää. Ja kuka hitto nyt pierasee ittensä mun iltavuoroo tekemään näin lyhyellä varotusajalla... Ei kukaan, koska ei ole tekijöitä. No. Mähän tein ratkaisuni ja irtisanouduin lauantaina, ei tarvitse tuotakaan märehtiä enää viiden vuoron päästä. Pitäkööt tunkkinsa! Ja voimia kaikille, jotka sinne vielä jäävät.

Kuulkaas, kun ei oikein jaksaisi edes neuloa. Tää päivä on imenyt mehut niin tyystin! Kävin tuossa kaverilla kääntymässä ja yritin luoda silmukat liilalla langalla, josta surautin ne lapaset eräs sunnuntai. Että sitä pipoa. Ei pelitä. Ei. Pitänee harkita josko sen tekisi pyöröllä kun eihän ne silmukat ees mahtuneet noille sukkapuikoille. Kierimpä takaisin kerälle. Ja nyt ei tunnu löytyvän voimia Riepuunkaan, vaikka sitä saattaisi muuten tehdäkin mieli. Ehkä pilkin Persian Prinssin parissa vielä puoli tuntia ja kääriydyn sitten Nukkumatin kainaloon.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Riepua ja herkkuja

Eilinen oli suurin piirtein kaikilta mahdollisilta osin negatiivinen. Paitsi parista kohtaa. Nimittäin.


Riepu(ke) etenee vallan mellevästi, ja siitä saattaa vielä tullakin jotain. Vähintäänkin jännetuppitulehdus oikeaan ranteeseen. Tai tenniskyynärpää. Tai jotain vammaa nyt joka tapauksessa, koska sen neulominen on kohtuullisen raskasta. Mut ei haittaa.


Illalla leivoin vielä meheviä mokkapaloja Kotikokista löytyneellä reseptillä, ei hullumpi. Ohjeesta poiketen sulatin rasvan joukkoon vielä muutaman rivin taloussuklaata, lisäsuklaisuus ei ole koskaan pahasta. Ei kyllä tullut ihan niin "paksuja" kuin ehkä toivoin, mutta sepäs ei menoa haitannut. Hyvältä maistui, ja nyt sitä on jääkaappi pullollaan. Kenellehän mä ajattelin sen kaiken syöttää?

Nyt asennoidun poistumaan talosta ja uhraamaan tunteja kallista aikaani töihin. Meh. Mutta, tänään tapahtunee jotain jännää sillä saralla, joten ei olla liian negatiivisia!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Lörppöä ja sitten sitä tavoitekokoa...

Tänään on ollut hyvä päivä. Tai no, ei ainakaan koulun suhteen, koska siellä istuttiin suoraan sanoen turhaan reilut kolme tuntia. Koko hiton aamupäivä käytiin läpi yhtä tehtävää, eikä saatu ees loppuun. Sanotaanko näin, siinä tuli selattua monet blogit ja unelmoitua leipomisista Kotikokin uumenissa ja haaveiltua kesästä ja mitähän vielä. Tunti päättyi ja lähdettiin luokkakaverin kanssa ratikalla kohti Kurvia. Olin jo jäämässä pois kun kaveri toteaa jatkavansa keskustaan, jos menisi jonnekin syömään. No mitä jos minäkin? Päädyttiin Kampin kauppakeskuksen Singapore Hot Wok'iin ja mums kun oli hyvää! Itse söin annoksen paistettuja riisinuudeleita kera itujen ja kanan ja katkarapujen ja mitähän kaikkea siinä oli. H-y-v-ä-ä. Vaikka en ole koskaan innostunut katkaravuista.

Kotimatkalla poikkesin Uffaffaalle hetken mielijohteesta. Ja sieltähän löytyi niiiin houkutteleva pikkutakki, etten raaskinut jättää sitä sinne vaikkei se ihan sopiva ("ihan"... ja lehmät lentää) olekaan. Mutku! Se maksoikin vaan 2€!


Kauniit yksityiskohdat vaan hurmasi. Ja kummasti se mahtui hartioista, yleensä se on sellanen kiva pieni ongelmakohta. Vaan kiinnihän se ei mene ainakaan sillai, että voisin millään tavalla hengittää. Ja kyllähän ne tavoitevaatteet tiietään, "näihin farkkuihin aion mahtua kun vähän laihdutan" ja lässynlää. En juurikaan moisia harrasta, muutama vaatekappale on tullut säästettyä syystä tai toisesta vaikka ne oiskin jääneet joskus vähän pieniksi. Nyt ne sattuu olemaan jo vähän liian isoja, notta ehkä tässä on joku pointti? No, aina saa haaveilla, ja ehkä mä joskus mahdunkin tuohon. Vaan jos en, en suunnattomasti taloudellisesti hävinnytkään, joten big deal.

Mutta entäs otsikon lörppö? Ja palataanpa tuohon edelliseen päivitykseen... Jännitys tiivistyy?


Keltainen! Siihen mä nyt sit päädyin, syystä äks ja yy. Ensin resoria graffitinharmaalla veikalla, sit pitempi matka keltaista. Ylimpänä on keskiharmaa, matkalla on epätasaisia raitoja. Ja kenties palmikkoa rintamuksen alla, hakusessa empire-häivähdystä, jotta neulomus ei olisi aivan niin säkki ja muodoton. Ja ajatukset on muotoilleet yläosasta jo vähän muuta kuin mitä alkuperäinen Riepuke olisi. Saa nähdä mitä siitä tulee vai tuleeko lattiamoppi. Käsialahan toki vaihtui iiiilmiselvästi tuossa keltaisen alussa, tiukentui ja siten myös tasaantui. Emmä vaan osaa löysäillä...


En kadu kyllä pyöröhankintaani. Tähän mennessä neulominen näillä on ollut ilo. Puu on niin silkkisen sileä että silmukat vaan lentää. Nam.


Saumakohtaa seuraa messuilta ostoslisukkeena saatu silmukkamerkki. Näitä on mulla erilaisia muutama, ja pikkuhiljaa ne löytää paikkansa töistä. Ja suurin osa näistä on saatu Puffalan pisteestä Wanhan Sataman Kädentaitomessuilta, kiitoksia :). Ehkä joltain muultakin tarttui yksi matkaan viime messuilta, mutta valitettavasti kiinnitän tosi surkeasti huomiota kojun "nimeen" eli yrittäjään, mä kun juoksen vaan herkulliset lankakerät ja vyyhdet silmissä kiiluen. Ahne paskiainen.

En osaa nyt juurikaan arvioida tuleeko Rievusta (se sai lyhyemmän nimen nyt, Riepu) millään muotoa sopivan kokoinen. Silmukkamäärää lähdin hakemaan tsekkailemalla ihan perus neuletakkien ohjeita 7veikan paksuisella langalla tehtynä, ja siitä vähän vääntelin. Sin päi, hää mänt hitoil. Voihan toki olla, että siitä tosiaan tuleekin muodoton lörppö, mutta jos ei vaan liian lörppöä niin sillähän verhoilee näppärästi pömpöttävän vatsan. (Jösses, oonkin ihan täynnä edelleen, alkuillasta keittelin tölkin hernekeittoa ja siitä tulikin aika täyteen - ja en kyllä vetänyt koko tölkkiä kerralla.) Vähän kyllä ranne väsyi kun pyörölle alkoi kertyä painoa. Huomaan kannattelevani puikon painoa koukistetulla pikkurillillä (oikea käsi), ja se alkoi pitemmän päälle tuntua ranteessa. Noo, hiljaa hyvä tulee, eihän tolla nyt tulipalokiire ole valmistua.

Ranteet rutisten

2

3

3,5 vyyhteä

Pahat värit yhdessä. Entä erikseen?

Tovi siinä meni. Vain yksi solmu 8,5:ssa vyyhdessä

Pirteän harmaa muuttaa paljon. Jopa "vauvankeltainen" alkoi hivellä silmää.

Minttuinen vihreäkin näytti sellaisenaan liian räikeältä. Mutta harmaata ja valkoista... Siihenhän voisi pukeutua. Ehkä.

Mutta tietenkin omaa lempparia oli vähiten! Tuo oli kolmesta ensi alkuun ainoa johon pystyin itseni kuvittelemaan.

Olenko nyt niksahtanut hulluuteen? Kiinnittelin kaapelin 5mm pyöröpuikkoihin, niihin jotka ostin lahjakorteilla. Nostalgian (tuon kirjavan harmaan) vaihdoin pois, lopulta luovuin myös valkoisesta. Se onkin hyvä säästellä yhteensitovaksi väriksi jämäkerätuotoksiin? Kopasta lisää graffitinharmaata, mukaan myös keskiharmaata. Ja väriksi valikoitui...?

Jatkuu seuraavassa jaksossa.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Martattaa

Minähän olen siis martta. Liityin joskus yliopistoaikoina, oisinko jonku viitisen vuotta nyt järjestöön kuulunut. En oikeastaan tiedä miksi liityin, silloin se passasi kivasti kun käsitöitä tein hiljakseen ja kotitaloustiedettä opiskelin. Eikös se nyt kävele ihan käsi kädessä, marttana oleminen ja kotitalousopettajuus :).

Koskaan vaan en ole osallistunut järjestön toimintaan, tai lähemmin tarkasteltuna oman yhdistykseni toimintaan. Olishan varmaan ollut kaikenlaista kivaa varsinkin käsitöiden saralla, mutta kai sitten rohkeus on pettänyt koska yksin ois pitänyt mennä. Vaikka tällainen hölösuu olenkin, en mielelläni tieten tahtoen hakeudu tilanteisiin, jossa mun täytyisi tutustua tuntemattomiin jotenkin noin suunnitellusti. En osaa selittää! Joku sosiaalinen vamma tai jotain, en ole aivan noin ekstrovertti...

Ystävänipä otti ja liittyi myös. Toiseen yhdistykseen tosin, ja eilen sitten vähän hönömielellä laitoin viestiä liittoon kyselläkseni yhdistyksen vaihtamisesta. Ennemmin tulee sen tutun kaverin kanssa lähdettyä kokeilemaan kuin yksin mentyä. Ja nyttemmin myös se kyseinen yhdistys vetää puoleensa enemmän, se taisi olla vielä aika nuori silloin kun liityin tai jotain. Syystä äks liityin siihen toiseen. Mutta tänään sitten sain vastausta kysymykseeni ja taidan piakkoin olla sen toisen yhdistyksen jäsen :D. Enkä nyt tiedä miksi piilottelen näitä kyseisiä yhdistyksiä, ehkä jos tässä nyt huutelen että se toinen ei kiinnosta ni ne vois vaikka pahoittaa mielensä jos kuulisivat... Juu oon hölmö, se on tiedetty jo kauan.

Koskaan ei ole kyllä mitkään taitoavaimet olleet tähtäimessä, siis niitä juttuja mitä voi suorittaa, vähän niinku jotku mitäneonnimeltään partion taitomerkit. Ei edelleenkään sillai kiinnosta, mutta musta on hyvä ajatus olla osallisena tällaisessa järjestössä joka ihan konkreettisesti tekee ja vaikuttaa aihealueella arjen toiminnot, taidot ja arjenhallinta. Sitähän mä yliopistossakin periaatteessa opiskelin, vähän teoreettisemmalla tasolla ehkä. Mun mielestä martat tekee paljon hyviä juttuja, ja suosittelen esimerkiksi erilaisten kodin puhtaanapidon tai vaikkapa taloudenhallinnan ongelmien tai kysymysten parissa etsiytymään Marttaliiton sivuille, koska sieltä löytyy vinkkiä ja neuvoa moneen asiaan. Ja jos en välttämättä ihan täysin 100% allekirjoita "aikuispakkauksen" tarpeellisuutta fyysisessä muodossaan, sillä otetaan kantaa ja pyritään vaikuttamaan mun mielestä hyvin oleelliseen asiaan jokapäiväisessä elämässä. Kuinka moni on kuullut keskustelua siitä, kun ne nykynuoret ei osaa pitää huolta kodistaan ja raha-asioistaan eikä osata keittää edes perunoita jne etc ja mitä niitä nyt oli. Tässä on paljon vinkkiä hei siihen hei kaverit hei! Arjenhallinnan avuksi. Hyvä juttu. Peukutan.

Ja peukutan Marttojakin monella tapaa. Vähänkö oon hip ja khuul ku oon martta ^^

Taas oli tänään joku Fasepuukissa julkaissut kuvan omasta "rieputtimesta" vai millä nimellä se siellä viliseekään. Nnnnaurettavan simppelillä tyylillä toteutettu neulepaita, jossa siis suljettuna pötkänä tikutetaan menemään, jossain välissä päätellään kädenteitä varten äks määrä silmukoita ja seuraavalla kierroksella luodaan ne takaisin ja jatketaan samaa pötköä vielä lisää. Kädenteiden yläpuolelle jäävä osuus on luonnollisesti lyhyempi kuin alapuolen osuus, joka on se varsinainen vartalo-osa, yläpuoli on lähinnä kaula-aukko, olkapäät ja "hihat". Ja sitä rieputinta vois käyttää myös monella eri tapaa kun sen pukee ylleen vähän eri vinkkeleissä. Itsellänihän olisi pahan väristä Jannea tuolla monta vyyhteä vuodelta nakki ja Elvis, joista ainakin jossain värissä riittää varmaan aika pitkälle. Ja 7veikalla vois jatkaa, nou problem. Tekisi mieli kokeilla... Mut sit mun täytys jaksaa ensin keriä ne vyyhdet, nääh, ja luoda satamiljoonaa silmukkaa, yyh, ja sit varmaan eka purkaa koska tulee liian kinttaraa ja sit purkaa uudelleen ku tulee liian suuri ja sit purkaa ku jotain menee kuitenki pieleen ja...

Mä taidan nyt keriä pari vyyhteä. Moikka!

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Paleltaa

Koulupäivä loppui ajoissa, ja kotimatkalla päätin piipahtaa kaupan kautta. Kainaloon tölkki maitoa ja mehukeittoa (karviais-boysenmarja on rakkautta) ja ehkä jotain muuta, en muista. Pakkohan se ol nostaa kattila hyllyn päältä ja pistää riisipuuro tulille. Paleltaakin koko ajan, en tykkää. Sitä täytyy vähän paikata.

En tiedä mikä sen vetovoiman salaisuus on. Kai siinä on jotain lohdullista. Viekö se kenties lapsuuteen vai onko se vain olemukseltaan - tuoreeltaan lämmin, kermainen ja lempeä, kylmänä edelleen pehmeä ja muokattavissa vaikka mihin - niin vetävä. Vanha tuttu riisipuuro! <3


Tulihan siitä sitten vähän tönkköä kun saatoin unohtaa sen hetkeksi.... Mutta nieluni antaa jo periksi aika paljon, ja äkkiäkös ihanainen riisipuuro hulahtaa mehukeiton maustamana masun uumeniin. Keitto-ohjetta on ihan turha tähän kirjailla kun se lukee riisipussin kyljessä ja netti on pullollaan sen kopioita. (3 dl vettä jossa keitellään 5 min 1,5 dl riisiä jonka jälkeen lisätään 7 dl maitoa ja haudutellaan loppuun, ehkä noin 40 min, maustetaan ripauksella suolaa.) Mehukeitonkin osaisin itte, vaan kun toi on niin hyvää. Notta emmää jaksa. Eikä oo mehuakaan/marjoja eikä perunajauhoja että vois keitellä. Mums <3

Otin liilan langan kouluun tänään, vaan päivä meni Balanssi-ohjelman kanssa tapellessa sekä koetta rustaillessa (uusinnassa nähdään varmaankin...) notta eihän niitä silmukoitakaan ehtiny luomaan. Sen sijaan puuron keittelyn jälkeen otin ja lähdin paikalliseeni juomaan karpalomehua. Mukaan läks myös 2,5mm bambut ja Trekkingin punakirjava. Ohjeen linkkaan sitten kun se on ajankohtaista, nää on nyt semmoset hyshys-sukat (pahus, paljastuivat sukiksi), jotta nää nähtäneen vasta paaaljon myöhemmin täällä blogin puolella. Saatan sortua hihkuttelemaan niitä Löysäpipoisissa tai Neuloosissa facebookin puolella, koska jostainhan tän huomiohuor- siis niin, jostainhan sitä huomiota on saatava ;).

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Sunnuntai-suraus

Koska kokeisiin lukeminenhan on ihan huuhaata. Niin! Ohuen Stepin jälkeen sormet syyhysivät jotain paksumpaa puikoille. Niinpä nappasin Vihreästä vyyhdestä ostamaani liilaa pussista, ja pistin puikot kolisemaan. 8s puikolla, eli paljonko se nyt tekee yhteensä, 32s? Vitosen puikot. Lankahan oli nimeltään ehkä On line tai sitten Linie 157. En ota tosta selevää... 100% uutta villaa, superwash, notta tästä ei ainakaan siskon vihjailemia tossuja tehty. Niin että lapaset, jäi mainitsematta.

 Vasemmalla käsitelty kuva, koska kännyn ruudussa tuo muokkaamaton näytti kamalan tummalta. Mutta ainakin tässä minun koneeni ruudulla oikeanpuoleisen värit näyttävät nyt aika lähelle luonnollista tilaa. Ja vastaavasti muokattu jo aika överiltä, joka sen oli toki ehkä tarkoituskin olla... Tottahan nää on taas eriparit keskenään, toisessa peukalo jäi lyhyemmäksi, ja lapanen muutenkin ehkä kerroksen pari lyhyemmäksi toista. Eikä palmikon kuviot mee yksiin :D. Siis mikään ei taas vaihteeks voi mennä kohilleen. Mutta ei sitä juostessa huomaa. Ja turhaan kauhistelin, näihin meni yhteensä 58g lankaa ja sitä on vielä 50g+34g jäljellä eli sehän riittäs varmaan pipoon ihan kivasti. Voisi tehdä Latu-pipon, jatkaa niin kivasti palmikkoteemaa.

Vähän vaan mietin, että kenelle nää on... Yksi on kyllä elävästi mielessä, mutta ajankohta näiden antamiselle on vähän kyseenalainen. En tiedä, jotenkaan ei nyt sentäs ihan miten sattuu tekisi mieli heitellä näitä töitä ihmisille. Näiden antamiselle pitäs olla joku syy, synttärit tai joulu tai joku semmonen. Ja jos tilauksesta jollekin teen, niin tilanteesta riippuen saatan haluta siitä vähän korvaustakin. Nää on näitä dilemmoja. Vaan eiköhän niistä hengissä selvitä :)

11 asiaa -haaste


Ensimmäinen blogihaaste koskaan! Apuva! Kiitoksia Jos sun lysti on -blogin Jossulle, jos saan näin tuttavallisesti kutsua :) (ihan vaan koska se niin sopii tohon blogin nimeen). 
Elikkäs. Säännöt lukee tossa alhaalla, ja pari kohtaa aiheuttaa pienen glunk-äänen sarjakuvatyyliin, kun nielaisen epätoivoisen pelokkaasti. Keksi 11 kysymystä! Ja 11 blogia jotka pitäs haastaa! Höylii cräp, mähän en keksi työhaastatteluissakaan ikinä mitään kysyttävää. Ja koska tämä pikku tuherrukseni on vasta näin nuori, en ole ihan sisällä näissä blogipiireissä, eli sillee "tutustunut" mihinkään bloginpitäjään kommenttien kautta, muutamaan joskus jotain uskaltautunut kommentoimaan, terveisin Ujo Piimä. Muutta, aloitetaan helpoimmasta :)


Säännöt:

- jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
- haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
- haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa
- haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetulle 
- sinun pitää kertoa kenet 11 olet haastanut




1. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

Haaveilen uudesta työpaikasta, ehkä päällimmäisenä. Koska edellinen aiheuttaa sen verran paljon stressiä ja pahaa mieltä, ja kaipailisin jo kokemusta muustakin. JA en pysty kuvittelemaan olevani tuolla vielä ensi kesänäkin, se ajatus ahdistaa vähän liikaa :/.
Toinen asia, josta haaveilen melkein yhtä paljon on se, että nielu parantuisi kokonaan leikkauksen jäljiltä ja pääsisin LENKILLE! Ai jumankekka mä tahdon juoksemaan!

2. Mikä oli lapsuudessa toiveammattisi?

Lapsena tahdoin mitä luultavimmin (jos siis oikein muistan sen ekan haaveen) olla opettaja. Sitten kasvoin vähän ja Jamie Oliver tuli telkkariin, ja sitten halusinkin kokiksi. Vuosi Ravintolakoulu Perhossa opetti, että ruoanlaitto on ihanaa, mutta hell no, en tahdo tehdä sitä työkseni. Vähän ohi kysymyksen voisin selitellä eteenpäin, sillä Lukion ja välivuoden jälkeen pääsin Silloiseen Joensuun Yliopistoon, nykyiseen Itä-Suomen Yliopistoon Savonlinnan Opettajankoulutuslaitokselle kotitaloustiedettä lukemaan. Ja jos ne opinnot ois kantaneet loppuun, voisin nyt olla kotitalousopettaja! Sen sijaan kaivan nenää Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa ja tähtäimessä on talous- ja toimistopalveluiden merkonomin titteli. Näin se elämä heittelee :).

3. Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä?

Jaa. Tää onkin aika vaikea... No, koska ensimmäisenä tulee mieleen NaistenKymppi viime toukokuulta, ni sanotaan sitte se. Sain juostua sen (hölkkä on oikeampi termi, mutta juoksussa on sitä jotain!), mikä on pieni ihme kun tarkastellaan neidin vyötärönympärystä ja urheiluhistoriaa :D. Mutta vuotta aikaisemmin lähdin hitaasti kokeilemaan hölkkäilyä, ja hurahdin siihen, sitten alkukeväästä otin ihan treeniohjelman avuksi, ja kymmenen kilometriä tuli täyteen! Enkä edes kuollut, vaikka oli aivan tuhottoman lämmin ja siellä puolenvälin tienoilla oli lieviä lämpöhalvauksen varoitusmerkkejä.. Nyt on jo muita juttuja kiikarissa, mutta tää nielurisaleikkaus sotki suunnitelmat aika huolellisesti tältä keväältä :/. MUTTA! Kunhan kynnelle kykenen, siitä se taas lähtee!
4. Viihdytkö paremmin yksin vai suuressa ihmisjoukossa?

Tähänkin on vaikea vastata, sillä se on niin kakspiippune juttu. Viihdyn varmaan kyllä paremmin itsekseni tai pienessä porukassa, jos vertaa vaikka keskustan hulinaan, jonne en kyllä todellakaan hingu. Liian isot ihmismassat ahdistaa, on liikaa meteliä, on päälle käveleviä ihmisiä, on vaan niin kamalasti liikkuvia osia, että siinä uupuu enkä tunne oloani mukavaksi. Mutta toisaalta joissakin tilanteissa on erittäin suotavaa olla suuressakin joukossa, josta et erotu :D.
5. Mitkä kolme sanaa kuvaavat sinua parhaiten?

Naurava. Vaihteleva. Inhimillinen.

6. Mikä on rakkain omistamasi tavara?

Eeeei, älä vastaa tähän "puhelin". Ei mulla ole mitään spesifiä tavaraa tai esinettä. On monia asioita joista pidän kovasti, mutta nekin tahtoo vähän vaihdella, että mikä kulloinkin on lähinnä. Sydäntä, siis. Pidän kahvipuusta ja sen ruukusta joka on siloinen, valkoinen ja silmää miellyttävä yhdessä kahvipuun isojen, kauniinvihreiden lehtien kanssa. Pidän uudesta verhotangosta, koska se on suora (toisin kuin edellinen) ja siihen saa kahdet verhot ja nyt tämä pieni koti näyttää aavistuksen enemmän "pysyvältä". Suorastaan rakastan joululahjaksi saamaani Kai:n leikkuulautaa, koska se on vaan niin jumalainen (puinen, kaunis, suuri ja hyvä käyttää). Rakastan mun puikkoja ja lankakeriä ja tekeillä olevia sukkia ja kaikkea sitä mitä puikoilla ja langoilla vielä saankaan aikaan. Ööö.

7. Mikä on ollut mieleenpainuvin unesi?
Mä näen hyvin vähän unia nykyään. Enkä ehkä siksi nyt saa mieleeni mitään unta, mikä olis erityisesti painunut mieleen. Kertoo siis ehkä siitä, ettei ne ole kovin mieleenpainuvia. Paitsi! Joskus lapsena näin useamman kerran saman unen, jossa mua jahtasi jotku ihmeen peikot jossain aution oloisessa kaupungissa, pitkin kolkkoja katuja kerrostalojen välissä. Ei kauheen miellyttävä uni :/

8. Mikä on lempipaikkasi kotona?
Yllättäen tämä sängyn kulma, jossa tälläkin hetkellä istun selkä seinää (tyynyä) vasten ja kirjoitan tätä :). Tästä näkee periaatteessa koko pienen asunnon, ikkunasta näkyy valkoisen harsoverhon takaa vastapäisten kerrostalojen eriväriset seinät. Ja näen suureksi venähtäneen jukkapalmuni, joka komeilee ikkunan edessä.

9. Ketä/keitä ihailet?
Ihailen tavallaan ystäviäni, jokaista vähän eri asioista. Tai en tiedä onko se ihailua, tai onko ihailu synonyymi arvostamiselle? 

10. Mitä olet oppinut vanhemmiltasi?
Vaikka ja mitä! Tai ainakin luonteenpiirteistä on helppo sanoa mikä on perintöä keneltäkin :D. Niiden kautta tavallaan olen oppinut joitakin "elämänviisauksia" tai asioita, en vain osaa eritellä niitä oikein mitenkään.

11. Jos saisit valita yhden supervoiman, mikä se olisi?

Lentotaito! Vaikken niin korkeuksista pidäkään :D. Ja sen pitää toimia silleen, että mä saan otettua kaverin mukaan!


11 kysymystä

1. Paljonko kello on ja mikä päivä?
2. Mikä on mieluisin paikka? (Kotona, kotikaupungissa, ulkomailla, missä vain)
3. Oletko koskaan pohtinut, millaista olisi jos olisitkin syntynyt johonkin muuhun aikaan tai jossain muualla päin maailmaa kuin Suomessa?
4. Koska tämä on blogihaaste ja siten kysymyksiin vastaajalla lienee oma blogi (pettämätön logiikka?), milloin heräsit blogisi aihepiirin pariin?
5. Mistä asiasta olet erityisen ylpeä ja/tai onnellinen?
6. Mikä on lempiruokaasi? 
7. Entä lempileivonnainen?
8. Millainen on sinun ihana päiväsi?
9. Paljonko kello on nyt? (Ja onko päivämäärä vaihtunut?)
10. Millainen on sisustusmakusi?
11. Missä olet huomenna klo 16.00?


Blogit, jotka haastan!

Sartsan sörsselit

Puikot hukassa

Puikoilta pujonnu

Neulovat nakit

Näppituntuma


Kaikki nämä blogit ovat omalla lukulistalla (ja siellä ois kamalasti vielä lisääkin, mutta ajattelin olla häiriköimättä liian montaa...), enkä ole ainakaan ihan viime aikoina huomannut yhdenkään päivitelleen haasteita. Olipa kyseessä sitten haasteista jättäytyminen tahi se, ettei ole nakkia kohdalle osunut... Nyt osui. Ja ihan yhtälailla on oikeus jatkaa kieltäytymistä tai aloittaa se nyt! :D

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kordeliinit puikoilta putos

Ja voi mitkä murheenkryynit ne olivatkaan! Ei kiesus. Ensin ei kuvion seuraamisesta tahtonut tulla lasta ei toista. Sitten kun hiffasin virheen kohdan, alkoikin rullaamaan aika kiltisti. Mitä nyt jalkaterästä tuli vähän liian pitkä, kun menee mun jalkaan mallikkaasti eli äipälle liian suuri. No kiva. Vaan kato ku mä alan purkaan perkele.


Sitten loin silmukat sen parille joskus viime viikonloppuna kai. Vai millon se oli, en minä muista kun välissä väkersin hiiren takkia sun muuta. Kuvion noudattaminen oli vähän iisimpää. Mitä nyt huomasin, että käsiala meni ja muuttui, hitto soikoon! Vähän yritin tiukentaa takaisin, en tiedä miten ne niin onnistui lörähtämään. Jalkapöytään päästyäni oli muutaman kömmähdyksen saanut korjata, onneksi ihan siis sitä mukaa kun niitä tuli. Milloin unohtui langankierto sieltä missä sellaisen olisi pitänyt olla, ja sen semmoista. Sitte aloin mallailemaan että kuinkas pitkästi vielä kärkikavennuksiin. Tikutin menemään ja muka mallasin. Jotain hoopoa siinä nyt oli, kun kavennukset oli melkein puolessa. Mallasin. Ei saatana, tostahan taitaa puuttua pätkä kuviokertaa! Miten se nyt on mahdollista? Eikun purkuun, poimippa siinä nyt oikeetanurjaalangankiertoo. But I did it. Ja koitin uudelleen. Ei ssssaatana, nythän tää menee taas ihan päin honkia??!! Ei auttanu ku purkaa taas. Anna olla viimonen kerta... Nyt sen oli pakko mennä kohilleen, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ja olin jokseenkin älytön ja kavensin ja päättelin ja vasta sitten tuli mieleen mallata viimeisen kerran. Kyllähän ne saman kokoset noin niinku suurin piirtein on (jos jotai millien heittoa onkin ni olokoot). Mutta jos herkkäsilmäisimmät kehtaavat katsoa, ei mallikerrat mene vieläkään kohilleen...


Toisessa 13, toisessa 12. Mut ei siihen ois voinu tehä enää yhtä!!! Oliko käsialoissa noin suunnaton ero sit loppuviimein kuitenki? Hitto, ärsyttää jotenki vähän liikaa. Vaan äiti kyllä osaa arvostaa epätäydellistä lahjaa, sitä en epäile hetkeäkään :). Parempi onni seuraavalla kerralla?

Mutta. Lankaa vois ylistää vielä vähän. Kertauksena siis, Austermann Step Classic, puikot 2,5mm, malli kordelherzchen. Lankaa kului vaa'an mukaan tasan 75g, kerässä jäljellä vaa'an mukaan tasan 25g. Voikos ollakaan noin tasaista? Siis että kerässä todella oli se 100g! Sukkien ongelmia tasottaa aavistuksen se, että lanka oli kerrassaan rakkautta. Siis, en pääse yli sen pehmeydestä. Onneksi sitä odottaa tuolla vielä 3 kerää lisää, plus yksi vähän kirjavampi joka ei tainnut classic-nimellä mennä.

Mitä seuraavaksi sitten? Saattaa olla, että tässä täytyy ottaa parit salaiset projektit puikoille pikkuhiljaa kans, eli niistä ei pitäs liiaksi päivitellä, ainakaan liian yksityiskohtaisesti ja kuvien kera. Täytynee jotkut perussukat puikottaa seuraavaksi kans, saa luokkalainen miekkoselleen vielä toisetkin :).

torstai 5. maaliskuuta 2015

Paketti pehmoinen




Vaavin pakettiin kuului siis neuletakki, sukat, tumput ja pöllpipo, jonka aloitin eilen ja sain valmiiksi tänään aamupäivällä. Että kohtuullisen nopea neulottava, vaikka puikot oli 2,5mm. Lankana sama Ciao Trunte kuin kaikissa muissakin vaavin vaatteissa. Pakettiin sujahti toki myös ne punaiset palmikkosukat vaavin äitille.


Lähempää katsottuna pipa näyttää tältä. Epämääräisen muotoinen, koska sulloin sen sisään kerän isoveikkaa ja sock4:ää jotta sain kuvion oikenemaan :D. Ja kyllä, napit ovat eriparia, ei vaan voinut löytyä kahta samanlaista. Ja oikeasti niiden sävyero ei ole aivan noin suuri, toiseen vaan tulee päivänvalo ja toinen jää varjompaan kellertävämmän valon kanssa. Mutta se on hieman kellertävä kyllä.


Erityisen iloinen olen takasaumasta. Pipa siis neulottiin tasona, ja tämä taisi olla ensimmäinen kerta ikinäkoskaan, kun sauma on yhtä sileä kuin muu neulos, vaikka sen tuosta silmillään erottaakin.

Tänään silppusin yhtä viherkasviani, jonka nimi on päässyt pakenemaan mielestä ihan totaalisesti. Joku kultaköynnös ehkä? Leikkelin iiiihan ylipitkiksi kasvaneista rimpsuista "pistokkaita" vesimaljaan juurtumaan, josko saisin vihdoin ja viimein istutettua kaverille kasvin ruukkuun. Suunnitelmissahan se on ollut jo vuosikaudet :D.


Kuvastahan ei toki selvää saa niin hyvin kuin haluaisin, mutta tästä vähän osviittaa venähtäneistä lehtirimpsuista. Lähtevät liikkeelle siis tuolta ikkunalaudan vasemmanpuoleisesta ruukusta, löyhästi roikkuvat tuolinselkämykselle, vaatepinolle ja peilin kulmaan. Pisin varmaan parimetrinen, kepeästi. Ja tämä kasvivanhus on todellakin vanhus, se on muuttanut mun kanssa Savonlinnaa vuonna 2009 ja ennen sitä se oli ollut mulla jo vuosia. Sen kaveri rönsylilja (?) tais vähän kuolla, kiitos äidin... Olen vieläkin katkera.

Eilen kävin Lankamaailmassa... I know I know! Mutta pidin sen salaisuutena ja kävin vain itsekseni. Ajatuksena, että kun vain omia juttujani sieltä etsin, en raahaudu lankahyllyjä seilaamaan toisin kuin jos mukana olisi joku toinen lankahamsteri :). Kävin tuhlaamassa lahjakortit. Ja tämän kaiken niillä sai!


KnitPro:n pyöröpuikkosetin, jossa 4-5-6mm puikot ja 60-80-100cm kaapelit, jotka voi siis vaihtaa. Ostin myös (oman lankavarastoni tuntien ja tarpeeni arvellen) 3 ja 3,5mm irtopuikot, kun nyt kerta rahaa oli. Sukkaplokit on kokoa M (38-40 kengännumeroina, noin), ja hieman huolestuin kun mallailin kordeliinin ja ällöpyllyn siihen, löysältä näytti... Ei ne nyt niin isoja ole :O. Ja jotta korttien summan sai täyteen, koriin kierähti tarjoushinnoin myös Austermann Step Classic rohkean vihreänä sekä Trekking XXL ehkä hieman yllätyksellisen riehakkaassa värissä. Mähän en ole innostunut mistään fluormanioista tai muista neonväreillä migreenejä aiheuttavista langoista, mutta nyt jokin niksahti. Saa nähdä mitä tästä vielä tulee...

Kordelin pari hyppäsi puikoille tänään. En ota stressiä sen valmistumisesta, mutta kaveri kysäisi annanko ne vasta joululahjana vai kenties jo äitienpäivälahjana. Äitienpäivä, tietysti!! En ollut tajunnut edes, että sellainenkin merkkipäivä on tässä keväällä, ja mitä mainioimmin soveltuu sukanantoajankohdaksi. Ja sehän valmistuu kyllä toukokuuhun mennessä :D.