Hiljaiseloa

Hiljaista on neulomisrintamalla. Tai no, eka sukka tuli valmiiksi (Tallinna-postauksessa siitä jotain löpisin) ja toka on enää pientä rutistusta vaille että voi aloittaa kantalappua. Mutta kun ei oikein oo jaksanut huvittaa.

Ja toinen asia, mikä vaikuttaa ihan naurettavan paljon kaikkeen tällä hetkellä on se, että puhelimen kamera hajosi. En tajunnut käyttäväni sitä niin paljon, mutta nyt olen kuin toinen peukalo puuttuisi! Noo, koska köyhällä opiskelijalla ei ole varaa, tilasin uuden puhelimen. Ja sätin siitä itseäni vähän väliä. Saas nähdä koska se saapuu, kun eivät ole vielä vahvistaneet tilausta ja toimitukseenkin menee jokunen hetki. Saan onneksi kaverilta lainaan hänen vanhan puhelimensa (sama malli kuin tää mun), jotta saan perjantaina otettua tuhatpäin valokuvia ystäväni häissä <3<3<3.

Annoin pariskunnalle eilen ne sukat jotka heille neuloin. Toki väänsin ne paperin sisään, jottei paljastu ihan heti mitä siellä on, mutta tietenkin paperi oli vähän revennyt ja kaveri kurkki sisään :D. Toivon että ne istuu, täytyy kysäistä joskus tässä kunhan puhutaan/nähdään. Ja olen nyt vähän kyllä innoissani perjantaista, aka häistä. Ja siitä, että mulla on kivat vaatteet sinne. Ja siitä, että kormanoista löytyy ihania laukkuja joista monikin passaisi asuun, mutta päätynen erääseen kermaisen valkoiseen, hmm... Ja siitä, että lupailevat ihan huippusäätä perjantaille, mikä ois ihan eri-jees koska mennään Suomenlinnaan ja jos ois joku 15 astetta ja tihkusadetta niin saattas tulla itku.

Iihihii!

Pitäiskö sitä vai mitä?

Oiskohan pitänyt ryhtyä johonkin Kyjyyn tai sen tapaiseen? En tiedä onko siitä yksi vai montakin häppeninkiä jossain sosiaalisen median uumenissa, mutta mikäs mua estää itsekseni yrittämästä? Harmi kun noita laivalla aloitettuja sukkia ei voi oikein laskea mukaan, ne kun aloitettiin vääränä päivänä :D. Kahdessakymmenessä eri työssä ois jo haastetta, ja varsinkin kun ne pitäisi kaikki olla aloitettuna elokuun loppuun mennessä. Ei mulla ole puikkojakaan niin paljoa :D. Apulangoille sit kai vissiin.

Sukkapainotteiseksi se kaiketi menisi, mutta mukaan mahtuisi kämmekkäitä ja lapasia ja pipojakin varmasti. Ja olihan suunnitelmissa äitille hartiahuiviakin ja muuta tämmöistä. Mitä, pitäiskö sitä sit? Vaikka aloituskin osuisi nyt vähän väärälle päivälle :D.

Lainaten muista blogeista, KyJyn idea on:
- Töiden aloitus: 20.6 2015 klo 00:01.
- Kaikki työt pitää olla aloitettu 31.8.2015 klo 23:59 mennessä.
- 20 työtä pitää olla valmiina jouluyöhön (24.12. 2015 klo 23:59) mennessä.
- Työt voi olla virkattu tai neulottu.
- Työhön pitää käyttää vähintään 50g tai 250m lankaa.
- Työt lasketaan aloitetuksi, kun silmukat on luotu puikoille tai virkkuukoukulle. Sen jälkeen ei voi enää muuttaa työtä.

Voisihan sitä katsoa mitä ehtii saamaan valmiiksi elokuun lopulle tultaessa. Mua vaan häiritsee liiat keskeneräiset työt samaan aikaan.

Nyt voisi kuitenkin pyöräyttää Poirotin Areenasta ruudulle ja jatkaa laivalla aloitettua sukkaa. Jätetään tämä hautumaan.

Vilinää ja villejä retkiä!

Näissä maisemissa kun olisi juhannuksen viettänyt... <3

Voi mikä piiitkä lista päivityksiä olikaan kun blogiin nyt aamusta tulin! Niiden selaamiseen menikin sitten tovi jos toinenkin. Mutta kun eipä tässä oikein ehtinyt koneella/tabletilla pelleillä kun piti niin kovasti matkailla :). Maanantaina lähdin nimittäin Itä-Suomeen pienelle turneelle, ja voi juku kun oli hauskaa! Ja eihän sieltä takaisin päästy ilman paria lankakerää... Joensuussa Käsityövakka tarjosi kaikenlaista kivaa!

En muista olenko Regiaa aikaisemmin neulonutkaan, sitä kun ei taida löytyä esim. Lankamaailmasta tai vaikkapa Menitasta, joissa on tullut vissiin useimmiten käytyä. Lang on myös kokematta, tuon ko. langan nyörimäinen olemus ja pehmeä koostumus (merino-alpakka-polyamidi) houkutti niin paljon ettei sitä voinut jättää hyllyyn.

Torstai-iltana kotiuduin, ja kirmasin ruokakauppaan. Lauantaina (eli tänään, ohoh) on tarkoitus kokkailla herkkuja kaverin kanssa, ja sitä varten piti käydä ostamassa kanaa ja pitaleipiä. Siinä ohessa sit omienkin kaappien täytteeksi vähän sitä sun tätä. Perjantai-aamuun sitä ei voinut jättää koska AMPAISTIIN HETI AAMUSTA TALLINNAAN! Voitte kenties kuvitella miten siinä kävi.

Huvittavaa, kun mielikuvat Karnaluksin löytämisen vaikeudesta oli aikamoiset, myös jostain syystä mielikuva siitä kyseisestä rakennuksesta oli ... noh, kaikkea muuta kuin mitä sitten oikeasti olikaan. Kyllähän me talsittiin väärällä puolen tietä aina jonnekin hitsin Prismalle asti ja pööpöiltiin ympäriinsä. Sitten keksittiin että tuossapa nyt ois tommonen pysäkki, pysäkeillä on aina kartat, ja paree ois olla parempi kartta kuin se laivalta saatu pilipali-turistikartta. No, olihan siinä, ja se kertoi meille, että palatkaapas pällit ihan pikkasen takasin päin ja kääntykää oikealle, K. A. Hermannia pitkin. No, entäs se pytinki sitten? Oltiin ihan että eihän se toi voi olla kun senhän piti olla joku neuvosto-aikainen bunkkeri tai vastaavaa. Mitä huttua, hieno valkoinen Valge-jotain kuten siinä kyljessä luki! C-rappu, ovessakin lukee että Karnaluks (joku oli kyllä ihan varmasti sanonut ettei missään lue mitään ja pitäs vaan ymmärtää mennä jostain ovesta sisään, phah!). No, olihan siinä yksi valkoinen epämääräinen ovi välissä, mutta se oli oikeestaan ainoa vaihtoehto josta kulkea ni mun mielestä siinäkään ei ollut mitään kummaa. Ja vaikka ei eestiä osaisikaan, "konttori" oli ihan ymmärrettävä sana ja seinältä löytyvä nuoli vihjasi vahvasti että menkääs vielä yhet rappuset ylöspäin niin päästään asiaan. Summeri oven vieressä, ja tadaa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Kyllä sinne pikkasen reilut 50€ sai hukattua! Voi juku. Kuvassa näkyvät kaksi poikittain olevaa alinta vyyhteä ei lähteny Karnaluksista matkaan, palataan niihin myöhemmin. Mua ei kiinnostanut ne lukuisat Novitan langat joita siellä oli, ihan sama kuinka paljon halvempia ois olleet. Ei, mä hipelsin Austermanneja ja Schachenmeyereitä ja kaikkia mahdollisia muita herkkuja! Miljoonasti olisin enemmän ostanut, jos vain olisi varaa. Järjellähän tässä kohtaa ei ollut mitään tekemistä, se oli lomalla jossain kaukomailla. Kaveri hamstrasi enemmän Fluormanioita, mua ne ei niin akuutisti polttele. Yksi nyt piti kuitenkin, kun ei niihin törmää kovinkaan monessa paikkaa. Yksi perusvalkoinen Steppi piti ostaa, se on niin kiva lanka neuloa, ja niin perkuleen riittoisa! Ja tuo vihreänsävyinen raitalanka oli vaan niiiiiin herkku väreiltään, että mikäjottei! Sitten niitä Regioita, joiden neulomisesta ja käytöstä ei ole omakohtaista kokemusta. Mitä ikinä 65 Jahre tarkoittaakaan, katson että hyvän näköistä perussukkalankaa mieleisessäni paksuudessa eli se ihanan raivostuttava fingering :D. No ei se ole edes viimeisen parin työn kohdalla ollut edes pikkuisenkaan ärsyttävää, edennyt yllättävän vauhdikkaasti! Toinen keristä on siis tuollainen oooiiikein hailakka minttuinen sävy, joka kuvassa kyllä ehkä snadisti vääristyy tunkkaisemmaksi kuin mitä on. Toinen on sitten jo päässyt puikoillekin paluumatkalla, semmoinen sumuinen harmastava sininen. Ja tällä kokemuspohjalla, vallan kiva lanka neuloa. Ei aivan yhtä pehmoinen kuin tuo Step classic, mutta paskanko väliä? Sitten vielä pari tuntematonta, tuo oranssinkellertävä Fortissima jotain jotain, tarkemmin luettuna Schoeller & Stahl'in Fortissima Color näyttäisi raidoittuvan hieman liukuvasti eikä turhan jämptisti. Jaaa pienin kirjava kerä on joku kumma Lane Cervinia'n Forever, joka lähti matkaan voimakkaan minttuisen ja hassujen keltaisten osuuksien takia. Löytyi vain yksi kerä, joten täytynee jakaa se kahtia ja aloittaa kärjestä. Siis mikäli teen siitä sukat, enhän edes tiedä vielä! Sokerina pohjalla Austermannin hand-painted, jota sitäkin raaskin ostaa vain yhden vyyhdin (olikin se tyyrein langoista).

Kokemus Karnaluksista oli vallan positiivinen, joskin riski. En lopulta uskaltautunut edes ihan joka hyllyväliin, sieltä ois varmaan löytynyt vielä jotain ihanaa. Mutta paljon oli kyllä sellaisiakin lankoja, joihin en koskisi pitkällä tikullakaan. Muovia alusta loppuun, tai sitten muuten vain pahan tuntuista, paksuista ja väristä. Olihan siellä hieman edullisempaa kuin kotimaan kaupoissa, mutta ei tietenkään mitään ihan hulluja hintaeroja. Käymisen arvoinen paikka, ehdottomasti!

Sieltä kun päästiin, talsittiin takaisin keskustaan. Mitä nyt poikettiin siinä matkan varrella kissakahvila Nurriin <3. Taisi olla kyllä kaveri enemmän innoissaan kuin minä :D. Kissat on kyllä aikas ihania, mutta en nyt jostain syystä jaksanut innostua ihan niin hurjasti. Toki mulla oli vatsa kipeänä periaatteessa koko reissun ajan, taisi johtua huonoista yöunista, ja tämä verotti hieman innostusvarantoja. Hassua kun ne siellä uskoo mun olevan opiskelija ilman mitään opiskelijakorttia! "Juu juu riittää kun sanot!" Öö, okei. Kisujen ihmettelyn jälkeen jatkettiin matkaa vanhaan kaupunkiin. Ihania ne kadut, harmi ettei Helsingissä ole mitään samanlaista. Suomenlinnaa ei lasketa, se ei ole yhtään samanlainen juttu. Löytyihän sieltäkin jostain pikkukadulta joku soma käsityöliike, josta ne kaksi alinta vyyhteä sitten lähti matkaan. Pitkään arvoin ja epäröin, mun mielestä nuo virolaiset villat on niin turkasen karheita etten ymmärrä miksi ihmiset niistä hirnuu niin hulluina. Upeita värejähän noissakin oli joita siellä hipelsin ja niin edelleen, mutta mitä ihmettä noin karheasta langasta oikein tekee? Huivit, pipot ja lapaset raapii ja kutittaa, sukkina ne ei kestä koska ei ole mitään tekokuitua vahvikkeena, muinakin vaatteina ne vaan kutittaa! Mutta. Kuten näkyy, lopulta mukaan tarttui ihana harmaan sävyinen vyyhti ohuempaa ja jotenkin kivasti sävytetty vaaleanharmaita, -rusehtavia ja liilan sävyjä viljelevä vähän paksumpi ja ihan julmetun iso vyyhti (melkein 300g). En tiedä riittäisikö harmaa jonkin sortin bolero/hihatin-tyyliseen vaatekappaleeseen, mutta ainakin tuosta paksummasta voisi tehtailla äitille hartiahuivin lämmikkeeksi talvelle, se kun kääriytyy kotona aina milloin mihinkin filttiin sun muuhun. Enää vain mallia etsimään niin sehän on jo puoliksi tehty? Eh...

Lopulta oli etsittävä joku paikka ruokailuun, koko päivä vedetty kahvin ja surkeiden eväsleipien voimin, jotka syötiin laivassa. Vähän ennen neljää löytyi paikka aivan siitä vanhankaupungin "porttien" vierestä sivukadulta. Popular oli nimeltään, listalla erilaisia salaatteja, snack-juttuja, creppejä, burgereita ja pastojakin taisi olla. Kaveri otti hyvän näköisen kanaburgerin, itse päädyin tonnikalasalaattiin joka oli aivan helvetin hyvä. Siis niin simppeli asia kuin tonnikalasalaatti! Balsamicoa, jotenkin pannulla pyöriteltyä eli lämmintä punasipulia, herkullisia isoja perunalohkojakin siinä koko komeuden päällä, aijai. Ja vesilasin kanssa maksoi 8,20€, samalla hinnalla et kyllä Helsingissä yhtä hyvää ja täyttävää salaattiannosta saa mistään.

Loppuaika pyörähdettiin Virukeskuksessa ja jossain toisessa kauppakeskuksen näköisessä paikassa jonka alakerrassa oli Rimi-ruokakauppa jonne piti vielä mennä seikkailemaan :D. Sataman tietämillä vilkaistiin vähän Sadamarkettia mutta se nyt oli täyttä kuraa. Superalkosta kaveri sitten hamstrasi useamman pullon viiniä, itsekin yhden tonkan ostin. Olisin varmasti enemmänkin ostanut, mutta mulla ei ollut niin järkevää systeemiä jossa niitä kantaa että niiden raahaaminen olisi ollut kyllä aika tuskaa. Plus ei ollut rahaakaan. Ja retken pääasiana ei toki ollut tulla hakemaan halpaa viinaa, mutta olihan ne viinitkin esimerkiksi aika turkasen paljon halvempia kuin meidän kotoisessa Alkossa. Se mun tonkka Vina Maipoa maksoi alle 15€, edellinen tonkka jotain viiniä jonka joskus Alkosta ostin oli 27€ tietämillä, ja mähän en niitä tyyreimpiä ole koskaan ostanut. En ehkä halvimpiakaan, mutta ensisijaisesti olen nöyränä leuka rinnassa Alkon hyllyjen välissä. Noh, takaisin laivaan. Onneksi paluumatka oli rauhallisempi (vähemmän ihmisiä), vaikkakin nähtiin siellä vähän draamaakin. Kukkakimppu lensi ympäri käytävää kun joku ritari menetti hermonsa puhelimessa, keskusteli ilmeisesti naisystävänsä kanssa, ja ainakin mies tukevasti kännissä.

Menomatkalla sain valmiiksi ne Spring forward -sukat, ja tietenkin piti jotenkin ihan ihmeellisesti säätää ja säheltää!

Niin että katsokaa nyt noita kärkiä. Mä aloitin toiseen sukkaan kuviomallin peilikuvaksi. Junassa matkalla Joensuuhun epähuomiossa varressa neuloin yhteen mallikertaan yhden langankiertorivistön liikaa, eli periaatteessa siinä tuli kahden kerroksen pituinen "virhe" joka vaikuttaisi sitten teräosassa. Mutta kun terää tikuttelin (jälleen epähuomiossa onnistuin neulomaan mallikertaan ylimääräisiä reikärivistöjä, joten välissä sai purkaa myös useamman sentin matkalta jotta pääsi turvallisesti poimimaan silmukat takaisin mallikertojen "välikerroksilta"), alkoi kärkeä kohti näyttämään ihan siltä että mulla olisi käsiala muuttunut niin jumalattoman paljon, että mallikertaa en tulisi saamaan oikein ilman että sukassa on yhtäkkiä liikaa pituutta. Miten on mahdollista? Mulla oli vieläpä tuo valepalmikko tuolla molemmissa laidoissa, joiden avulla kohdistaminen pitäisi sujua mallikkaasti! Laskeskelin että kantapään jälkeen, johonka asti kuviot meni siis vähintäänkin valepalmikon kohdalla ihan yks yhteen, pitäisi tulla vielä 13 valepalmikon "pylpyrää"ennen kärkikavennuksia, mutta toisessa sukassa meinas jäädä yhtä vajaaksi! Enkä nyt muista enää että jäikö jopa oikeastikin. Jos olisin vaan tehnyt kuviota samalla tavalla kuin ensimmäiseen sukkaan, olisi parille tullut pituuseroa varmaan 2 senttiä! Mitä helvettiä. Paniikissa sitten lopetin tuon "pääkuvion" teon koska olin ihan varma ettei se viimeinen 5 rei'än osuus olisi millään mahtunut kärkeen. Kuten kuvasta näkyy, tässä kyseisessä sukassa on vissi ero tuon sileän osuuden kanssa verrattuna ekaan sukkaan... Ja vaikka aloitin peilikuvana, sukkien kuvio päättyy samaan suuntaan. Että ärsyttää!

Lanka: Austermann Step Classic
Puikot: 2,5mm bambut
Kulutus: 79g

 

 

Muuuttta toisaalta... Omaan käyttöön tulee. Lanka oli kerrassaan ihana neulottava. Väri hivelee omaa silmää niin vietävästi. Malli oli tosi helppo oppia ulkoa, nopea neuloa, ja vähällä vaivalla aika näyttävä, mielestäni. Valmiit sukat tuntuu hyvältä jalassa. Kyllä ne käyttöön pääsee, ei pelkoakaan!

Kuten aiemmin mainitsin, yksi uusista langoista pääsi jo puikoille. Muut langat vaatii ehkä tarkempaa mietintää mallille, perussukkia ei tehdä noin kivan värisistä vaan niille täytyy keksiä jotain kivempaa. Joten se sumuinen harmahtavan sininen pomppasi puikoille, ja niistä näyttäisi tulevan perussukat isälle. En ole koskaan neulonut isälleni sukkia, olisko jo aika? Mutta kun se ei taida juurikaan sellaisia käyttää. Oon ehkä joskus hyyyvin harvoin sellaiset sillä nähnyt jalassa, mikä riittää perusteluksi mulle :D. Syyksi neuloa sillekin joskus jotain. Josko joululahjaksi. Varren teen joustimena, jalkapöytään mietin vielä jos kikkailisi silmukan nostoilla jotain kuviota vai tekisikö siihenkin ihan vaan joustinta. Aloitin 1o1n-joustimella josta oiket kiertäen, se on mielestäni napakoin. Mutta koska en jaksa niitä kierrettyjä silmukoita koko vartta tehdä, kymmenen kerroksen jälkeen vaihdoin 2o2n-joustimeen, jolla mennään kantapäähän saakka.

Aikamoinen kilometri-entry, jaksaako tätä loppuun asti lukeakaan? Huh huh!

Yksi spring forward!

Kyllähän tässäkin useita päiviä meni, mutta tuntuma on että kuitenkin aika vikkelään tuli!

Pähkäilin tätä jo edellisessä postauksessa, siis että kun kuvion mallikerta on 11s ja mulla puikoilla 16s, niin ratkaisuksi keksin tehdä kylkiin valepalmikkoa. Alkuun epäröin, että onko se nyt hyvän näköinen alkuunkaan... Mutta edestä päin sitä ei oikeastaan edes näe, ja tossa sivulla se mutkittelee tarpeeksi hyvin pääkuviota myötäillen, että ihan hyvä siitä tuli :). Sukan varressa on pituutta aika herkullisesti, enemmän kuin tavallisesti teen. Ja sitä ois voinut tehdä vieläkin pidemmästi! Toki tuo silmukkamäärä ei anna periksi pidempää vartta, mutta jos sitä ois pohtinut jo ennen kuin alkoikaan... Tämä sukka vei nimittäin 40g ja kerässä on jäljellä vielä 63g. Ihan tosi, kuinka toi Step onkin niin riittoisaa! Ja ihanan tuntuista jalassa :). Tosin kaveri sanoi että hänen sukat ko. langasta on kärsineet aika paljon kulutuksesta, toki niitä onkin sitten käytetty talvikengässä ja pesty paaaljon ahkerammin kuin mitä itse ikinä villiksiä pesen. Elättelen toiveita, ettei nää kuluis niin äkkiä. TOISAALTA niitä tekee itellensäkin enemmän kuin ehtii kuluttamaan, joten ei paljo haittais! Sit ku nää ois puhki kuluneet, tilalla oottais jo kymmenen uutta paria.

Loppuun vielä hehkutusta.

Kävin eilen lenkillä, ja se rullaili aika mukavasti. Kotiin päästyäni vierailin MyNextRun-sivustolla tuijottelemassa loppukesän/syksyn juoksutapahtumia... Löin silmäni lukkoon Kaisaniemen juoksuun, joka on 13.9. Matkana puolimaraton. Samalla lisäilin mittarista piuhan kautta juostua lenkkiä semmoselle sivustolle, jonne kaikki toiminnot tosta mittarista saa siirrettyä talteen. Sivustolta löytyy myös harjoitusohjelmia eri matkoille ja vaikka triathlonille. Ajoitin sieltä itselleni puolikkaan, 16vkoa eli se olis pitänyt aloittaa jo toukokuun puolella. Ei kuule haittaa, katson olevani jo sillä tasolla joka täytyisi olla jos hyppään matkaan muutama viikko myöhässä. Tuntuu paremmalta noudatella edes vähän sinne päin jotain valmista ohjelmaa kuin yrittää itse suunnitella, varsinkaan kun en oikein handlaa sitä. Ja se ohjelma pitää jonkin sorttisessa rytmissä lenkkienkin suhteen. Ei tule ehkä niin herkästi ylilyöntejä. Nyt enää toivon salaa mielessäni, ettei tästä kesästä tule mitään tappokuumaa, tai juoksentelut kärsii pahasti. Mä en kykene missään 25 asteen lämmössä mennä jollekin hiton puolen tunnin intervallilenkille, jossa suurimman osan ajasta pingotaan sykkeet turhan korkeella...

Kesän paras juttu

... on RAPARPERI! Kaikki jo pelkästään tuossa sanassa huokuu parhautta. Paljon ärrää ja pärähtävää peetä. Raparperista saa vaikka ja mitä ihanaa, tulee ihan valinnanvaikeus että mitä millonkin tekis. Varsinkin kun itse ei saa kuin muutaman varren kerrallaan jostain. Viimeksi leipoutui se rahkainen piirakka. Kesän kovin juttu on kuitenkin ehkä raparperi-kaurapaistos. Parasta vaniljajäätelön kera, meneväistä vaikka maitotilkan kanssa! Molempi parempi, koska raparperi.

Yläreunassa myös rahka-marjapiirakka, johon sovittelin sen erään omenapiirakan pohjataikinaohjetta. En ole vielä maistanut, mutta vaikuttaa ihan hyvältä noin niinkus ulkoisesti.

Mutta onpas herkuttelua, ei kai vaan tule puputettua liikaakin! No ei, paitsi ehkä tota kaurapaistosta. Piirakkaa aion kiikuttaa kantapaikkaani kun sinne tänään suuntaan kuitenkin neulomaan. Ja kaurapaistosta tarjosin jo ystävällekin, joten en mä ihan kaikkea onneksi itse syö ;).

Plus kävin eilen toki lenkillä, ja maanantainakin! Hitaasti hyvä tulee, ja jos kauheesti nopeempaa menis niin ei kyllä kilometrejä kertyisi noinkaan paljoa. Tosin alarivin lukema (7.02) hieman valehtelee, oikeasti keskitahti oli siellä 7.30 hitaammalla puolella.

Yritin hillitä itseäni ja olla laittamatta kuvaa taas jälleen kerran keskeneräisestä työstä (oisko ees joskus kiva yllättää ja pistää vain valmiista kuvaa?), mutta...

Koska spring forward -mallin kuviokerta on 11s ja mulla puikoilla 16s... Täytyi kikkailla. Enkä tiedä kyllä nyt yhtään olenko tyytyväinen tuohon valepalmikkoon, mutta toisaalta se taipuu aika nätisti aaltoon ton "pääkuvion" mukana :).

Eilen se eteni ihan mallikkaasti. Pohdiskelin kuinka pitkän varren näihin tekisin... Step on tooosi riittoisa lanka, joten vois ihan kepeesti tehdä tavallista pidemmät, mutta toisaalta mun muhevat pohkeeni olisi pitänyt huomioida kenties aloitussilmukkamäärässä jos mielii kovastikin pituutta venyttää... Noo, aloitin vähän löysemmin, kenties se venyy aika pitkällekin :). Näiden jälkeen vois jaksaessaan tekaista ihan vaan perussukkaa, jos sais syksyn kodittomien sukkakeräykseen tehtyä edes parit.

Perussukat taasen

Lykke ja 7veikka, puikot 4,5mm, langanmenekki 102g.

Siitä tuli sitten miekkosellekin sukat. Vähän joutui syystä tai toisesta hakemaan, että koko osuisi edes melkein yksiin. Vilkaisin apuja Lankamaailman sukkakokotaulukosta, juu tollanen koko, 52 silmukkaa... Niin, paitsi että mulla on suuremmat puikot, tolvana! Noo, parit kavennukset varressa, kun en jaksanut purkaakaan. Teräosassa kavensin vielä vähän lisää kiilakohdassa. Loppuviimein jalkapohjassa 10s/puikko ja jalkapöydällä 12s. Ennen kärkikavennuksia livautin silmukat tasaan. Uhkasi tulla jotenkin lyhyenlännät teräosista, mutta kyllä ne nyt jalkaan menee, itsellekin, eikä sillä miehellä varmaan ole suurempi koipi.

Ja josko joku ois kuvasta hiffannu, nää valmistu baaritiskin ääressä :D. Kotona tikuttelin jonkun matkaa kunnes lähdin kaverilta hakemaan vähän raparperinvarsia (jihuu!!) ja samalla jäin sitten mehulle kantikseen. Eihän noihinkaan perussukkiin kauaa sinällään mennyt, mitä nyt monta päivää taas välissä kun ei neulonut yhtään.

Nyt sitten? NOH! Joku jakoi jälleen siellä Voihan villasukka -ryhmässä jonkun ihanan sukkakuvansa, ja etsin ohjeen käsiini. Noo, se oli englanniksi, mutta pitsimallin kuvaa nyt lukee ilman kieliäkin :D. Ja en mä siihen muuhun sukkaan ohjetta tarvitse, joten ei tarvi tankata enklantia. Langankin tiedän jo malliin, se upean vihreä Austermann Step. Eli taitaa tulla taas itelle? No kun... :)
No, ei pimitetä mallia, Spring forward, löytyi jostain knitty-sivulta (ja ravelrystäkin, mutta sieltä linkki johti sinne knittysiin, joka on mulle vielä tuntematon). Ilmainen kaikenlisäksi, ja mallikerta näytti just niin yksinkertaiselta, että ihan naurattaa taas kuinka hienolta lopputulos näyttää ja taustalta paljastuu todellä yksinkertainen malli :D.

Lauantaina käytiin muutaman luokkakaverin voimin syömässä sushia. Oli tarkoitus kyllä vähän enemmänkin tehdä, mutta koska meitä oli niin vähän ja parikin hieman voipunutta (allekirjoittanut ei myönnä mitään), päätettiin jättää vähän lyhyemmäksi tää miitti. Kluuvin Hanko Sushi tarjoili kauniisti.

Ja eilen kantiksessa neuloessa löytyi lehdestäkin tuulahdus männävuosilta. Just just ;).

Sitä sun tätä

Olin siellä äiteen raparperipenkissä käynyt varkaissa, eilen täyty sit alkaa leipomaan. Kesän rakkaimpia herkkuja on raparperi-kaurapaistos, mutta koska ajattelin linjojani ja tuttujani, päädyin piirakkaan jonka voi helpommin jakaa ihmisille :D. Olisin nimittäin aivan varmasti syönyt koko paistoksen itsekseni, herkkuperse kun olen. No, mikä piirakka sit hä? Jääkaapissa oli maitorahkaakin, joku ihana muru tarvitaan koska paistos kummitteli mielessä edelleen... Riittävän iso satsi, jotta tosiaankin riittää jaettavaksi asti, ja mielellään myös sen mallinen ja olomuodoltaan sovelias että menee kivasti rasiaan etc.

Kuva on nyt vähän tylsä, mutta päädyin tekemään rahkapiirakan ohjeella, joka on muuten täydellinen melkeinpä mihin vaan! Jos ei rahkaa tahdo, ei tee sitä rahkatäytettä. Murun alle sit vaiks puolukkaa (mun lemppari puolukkapiirakka), tai sit tota raparperia, miksei muita marjoja joko tuoreena tai pakkasesta, omenakin teoriassa toimis, mut saa luvan olla mun mielestä aika kirpakkaa ja vahvan makuista omppua ettei huku tuonne olemattomiin. Tämänkertaiseen piirakkaan päätin jostain syystä keitellä raparperit pehmeiksi, kai jotenkin ajattelin et semmosena pehmeempänä saan leviteltyä sen paremmin ympäri piirakkaa tai jotain. Tippa vettä kattilaan avuksi, sit joku puolisen desiä sokeria ehkä. Viisi vartta pilkoin noin sentin pätkiksi, vähän sinne päin. Ei menny ku muutama minuutti. Ois saanut ton kokoiseen piirakkaan olla kyllä vielä pari vartta lisää, mä tykkään et sitä saa olla paljon!

Ja sitten muihin aiheisiin. Mariket valmistui, ja eilen illalla puikoille pääsi se Lykke, josta puhuin jo edellisessä. Siinä tikutellessa paikallisessani aloin baarimikon kanssa juttelemaan oluesta. Mua lähes harmittaa etten pidä oluesta ylipäänsä, tuntuu että jään paljosta paitsi kun siinä tiskillä on kuunnellut kuvailuja lukuisista eri oluttyyleistä jne. Mitähän mun kannattas testailla, kun näin noviisina lähden liikkeelle?

Loppuviimein sain neljä hanatuotetta testiin, viimeiseksi vielä viides peruskeppana vertailukohteeksi. Tummemmat oli Smörren ruis IPA ja 13 Gun IPA jos en ihan väärin nimiä muista, sameamman vaaleammista joku voi tunnistaakin Paulaneriksi, viimeinen oli Tripel Karmeliet. Peruskeppana ol Keisari lager. Johtopäätöksenä mielipiteitteni perusteella baarimikko päätteli, että se on humala joka mulla tökkii, ja että pidän enemmän hiivaisemmista ja vahvemmilla käymisaromeilla varustelluista oluista. Eli ipat meni multa vähän ohi, kaksi vaaleampaa oli oikeasti jopa maukkaita. Vaikka edelleen niissäkin oli se oluen jälkimaku, johon en ole koskaan oppinut. Tilasin kuitenkin sitten pienen Paulanerin. Ja jos ihan hurjaksi ryhdyn, saatan tilata tuon Karmelietin seuraavalla kerralla kun sitä vielä hanasta löytyy. Ohhoh!

Sain mä ryypiskelyn välissä neulottuakin. Muistelin langan olevan pätkävärjättyä, mutta kyllä siitä vähän soikeeta raidotusta ilmenee. Ja kavennusten jälkeen ne alkos vääntyy vinompaan, hah :D. Mutta koska Lykke onkin 85% villaa ja vain 15% polyamidia, ja koska muistelin siskon sanoneen että sille pari vuotta sitten tekemäni tossukat lykkestä oli kuluneet jo hetki sitten puhki, pohdin josko tekisinkin vain varren tällä ja teräosan muulla... Mutta millä?

No veikan vaaleanharmaalla tietenkin (vai oliko toi nyt joku keskiharmaa nimeltään, ihan sama mulle). Ois tota graffitinharmaanakin ollut, mutta tuntui että sillä ois tullut liiankin tummaa. Lykkekin kirkastuu vähän tän vaaleamman rinnalla. Ajattelin pakettiin laittaessani taittaa ainakin toisesta sukasta varren kaksinkerroin, ikään kuin vinkiksi että voi niitä niinkin pitää.

Oijoi, odotan jo innolla että Vallilan Konepajalle aukeaa uusi kirpputori! Konepajan Bruno voisi tuoda kauan kaivattua elämää taas Helsingin kirppispiireihin, sillä kun Valtteri joitakin vuosia sitten lopetettiin, jätti se aivan jumalattoman loven koko touhuun. Mua ei kiinnosta kierrellä itsepalvelukirppiksiä samalla tavalla kuin sellaisia kivoja viikonloppukirppareita, joissa joka pöydän takana on se oma myyjänsä joilta kysyä tuotteista. Siinä on tunnelmaa ihan eri tavalla.