maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulun päivät

Niin se vain hurahti joulun pyhätkin, tai vielähän tämä viimeinen on meneillään. On kyllä syöty hyvin ja saatu lahjojakin ihan hillitön määrä. Sain omat lahjaostokset viilattua loppuun kuinkas muutenkaan kuin aatonaattona, kuuluisan viimetipan aikaan. Ja vannotin jopa, että ensi vuonna en kyllä osta kellekään joululahjoja, ihan hullujen hommaa. Tosin en taida uskoa tähän itsekään...

Viimeinen pikku-Nyytin lahjapakettiin eksynyt neulomus on vielä esittelemättä. En ihan tarkalleen muista kenen/minkä ohjetta tähän käytin, mutta tässä esim. Ullaneuleen ohje.

Lanka: Handu ja Trekking, puikot 2,5 mm, menekki muistaakseni 22g, enhän sitä toki ylös kirjoittanut...
Kuva on pikkasen instagramilla käsitelty, mutta eipä noista väreistä ois muutenkaan tullu aitoja kuvaan. Ihanan karkkinen ja heleä tuo handu, ja ihanaa myös neuloa. Mutta koska messuilta ostin vain mini 20g vyyhdin, pelkäsin ettei se riitä koko pipoon ja pelasin tilannetta Trekkingillä.

Toissaviikolla olin työsuojelun koulutuksessa, ja siellä sitten kilistelin puolitoista junasukkaa työkaverin tulevalle. Kollega jää äitiyslomalle tammikuussa, ja ajateltiin toisen kollegan kanssa josko pitäisi vaikka jollain pienellä muistaa. Vielä on meidän työyhteisössä aika uusi juttu tällainen äitiyslomalle jääminen, ettei aikaisempia ole pahemmin lahjottu, mutta jos nyt koittaisi kerrankin.

Lanka Dropsin mikä-piru-tuo-nyt-olikaan, puikot 2,5mm, menekki 28g
Mää en kyllä tiiä että mikä junasukkien idea on. Tai siis toki tiedän, mutta onko ne meinattu ihan vaan jonkun ikäselle vaaville/taaperolle, kun ei munkaan tiukalla käsialalla tule ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ainakaan vastasyntyneelle sopivia... Tuntuu että menevät vielä kolmivuotiaallekin. No, eipähän ihan viikossa jää pieniksi :)

Jouluaatto vietettiin tuttuun tapaan porukoilla lapsuudenkodissa. Siskontyttö oli askarrellut itselleen kyltin, "Saran lahjapino". Hieman nauratti.


Vaan kyllähän noita taas riitti. Millonkahan opitaan, ettei meille aikuisille varsinkaan tarvi ihan tollasta määrää...


Tai että ihan niin kamalasti ei tarttis syödä. Vaan ku leivoin niin perhanan hyvää taatelikakkua. Maustoin sen tujauksella viskiä, ja sehän sopi todella hyvin. Ei se toki ois tarttenu viinaksia, mutta halusin nyt kokeilla.


Kuvasta huolimatta on tullut yllättävän vähän ahmittua suklaata. En sitä saanutkaan kuin yhden rasian (After Eight <3), mutta onhan noita. Twist-pussin toi ystävä Tallinnanreissultaan, ja löytyy tuolta yksi levykin jonka ostin lahjapakettiin, mutta en sitten laittanutkaan (löysin jotain parempaa). Vielä en korkannut kirjaakaan, kun neuloosi oli voimakkaampi. Ja taitaa olla tänäänkin. Vanha opiskelukaveri toivoi sukkia itselleen ja tyttärilleen, josko ainakin yhdet Elinan pitsiunelmina. Joskin ilman takapitsiä tai polvipituutta. Viikingit pyörimään!

Välipäivät ois aikaa laskea ruokaturvotusta, ja sitten iskeä uuden vuoden kimppuun! Aijai :). Ja sitten blogikin täyttää jo kaksi vuotta, ohoh. Ja itsellä lähtee käyntiin viimeinen vuosi parikymppisenä, tupla ohoh. Katsotaan josko lankahankinnat pysyis paremmin lapasessa ensi vuonna. Ja tuon sanottuani mä varmaan voitan myös 90 miljoonaa Eurojackpotista ja onnistun laihdutuskuurissani ja mitähän vielä :D

lauantai 10. joulukuuta 2016

Pehmeät paketit rokkaa


Nyt täytyy kyllä vähän haistella tuota omakehua, mutta kun. Kirjopirkka piti kyllä keriä melkoisen vikkelään, jotta sen sai puikoille. Malli pitäisi istua miehelle - isälle - joten vaikka moni pitsi olisi ollut upea tällä sinisellä langalla, ei ehkä tällä kertaa kuitenkaan. Merenkulkijaa lähdin googlella tavailemaan, ja kappas kun Ullan ohjeessa oli toinenkin mallikaavio! Se "oikea" merenkulkija näytti ihan pliisulta ja tylsältä tämän toisen rinnalla, ja päätinkin sitten käyttää sitä.


Viime lauantaina loin silmukat, ja keskiviikkona iltakymmenen jälkeen sain valmiiksi. Langat päättelin tosin vasta torstain puolella, koska it was way over my bed time already.

Lanka: Kirjopirkka, puikot: 2,5mm, menekki: 70g.
Vähän taas piti jännätä, saako sukista oikean kokoiset kun ei ole sopivan kokoista kinttua sovitusapuna. Faijalla nyt ei ihan huiman suuri jalka ole, mutta on se nyt silti pikkasen isompi kuin oma kavioni, joka ei toki ole pieni sekään. Maltoin kuitenkin tehdä vähän liian isot itselleni, vaikka tekikin ihan kamalasti mieli pitää nämä itselläni! Langan väri ei pääse näissä kuvissa nyt ihan oikein esiin, mutta uskokaatten että se on aivan uskomaton. Sanoo ihminen, joka ei oikeasti oikein pidä sinisestä. Tämä on u-s-k-o-m-a-t-o-n.


Samaisena silmukanluontilauantaina loihdin myös glögikakun. Lähdin vähän soveltamaan omia ideoitani, liivatelehtien määrää vakoilin jostain kotikokin ohjeesta. Ja pakko sanoa, että tämähän onnistui vallan hyvin. Tekstuuri oli liki täydellinen, makua voisi vielä pikkaisen viilailla.

Pohja:
175g pipareita
n. 75g voita

Täyte:
1 prk maitorahkaa, se pyöreä eli pienempi :)
2 dl vispikermaa
1 lime, mehu ja kuoriraaste
liian iso loraus cointreau'ta, ainakin desin verran
3 (vai 4?) liivatelehteä
vapaa mitta sokeria, maistellen sopivaksi

Kiille:
n. 1,5 dl glögiä (oisko ollu tiivistettä, saatoin vähän laimentaa vedellä -> 2dl?)
muistaakseni 3 liivatelehteä

Pohjaan murskasin piparit huonolla menestyksellä, sulatin voita aluksi liian vähän, ja säädin ja sähelsin noin muutenkin. Lopulta uskaltauduin ajattelemaan, että ehkä se pysyy kasassa kun painelen sen tarpeeksi tiiviisti leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Tai siis, sen vuoan pohjaan pingotin leivinpaperia ja reunoille taiteilin kelmua - vuoka on ikivanha ja vähän sellanen että en uskaltautunut suoraan sitä vasten täytteitä laskea, jos vaikka tarttuisi makuja. Vuoka oli 22 cm halkaisijaltaan.

Täytteeseen vatkasin vispikerman kohtuullisen stydiksi vaahdoksi, maitorahkan joukkoon raastoin limen kuorta ja laittelin sokeria sen verran, että uskoin sen riittävän. Liian makeaa en todellakaan halunnut, vaan tavoitteena oli sellainen raikas kakku, jossa lime ja cointreau kenties pääsisivät vahvan glögin alta mukaan bailuihin. Cointreaun ja limen mehun kuumensin kattilassa ja sinne sitten ne liotetut liivatteet. Saattoi mennä neljä, kun hätäilin että sitä nestettä nyt on kuitenkin aika paljon ja vispikerma jäi ehkä vähän liian lötköksi ja hyytyyköhän se nyt sitten kuitenkaan vai onko se velliä. Niin ja cointreaun kohdalla unohdin kuinka se onkin niin sytytysnestettä, herttileili 40-volttista, tsiisus!

Kakku sai jähmettyä kylmässä ehkä tunnin verran ennen kuin kuumentelin glögin ja sulatin sinne varmaan kolme liivatelehteä, jälleen taas panikoin että mitäs jos se nyt jotenkin ei riitäkään. Arvaako joku jo, että mä en juuri ikinä kikkaile liivatteella ja tästä syystä ei tule mutu-tuntumalla heittoja riittävistä määristä. En sitten myöskään malttanut odottaa ihan tarpeeksi kauaa että glögi jäähtyisi riittävästi, vaan hätäillen kaadoin sen kakun päälle. Vaalea täyte vähän äkästyi tästä, ja jos kuvan kiille ei kiiltäisi aivan noin hurjasti, näkyisi toisessa reunassa sellainen sottainen kohta jossa glögi on napannut mukaansa kermaa.

Mutta niin! Jos olisin muistanut cointreaun alkoholipitoisuuden, olisi kakun jälkimaku ollut vähemmän viinainen :D. "Boozy", kuten kantikseni ravintolapäällikkö totesi. Limeä saa olla toinen mokoma, mutta en tiedä kuinka hyvin se välttämättä sopii glögin kanssa. Leikittelin ajatuksella, että se limen tuoksusta ja mausta löytyvä mausteisuus (minulle tuo mieleen kanelin jollain kummalla tavalla) istuisi mausteisen glögin seuraksi, vaikka muuten ovatkin kovin erilaisia. Ja että se limen raikkaus tasapainottaisi glögin tuhtiutta ja makeutta. Cointreauta saa laittaa puolet vähemmän - jos sitä edes haluaa käyttää - eipä se siitä juur maistunutkaan. Paitsi jälkimaussa :D. Ja kiilteeseen ei tarvita kolmea liivatelehteä, vaikka ei siitä nytkään sellaista kumipalloa tullut. Täytekin saattaisi pärjätä yhdellä vähemmän, mutta se oli kyllä tekstuuriltaan vallan passeli.


Loppuun sitten tarina viime viikolta. Torstaina iski joku flunssan tapainen, ja menin nukkumaan jo heti kohta yhdeksän jälkeen. Yhdentoista jälkeen herään räväkästi siihen, kun rappukäytävän palovaroitin lähtee ulisemaan. Kuuntelen kolinaa rappukäytävässä, katson kun sälekaihtinten välistä näkyy valoja. Kas, kadulla on kolme poliisiautoa, ja nyt paikalle tuli kaksi paloautoakin. Selvä, takkia niskaan ja laukkua olalle, turhaahan ne ovat jos henki lähtee, mutta ilman avaimia en pääse kotiin. Ja ulkona on pakkasta. Kenkiä laittaessani kuulen kuinka joku nainen juoksee rappukäytävässä, "apua, apua, apua!" Avaan oven - enpäs menekään, en erota edes lattiaa sen savun läpi. Ovi kiinni, paniikki nousee, ikkunat auki ja siihen sitten hengittelemään ja katsomaan kuinka paloautoja tulee lisää. Asuntoon alkaa hiipiä savua, haistan vain palaneen käryä, alkaa pelottaa että mitä ne palomiehet nyt oikein aikailee, tännehän tukehtuu kohta! Ei tietenkään oikeasti ollut vielä mitään vaaraa tukehtua, mutta siinä tilanteessa ei sen järkevämmin osannut ajatella. Pelotti. Kuuntelin talon ääniä, ja kohta kuuluu koputus ovella. Juoksin sinne, palomies kysyy onko kaikki hyvin, odota vaan täällä vielä, he tuulettaa rappua. Vaikea sanoa kauanko tässä on kulunut aikaa. Kohta uskaltauduin kurkkaamaan rappuun, siellä joku palomies seisoo ja kysyn voinko lähteä ulos, en halua olla sisällä. Hyvä että alaovesta pääsi ulos kun vastassa oli jumalaton puhallus jolla savu pakotettiin pois rapusta. Pihalla on muitakin asukkeja, juttelen yhden naapurin kanssa. Paloasunto on ensimmäisessä kerroksessa, henkilövahingoilta vältyttiin, savuvahingot on varmasti mittavat kyseisessä kerroksessa. Palomies tai ensihoitaja kävi kysymässä, hengitinkö palokaasuja, totesin että en mielestäni, kunhan haistelin sitä palaneen käryä mutta asun sen verran ylempänä ettei sinne myrkyt tulleet.

Ja koko yönä ei mun asunnon palovaroitin inahtanutkaan. Ei edes siinä vaiheessa, kun asunnossa leijui silminnähden savua huoneen puolivälissä. Tarkistakaa ne palovaroittimenne, haluatte varmasti herätä siihen paljon ennen kuin ette enää pääse asunnosta ulos. Muistakaa Vuosaaren tragedia.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Syksyn satoa

Jos nyt yrittäs ees vähän aktiivisemmin kertailla tänne blogiin tuotoksiaan ja aatoksiaan, se tuossa kesällä lopahti vallan tyystin. Mutta kun puikot on kilisseet kuitenkin, ja instagramin puolella kaikenlaista on näkynytkin :).

Nyt en ihan heti muista, mitkä valmistuivat ensin ja niin pois päin, mutta onko sillä niin väliäkään.

Lanka: Online Garn, Timona. Puikot 4,5 mm pyöröt ja 5(,5?) mm sukkapuikot. Kulutus 102g.
Nämä olivat mulle sellainen uuden valloitus tavallaan, en ole pöksyjä vielä kuunaan neulonut. Lankakauppa Vihreän Vyyhdin loppuunmyynneissä piipahtaminen aiheutti sen, että Onlinen lankaa tupsahti kotiin saakka. Tämä mausteisenkeltainen Timona on 60% merinovillaa ja 40% arkyylia (yäk). Neulomustuntemuksiltaan melkolailla ihana! Paksuhko lanka lensi puikoilla varsin vauhdikkaasti, eikä näiden neulomisessa tainnut kamalan kauaa mennäkään. Tähän lainattu ohje löytyi Dropsilta, mutta koska tiheys oli vähän eri, muokkasin sitten mututuntumalla. Ja lisäsin palmikot lahkeiden ulkosyrjiin, että ois jotain mielenkiintoa. Saas nähä mahtuuko noihin vaippa ees sisään, mutta tulipahan tehtyä! 

Ja ai niin, teinhän mä tästä langasta piponkin, mutta siitä tuli tietenkin liian pieni joten pistin eteenpäin. Punninnut en tietenkään, mutta muistaakseni siihen kului ehkä hintsusti päälle kerä, eli arviolta max 55g. Mikä niissä pipojen neulomisessa on niin jäätävän vaikeaa?! Joko ne on ihan liian kinttaria tai sitten sellaisia että tipahtaa päästä kun vähänkään kumartuu tai kääntää päätä liian vauhdikkaasti. Kyllä mä vielä joskus...

Lanka: Regia 6-fädig, kaksi eri väriä mutta eihän ne vyötteet enää tallessa ole (enkä jaksa googlettaa). Puikot mahdollisesti 3,5mm. Kulutusta en tainnut muistaa punnita, mutta oisko joku n. 40-50g?
Nämä tosin olikin noiden pöksyjen aikana rivakka välityö, sillä siskontytön 8v synttärit meinasi yllättää. Lankana Regian 6-säikeisen jämät, joista neuloin aikaisemmin kaverille ne yhdet sukat. Ja koska lanka ei tietenkään riittänyt ihan loppuun saakka, tein kärjet toisella Regian jämällä, josta neuloin kenties vuosi sitten siskontytölle lapaset ja sukat olga-mallia lainaten. Toivottavasti sopivat kinttuihin, ne kun kasvaa hurjaa vauhtia.

Lanka: Austermann Step. Puikot 3mm. Menekki 69g.
Sitten nappasin puikoille jo varmaan pari vuotta hillotun Stepin, josta kyllä alkuun hinguin itselleni jotain. Melkein tulisen pinkki, kun osa säikeistä oli oranssihtavaa ja kirkkaamman punaista. Palmikkokuvion lainasin (ainakin sinne päin, ulkomuistista) Tiina Kuun Fredrika-sukista, jota olin käyttänyt jo aikaisemminkin mm. sukissa ja kämmekkäissä. Voi juku kun se onkin kaunis kämmekkäissä! Ja kuten tarkkasilmäisemmät (tai ylipäätään näkökykyiset) voivat huomata, on nilkan kohdalla tapahtunut neulojalla sellainen aivopieru että vieläkin ikkunat helisee :D. Tottakai oli tarkoitus jatkaa samaa kuviota kautta sukan, mutta ekan sukan kantapään jälkeen en sitten yhtään katsonut/ajatellut missä vaiheessa kuviota oikein olinkaan, ja päädyin lopulta tekemään kaksi mantelia peräkkäin enkä lähtenyt kiertymään keskimanteliin. Noo, haittaakse? Sama virhe toiseen sukkaan ni ihan hyvä pari tuli. En jaksanut alkaa purkamaankaan, koska toki tajusin virheen vasta monen sentin jälkeen.

Langat: Austermann Step pinkki ja lila, Trekking XXL harmaakirjava. Puikot 3mm. Menekki 68g.
Sitten teki mieli leveetä raitaa. Ja käyttää langanjämiä. Pinkkiä jäi vielä pieni nöttönen, lilaa on reilusti varmaan puoli kerää, harmaata joku 17g vai paljonkohan punnasin. Lila vähän vääristyy kuvassa, se on oikeasti vähän tummempi ja syvempi, sellainen täydellinen tumma lila.

Olikohan näiden lisäksi vielä jotain, minkä jo unohdin? Ei tässä olkkarissa nyt ainakaan muita pyöri, että ehkä kaikki oli nyt tässä. Siis ne esittelemättömät. Nyt vois puikottaa vielä vähän lisää harmaata sekä sellaista herkkua vihreää, josta neuloin joskus melkein kaksi vuotta sitten Kalajoet. Jaaa sit tuli myös yhdeltä vanhalta opiskelukaverilta tilausta, mutta en aio ottaa ressiä niistä koska sanoin, että nyt on lahjaneulonnat kiivaasti käynnissä eikä paljo muuta kyllä ehdi. Eikä ehdikään, vaikka melko rivakasti mm. nämä viimeisimmätkin neuloutui. Joka päivä niitä ei ole tullut tehtyä, mutta esim. viikonloppuisin kyllä useampi tunti. Eilen sitten taas vaan toisen kärki loppuun ja molempien päättely.

Loppuun vielä kevennykseksi kaakkua ja skumppaa! Työpaikkani täytti tänään 9v, plus toimari oli saanut viikonlopun tietämillä esikoisensa, plus olihan yhdet kihlatkin juuri eilen illalla julkistettu. Suurta juhlan tuntua siis :)


sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Suomen Kädentaidot 2016 - voi juku!

Huh ja hui, siitä onkin aikaa taas kun olen viimeksi blogiin asti mitään saanut. Ja nyt messukrapulassa voikin sitten päivittää ihan urakalla :)


Messuvieraita tervehti jo monta kertaa Instagramissa feediin tulleet mollat.


Puolet ajasta en tajunnut edes katsoa kenen kojulla olin, ihastelin vain niitä kaikkia upeita tuotteita! Tämä korumestari oli tuttu jo viime messuilta, mutta enhän mä nyt vaan voinut pistää muistiin minkä niminen taho se oli...



Lankakauppa Titityyn alttari.
Siis oikeasti. Tulihan sieltä ostettuakin, mutta näitä upean värisiä ja ihanan tuntuisia lankakekoja olisi voinut ihastella tuntitolkulla!


Omaan ostoskassiin päätyi nämä ihanuudet. Yllättävän maltillisesti! Tai no, mene ja tiedä, mutta verrattuna viime vuoden hamstraukseen tää oli oikeasti melko rauhallinen lopputulos. Tottahan näihinkin taas pätäkkää upposi, mutta ei ole morkkista :D.

Listalla Tikkerperin heijastimet, maatuska on niin mun, mutta toi toinen taitaa päätyä yhteen joulupakettiin. Adjika lähti nyt testiin maustekojulta, Ruoveden Herkku Oy:n herkut on tuttuja jo pitkältä aikaa. Yksi ehdoton lempparini on piri piri, ja kuivatut yrtit rokkaa myös kovasti. Hyviä sekoituksia, suosittelen kokeilemaan! 

Ensimmäinen tunti ellei melkein kaksi meni ostamatta mitään, ohhoh! Kun oltiin spotattu mitä kenelläkin oli, tehtiin sotasuunnitelma ja iskettiin se käyntiin. A-hallin Titityy taisi olla ensimmäinen uhri - tai minä sen, en tiedä kummin päin. Hyppysissä pyöri Hedgehogin dk:ta, jos olisin yhdistänyt viime vuonna ostetun Madelinetoshin kanssa, mutta sitten päädyin samaisen merkin kauniiseen harmaaseen. Hedgehogia kuitenkin oli saatava (kuolannut sitä sen verran kauan), ja tuo upeita keltaisia ja muuta ihanaa sisältävä fingering valikoitui lähtemään mukaan. C-hallin Lentävä Lapanen tarjosi ihania Handuja, voi että! Ja nyt vasta äkkäsin, etten sitten ostanutkaan Snurresta mitään, kuolasin vain. Taisin tosiaan todeta, että pääsen sinne poikkeamaan vaikka joka työmatkalla, joten kohdistin ostokseni sitten sellaisiin tahoihin, jonne ei noin vaan pääsekään piipahtamaan. Taito Pirkanmaan hyllyistä pisti silmään tuo upea sininen, ja lopulta sekin oli pakko kotiuttaa. Nyt sit vaan pitäs jaksaa keriä nämä! Mutta ehkä ei tänään...

Niin paljon jäi ostamatta, koska loppukuussa olisi kiva syödäkin jotain. Ihastelin ihan urakalla yksiä koruja, lusikan pesään maalattu upeilla väreillä hauskoja aiheita, sellaisen olisin kovasti halunnut... Mutta sen verran voisi ensi vuoteen oppia, että oikeasti tsekkaisi asettelut ja pisteet jo etukäteen, jäi nimittäin useampi kokonaan huomaamatta :O. Vaikka kuinka yritettiin mennä systemaattisesti kaikki läpi, silti sormien välistä livahti mm. Kerä (vaikka mentiin helvetti ihan siitä ohi, miten tää on mahdollista?!), ja olisi kyllä ollut kiva käydä Vihreän vyyhdin kojullakin. Ja mitähän muuta, hyihyi meitä. 

Loppuviimein tuli napsittua kuvia hyvin vähän, keskityin enemmän kiertämään ja ihastelemaan. Oli taas niin jumpesti väkeä ja tarjontaa, että melkein sanattomaksi vetää. Kuulinpa myös, että nämä Tampereen kädentaitomessut olisi Euroopan suurimmat. Voitteko uskoa! Ja siellä ihmisvilinässä näkyi muutama blogimaailmasta ja/tai instagramista tuttu kasvo, melkein photobombattiin Lentävän Lapasen - vai oliko se Puffalan?? -  kojulla Hupsistarallaan Terhiä kun häsellettiin siinä glitterit silmissä kimmeltäen :D. Ja pitihän sitä sitten jollekin videonpätkällekin osallistua, kaverin kaveri kun on siellä töissä ja tottahan otti meidät uhreikseen :D. Onneksi mä en varmaan tule ikinä näkemään sitä, tää nolostus on tosi paha jo ilmankin näkemistä :'D.

Ensi vuosi on lukittuna kalenteriin, nähdään siellä!


Messuilta lähdettiin drinksujen kautta syömään. Izakaya Nomu tarjosi monenlaista ruokaa, suosittelen ottamaan pari kolme settiä niin lähtee nälkä (se oli kyllä melkoinen, jollain vähän maltillisemmalla riittää kaksi). Sushia, omnom! Kanavartaita ja kavereilta nyysittyjä perunoita, avot! Kaverit otti vegeburgerit, äännähdyksistä ja ilmeistä päätellen oli aivan naurettavan hyvää.

Voin sanoa, että olihan päivä. Junamatka kotiin oli tosin vähän iisimpi kuin viime vuonna :D, meinasi tosin nukuttaakin melkoisesti. Siitähän oli sitten hyvä jatkaa viineille kantikseen, nyt on tukka kipeä...

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksy tulee, ota koppi!

Valmista! Yay! Vaan eipä oo kovin täydellistä jälkeä. Yksi kerrallaan kun neuloin, toka sukka on selvästi tiukempi kuin eka. Että ärsyttääkin kun käsiala vaihtelee niin kamalasti taas! Välillä se oli jo liki täydellisen tasainen, mutta nyt taas on jotenkin lipsunut siihen, että välillä kiristää ihan liikaa. Murr.

Sock 4, puikot 2,5mm, menekki 90g.
Malli on Effervesce, ilmaisohje ravelryssa. Teille, jotka pidätte pikkupalmikoista! Ohje ei vaan taida olla ihan täydellinen (hyvä kyllä, ei sinällään mitään pahaa), varresta tulee aika perkeleen pitkä jos tekee kaikki ohjeen toistot. Ei varmana menisi kaikille pohkeeseen... Ja jalkapöydän kuvio on sen verran pitkä, että mun ainakin piti jo heti sen loputtua kaventaa jumalatonta vauhtia, että sukista tulisi edes suunnilleen käyttökelpoiset. Saatoin toki hätiköidä, sillä ei noista kyllä nyt ihan ärtsyn isoja tullu. Tein myös omin päin pari muutakin juttua, esim. kantapäät ristiinvahvennettuina enkä niin kuin ohjeessa sanottiin. Anarkiaa! Kuvassa langan raikas ja rikas petrooli ei pääse etuuksiinsa, jää kovin vaisuksi. Mutta menkööt nyt.


Mua naurattaa kuinka tyytyväinen olen itseeni, kun uskallan nykyään purkaa vaikka ja millä muotoa. Niin näissäkin, kun jalkaterään lipsahti yksi oikea keskelle nurjia. Hädin tuskin sitä edes erotti, mutta eihän sitä kyllä sinne jätetä! Riittää, että molemmissa sukissa on noissa soikeroissa joihinkin livahtanut yksi ylimääräinen kerros...

Ennen näitä valmistui elämäni ensimmäiset junasukat. Niissäkin tein vähän omin päin, enkä neulonut resoriosissa 12 kerrosta vaan ehkä kymmenen. Noistahan ois tullu ihan jumalattoman isot!

Puikot 2,5mm, menekki n. 22g, lanka sama Forever kuin noissa toisissa vauvansukissa aikaisemmin kesällä.
Mutta jotenkin hurjan söpöt ne kyllä on, vaikka itse sanonkin :).

Hakaniemessä sijaitseva Lankakauppa Vihreä Vyyhti lopettaa. Loppuunmyynti jatkunee vielä pitkin lokakuuta, ja eilen lauantaina siellä oli vielä paljon lankoja.


Ja pitihän sitä nyt sit sortua, vaikka muka kovasti lupailin itselleni etten osta mitään ennen marraskuun Kädentaitomessuja Tampereella... Hups! Kirkuvankeltaisesta Linie 3:sta tulee kyllä itelle jotku ihanat sukat. Kauniissa punaisen sävyissä liukuva Supersocke ois aika upea myös huivina, mutta katsotaan mitä siitä tulee. Syksyisen keltaiset Timonat ois tarkoitus neuloa siskon tulevalle pikkuiselle joko takiksi tai housuiksi. Ohjettahan en toki ole vielä etsinyt...

Ja ennen kuin punajuuret kävelivät itse ulos jääkaapista, päätin tehdä niistä ruokaa. Palasiksi ja uuniin, vähän öljyä ja hunajaa, timjamia ja suolaa, n. 175 asteessa pienen ikuisuuden (kelloa en katsonut, mutta jumalauta kun sillä kestää kypsyä!!). Kaveriksi ohraa, josta yritin tehtailla vähän risottoa muistuttavaa lorauttamalla sinne yrtti-ruokakermaa. Pinaatinloputkin laitoin pakkasesta sekaan, jotain yrttejä ynnä muita mausteita kaveriksi. Ohra ei nyt ihan rokannut siten kuin olin toivonut, mutta ai että kun punajuuret oli hyviä! Ja pinnalle reilusti fetamurua, omnom...

Yhden punajuuren raastoin ihan hienoksi, ja leivoin suklaakakkuun. Luotto-ohjeella jälleen, ja voi juku kun tuli täydellistä. Punajuurtahan sieltä ei tietenkään erota eikä se ole pointtikaan, mutta se toi vähän lisää mehevyyttä ja kosteutta.


God I'm good!

Ja seuraavaksi mietitäänkin, että mitä sit neulois... Himottais joku vähän paksumpi lanka kun tulee niin vikkelästi valmista. Pitäskö ettiä sitte joku takkiohje noille kullankeltaisille kerille! Tai oottais tuolla laatikossa viime messuilta ostettu Madelinetoshin ihana pehmomerino, mutta siitä teen kyllä itelleni enkä kenellekään muulle!

Loppuun vielä syksy-fiilistelyä ^^


torstai 15. syyskuuta 2016

Pikkuisen takki

... Joka tuskin on ihan niin pikkuinen, vaan menee ipanalle vielä kolmivuotiaana :D.


Lisäsin tämän ravelryynkin, josta ohjeen alun perin löysin. Ensimmäinen kokeiluni ylhäältä alas neulotusta takista, ja varsin kivuttomasti sujui. Mitä nyt en tietenkään muistanut koskaan neuloa napinläpiä, joten varmaan yhtä lukuunottamatta jouduin purkamaan muutaman kerroksen pari silmukkaa alaspäin ja tehdä sen jälkikäteen :D. Noo, mitä näitä nyt oli...

Lankana Austermann Step Classic, kulutus 77g, puikot 3,5 mm pyöröt ja sukkapuikot. Samasta langasta aloitin sitä mallia jolla tein vihreästä alpakasta, mutta otin ja pistin purkuun kun ei vaan toiminut. Siksipä lanka olikin hieman nuudelina, ja yläosa jäi hieman epätasaiseksi. Toivon kastelun oikaisevan epätasaisuudet piiloon.

Ravelryn projekteja päivittäessä etsin viimeinkin ne Sny-parilleni neulomat kämmekkäät.


Siis. Tiina Kuun mallit on jotain muuta. Kujeillen oli tosi kiva malli neuloa, vaikka välillä noiden pampuloiden neulominen menikin ihan väkertämiseksi :). Voisin tehdä toisetkin, mutta saattaisin tehdä ainaoikean sijaan jotain muuta alkuun ja loppuun.

Lankana Austermann Step Classic, puikot 2,25 mm, kulutus 33g.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Loma!

No niin, johan onkin vierähtänyt piiiitkä tovi edellisestä päivityksestä! Melkein hävettää kun ei ole ollut kiinnostusta kirjoittaa - tai edes lukea muiden blogeja. Sen sijaan olen esim. muhinut töissä ja viikonloput riekkunut tuolla ulkona tehden kaikenlaista tyhmää ja yllättävää (kuten esimerkiksi menin yksin räppikemuihin Brunoon, ohoh!). Niin että jos joku on seurannut instan puolella ni ei siellä juur muuta ole ku diskovaloja ja juomalaseja :D. 

Köyhäksi meni kesän neulomuksetkin. Olisko viimeisin päivitys ollut siitä vauvantakista, sen sain tossa viime kuun puolella vihdoin lähetettyä. Sain parin päivän päästä ihanan kuvan pikkuneidistä takki ja sukat päällään, ihan pikkasen on kasvuvaraa :D. Vaan niin vauhdillahan ne kasvaa, että tokkopa menee enää ensi syksynä takki päälle. Tai mistäs sitä tietää, olishan se kiva!

Takin ku sain neulottua, otin samaisen mallin toisella langalla puikoille, vaan se ei ole 5 senttiä pidemmälle edennyt. Ei hotsita! Ja palmikonkierrotkin meni päin helvettiä parissa kohtaa kun en yhtään ilmeisesti keskittynyt, että parempi varmaan purkaa kokonaan. Mutta kun tässä tänään vietän ensimmäistä lomapäivääni niin ehkäpä saan sen takin uudelleen alulle ja toivottavasti myös loppuun tän loman aikana! Laskettu aika kun vaan lähenee kamalaa vauhtia, mistäs sen tietää vaikka kohta putkahtas jo ennen aikojaan.

Jotain sentään valmistunutkin, nimittäin Urhot jotka aloitin sny-parini lähettämästä Regiasta joskus tossa keväällä. 

Langan kulutus 76 g, puikot 2,25mm, lanka Regia 4-fädig.
Niistä ei tullu ehkä ihan niin miehen kokoa ku olin tavotellu, sillä tossa ei oo juurikaan ylimäärästä ku omaan jalkaani sujautan. Oma jalka on toki pelkoa herättävä nelikakkonen, eli sikäli menee kyllä miehelle noi sukat... Puikko-kokemus oli miellyttävä, sny-parilta nekin! Malli oli varsin kiva neulottava, kuten Tiina Kuun mallit on tähän mennessä aina olleetkin.

Nyt puikoilla on lisää Regiaa 6-fädigin muodossa, kerä jonka kaveri osti Tallinnasta sitä varten että neulon sille sukat siitä :D. No, olkoon menneeksi!


En jaksanu rajata kuvaa, ois ehkä pitäny. Päätin sitte tommosen palmikon siihen tehä, ei oikeen iskenyt mikään spessu malli. Ei sillä että oisin niitä liikaa ees selannu, kuha alotin resorilla ja jatkoin jotain :D. Pari on kantapäässä, josko valmistuis synttäripäiväksi parin viikon päähän. Ihan varmasti valmistuu, toi on niin nopeeta neulottavaa että vaikka ei kamalasti kerralla jaksaiskaan neuloa ni oho tuli puol jalkaterää.

Tällä viikolla käytiin parin työkaverin kanssa ensiapukoulutuksessa, nyt ollaan sitten ensiaputaitoisia! Kollega tositoimissa nuken kanssa.


Tutustuttiin myös deffaan ja sen käyttöön, tuntuu kieltämättä ihan hyvältä kun (ainakin nyt hetken aikaa asioiden ollessa tuoreesa muistissa) on vähän paremmin käryä siitä, miten toimia jos jotain sattuu.

Mitähän muuta... Taiteiden yönä en juur minnekään mennyt, kävin Brunolla kääntymässä ja ostin kahdet korvikset.


Ja viime viikonloppuna leivoin älyttömän hyvää leipää! Oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia... Taikinassa tarpeeksi (ehkä hitusen liikaa) oljyä niin pysyi semmosena mehevänä myös "vanhana", eikä kuivunut.


Ohje oli simppeli, mutta ihan päin persettä kirjotettu. Ei toiminu ainakaan mulle, että jauhojen keskelle tehään kolo ja sit lisätään nesteitä ja veivataan. Na-a, jauhot aina nesteeseen, vain silleen saan edes jonkinlaisen taikinan. Eri asia jotku kakkutaikinat tai semmoset, mutta jos täytyy alustaa ni aina nesteeseen jauhot. Että eka satsi pääty roskikseen, älkää lapset noudattako ohjeita aina pilkuntarkasti! Onneksi en lätkiny oliiveja ja ak-tomaatteja heti jauhoihin, ois menny hirveesti hukkaan! Tai sit ois vaan pitäny yrittää siitä möykystä saaha jotain aikaan ja lopputulos ois ollu kuiva tiivis könttä. Mutta onneksi onnistui! Vaikke niin kovin muhkeaksi leiväksi enää kohonnutkaan - tai siis olis pitäny lykätä aikasemmin uuniin, ehtivät sitten lässähtää. Aijaijai, tota täytyy tehdä lisää :)

Ensi viikolla Savonlinnaan JEEEEE! Ja Joensuussakin aion piipahtaa. Sitä seuraavalla viikolla taas Tallinnaan samaisen neidin kanssa kuin viimeksi. Siinä välissä sitten vähän kulttuuria ja muuta kivaa - hommasin vihdoinkin Museokortin, ja tuntuu että nyt on joka viikonloppu jotain mielenkiintoista tapahtumaa yms. Niin, ja treffeilläkin on tullu käytyä ;)

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kesäterveiset vihdoin!

No niin!

Viime kerrasta on noin ikuisuus aikaa. Pari viikkoa sitten yritin päivitellä, mutta netti ei kertakaikkiaan alkanut yhteistyöhön vaan latasi kolmea tai neljää kuvaa tunnin. Tunnin. Meni sitten lopulta hermo, ja jätin päivittämättä, piti lähteä johonkin eikä ne kuvat ehtineet latautua ennen kuin olisin ollut myöhässä.

No mitä sitten niinkus kuuluu? Pidin villin lomaviikon, ja sen jälkeen painanutkin duunia aika pitkinä päivinä. Lomasta onkin oma postauksensa, nyt ajattelin täydentää aihetta esittelemällä ainoan lankahankintani:


Aivan täydellinen keltainen. Ostin vuosi sitten kauniin harmaata samanvahvuista vironvillaa, nää taitaa päätyä yhteen. Ku vielä keksis mitä niistä syntyy :)

Ja on muuten valmistunutkin jotain! Nimittäin se takki alpakkalangasta, sekä yhdet pikkuiset sukat.

Langat: Sock4 (valkoinen), Cervinia Forever tai joku sellanen. Puikot: 2,5mm. Menekki: 17g.

Nää menee tulevalle lapselle varmaan kolmivuotiaaksi asti, mutta elämä on. Jostain syystä en ole vielä kuunaan tehnyt junasukkia. Juu olen kuullut kymmeniä ja kymmeniä kertoja, että ne on parhaat mahdolliset ja läpälässynlää, mutta kun mua ei ole koskaan houkuttanut neuloa niitä. Ehkä kuitenkin kokeilen. Joskus.

Lanka: Drops Alpaca Mix. Puikot: 3mm pyörö+sukkapuikot. Menekki: 96g

Ja siinä se nyt on. Nappeja vaille valmis! Kostuteltu, muotoiltu, kuivateltu. Kyllähän se kaarroke tuntui taas hieman hankalalta, mutta selvisin siitä hengissä :). Toki tehdäkseni toiseen noista etukappaleen reunoissa menevistä palmikoista virheen viisi kerrosta alaspäin, ja hetken kiljuin. En jumalavita prkl ala purkamaan koko hommaa, mutta kylmä hiki pukkasi saman tien päälle kuin edes mietin miten ihmeessä toteuttaisin vain palmikon kohdalta purkamisen. No, purkamalla vain ne silmukat, daa. Oikaisin palmikonkäännöt kahta kerrosta ylemmäs kuin mihin ne virheellisesti olin tehnyt, ja jatkoin sitten siitä. Helppoa kuin heinänteko! Toki en osaa tehdä heinää, enkä edes opettelisi, en tämän heinäallergian kanssa.

Dilemmana on nyt ne napit. Tahdon puiset! Eikä mulla ole. Ja olen niin uus-avuton, etten oikein keksi mistä lähtisin niitä edes etsimään. Tampereella piipahdettiin Eurokankaaseen, eikä sieltä ainakaan löytynyt mitään mieleistä. Plus niiden pitäisi olla melko pienet.

Otin toisen samanlaisen puikoille, tällä kertaa ihan vaan valkoisena. Lankana Austermann Step, josko siitä tulisi sitten tälle toiselle ystävälleni :). Taas oli kamalan vaikeaa keksiä millä langalla neuloo! Oikean vahvuista oli kyllä vaikka ja kuinka, mutta mallissa olevien palmikoiden takia en sitten voinut esimerkiksi raidoittaa. Ei kertakaikkiaan vaan sovi. Kokeilin sitä jo silloin reilu vuosi sitten tekemääni vaavintakkiin jossa oli myöskin palmikoita. Raitoja tuli hyvin vähän, mutta ei ne vaan oikein sovi. Yritin etsiä toisenlaisia malleja, mutta mitään mieleistä tai muuten sopivaa ei osunut kohdalle. Ja luulisi että jotain muuta väriä olisi ollut kuin valkoista, mutta ei vaan tuntunut sopivalta. Tai sitten lanka oli liian karheaa.

No mutta. Se ois niinkus tuparit tänään! Voi juku. Ehkä saan niistä hieman kuvallista aineistoakin :)

torstai 23. kesäkuuta 2016

Lomalaisen fiiliksiä

Tallinna oli aurinkoinen ja täynnä turisteja, mitäs muutakaan. Hyvää ruokaa Popularissa. Ostin vain yhden vyyhdin ärhäkkää kanarialinnun keltaista vironvillaa, yhtä ihanan ohutta kuin vuosi sitten ostamani harmaa. Ne on ehkä täydelliset yhdessä. Voi ei.

Löytyi myös niin päheet korvikset, että pitihän ne ostaa. Kettu kuittaa!

Sitten lähdettiin Tampereelle. Tampesteriin. Manseen. Nääsvilleen. Mitä näitä nyt on.

Taito Shopista omin itselleni maailman hienoimman sipulikulhon. Sori vaan äiti, se sun ostama peltinen purkki päätyy muuhun käyttöön. Nyt vaan harmittaa eniten ikinä ettei keittiössä ole tarpeeksi pöytätasoja, jotta purnukan saisi esille. Kaappiin taitaa päätyä, valitettavasti.

Lomalla on ollut enempi aikaa neuloa, ja kuten edellisessä postauksessani mainitsin, sny-kierroksen toukokuun paketin alpakkalangat pääsivät puikoille. Tulossa on neuletakki ystäväni tulevalle hyppypavulle. Vartalo-osa eteni odotusvaiheeseen maanantai-iltaan mennessä, en tosin ihan tarkalleen muista aloitinko sen perjantaina vai milloin. Hihoista eka valmistui Tallinnapäivän laivamatkoilla, toinen puolestaan busseissa Tampereelle ja takaisin. Seuraavaksi sitten yhdistäminen pyörölle, vähän jänskättää. Edellisen vaavintakin tein myös dropsin ohjeella ja samalla tavalla yhdistettiin pyörölle, mutta se oli aika haaste. Onnistui jotenkuten, mutta tällä kertaa toivon siistimpää lopputulemaa. Josko harjoitus tekee tässäkin kohtaa mestarin. Tai edes perus-osaajan.

Juhannus kolkuttelee ovella, kävin kaupassa hamstraamassa erinäisiä herkkuja. Luvassa on ainakin pottu-fetasalaattia ja uunilohta. Ja koska en ihan tiedä mitä kaverin kanssa tehdään, varaudun piknik-henkeen leipomalla jotain suolaista ja makeaa. Ja jos olisin muistanut eilen illalla napata kantikseeni odottamaan jätetyt raparperinvarret mukaani, tekisin just nyt heti raparperi-kaurapaistosta. No, ehdin ne hakea sieltä kohta kunhan se aukeaa. Sitä paitsi eihän mulla ole edes vaniljajäätelöä sen kaveriksi vielä :).

No jos nyt ensin tekis ees ruokaa, vasta sitten miettisi muita herkkuja.

SNY 2016 - Kevään viimeinen paketti!

No huh! Kevään 2016 Salainen Neuleystävä -kierroksen viimeinen paketti ilmoitti itsestään maanantaina, ja kävinkin sen jo silloin hakemassa. Sittemmin hilpaisin Tallinnaan ja Tampereelle, joten vasta nyt joudan kirjoittamaan aiheesta. Tallinna ja Tampere sitten seuraavassa postauksessa :)

Voi juku! Ne oli ekat sanat paketin nähtyäni. Ja sitä ne ovat vieläkin.


Paketista löytyi Onlinien puuvillaisempaa lankaa, Rowanin villa-puuvillalankaa ihanissa punaisen ja liilan sävyissä, päheä succaplokin puikkomitta jonka laittaisin ehdottomasti avaimiani koristamaan mikäli en pelkäisi sen kuluvan ja likaantuvan liikaa, sekä itsetehty pussukka, jonka hantaakin voin halutessani viimeistellä haluamallani tavalla ja pari ohjetta erilaisiin tekniikoihin. Voi kuule, itse olen opiskellut magic cast-on-tekniikan juurikin tuolla Knittysin ohjeella! Jotenkin se tuntui kaikista parhaimmalta, selkeät kuvat ja sanalliset ohjeet tueksi. Ja niin paras aloitus kärjestä neulottaviin sukkiin, niin siisti ja täydellinen kärki tulee tuolla! Ja toinen ohje oli pienten palmikoiden neulomiseen ilman apupuikkoa. Niin simppeli juttu, mutta en ole siltikään tajunnut koskaan kokeilla. Ihan täydellistä. Olis varmaan Kahlitut ja Fredrikat valmistuneet pikkasen vikkelämpään jos en olisi niidenkin yhden silmukan "palmikoiden" kanssa venkuillut apupuikon kanssa, koska se vaan tuntui kaikista varmimmalta.

Aivan mahtava paketti, kiitos sinulle Lotta! Sinullakin näyttää olleen todella kivoja paketteja (pitihän sitä nyt heti lähtä katteleen että kuka siellä päässä oikein olikaan). Rowanista tekisi mieli taiteilla joku huivi, se on niin herkku väriltään, että sen haluaa nähdä ja näyttää. Materiaalinsa puolesta se sopisi myös muuhunkin, ja hetken pohdin josko olisin neulonut siitä jotain ystävän tulevalle pienokaiselle. Mutta himo alpakkaan saattaa jyrätä tän suunnitelman yli. Plus se, että haluan ehkä siitä vain jotain ihanaa itselleni :D.

Kuvan taustana toimii uuden uutukainen sohvani.


Naurettavan liian isot lattiatyynyt pääsivät isosta koostaan huolimatta koristamaan hetkellisesti sohvaa, vaikkakin nyt siinä komeilee enää tuo valkoinen. Selkänojalle on löytänyt tiensä Dropsin sivuilta tulostettu ohje Little Chesnut, jonka neulon edellisestä sny-paketista tulleella ihanaisella Dropsin alpaca mixillä. Rehevä vihreä sävy sopii varmasti hyvin pienokaiselle, jonka vanhemmat (toinen ystävä kuin edellä mainittu) ovat hyvin luonnonläheisiä metsä-ihmisiä. Täydellistä.

Kierrokselle osallistuminen oli kyllä hauska kokemus. Täytyy ehkä lähteä mukaan toistekin :)

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Long time no see!

Se on kummasti (ei niin kummasti) käynyt niin, että puikot on jääneet rauhaan muuton jälkeen. Sentään tiedän missä ne on, ei sillä, mutta ei tässä nyt ole joutanut oikein mitään ylimääräistä.

Piti käydä vähän sohvaostoksilla, ja eilen mulle soiteltiinkin jo, että käykö kuljetus lauantaina vai meneekö ens viikkoon. No käy! Oottelin sohvaa vasta kahden viikon päästä. Ripeetä toimintaa, Lanternan Asko!

Tuonne lattialla olevan patjan kohdalle se sitten menee.
Ja koska asunnossa ei ennen huomista ole ollut oikein hyvää paikkaa jossa neuloa, on neulomiset jääneet. Paitsi nyt kun tällä viikolla päätin napata lankaa ja puikot koska alkoi niin neulotuttamaan.


 Mutta koska en ole juuri vauvansukkia neulonut, oli silmukkamäärän kanssa haasteita. Nuo menee pikkuiselle varmaan seuraavat kaksi vuotta, mutta olkoon nyt sitten. Pari on puikoilla, josko tänään saisi tikuteltua terän loppuun. Nopsaanhan nuo tulis, mutta ei ole kovin pitkää pätkää kerralla saanut neulottua.


Koska kävin viime sunnuntaina piiiitkästä aikaa lenkillä, ja siitähän ei selkä taas oikein tykännyt. Lihasjumi, joka kinnaa taas jotain hermoa vissiin kun säteilee oikeaa reittä pitkin. Ei ole kyllä kovin paha tällä kertaa, mutta sen verran nyt kuitenkin että tuntuu ajoittain. Vaan oli se kyllä ihanaa käydä lenkillä. Aijai!

Ja hei! Tänään on ensimmäinen lomapäivä, JEEE! Loma on lyhyt ja intensiivinen (tai ainakin lyhyt), sillä juhannuksen jälkeen palaan taas sorvin ääreen. Ajattelin, josko ois lähtenyt ensi viikolla joku päivä käymään Tampereella. Tallinnassakin vois olla kiva, mutta sinne ei kyllä viitsis ihan yksikseen lähteä. Ois kivempaa kaverin kanssa. Noh, katsotaan! Tänään ainakin siivoan ja leivon. Sadepäivähän ei lomaa pilaa, pah! Paitsi kun kumpparit on hiuti. Vasemmasta kantapäästä hörppää vettä sisään. Kokeilin eilen...

lauantai 28. toukokuuta 2016

Synttäri-raitaa

Hyvä ystäväni täyttää tänään vuosia, joten pitihän sitä vähän jotain neuloa.. Notta hyvää kesää näiden villasukkien kans :D.

Koko n. 39
Langat Fabelin printtiä vai mitä se on, guacamole ja joku punanen
Puikot 2,5 mm
Menekki 69 g


 Raidoitin kahta Fabelin kirjavaa lankaa. Vaikka toinen keristä olikin pääosin vihreä, sisälsi se aika paljon keltaista ja oranssia. Paikoin molemmissa langoissa oli hyvin samanlaisia sävyjä samaan aikaan meneillään (varsinkin tokassa sukassa), ja sukat onkin melkoisen lämpimät väreiltään. Eipä toi vihreekään mikään kolkko tai kylmä väri ole, mutta ju nou.


Kerät on niin kirjavat jo yksinään, että vitsailtiin joskus viime syksynä ehkä että niistä pitäis kyllä tehdä räsymatot. No, sitä saa mitä tilaa... Kaveri tykkää siitä vihreästä kovasti, ja jos en olisi jo pakannut kaikkia lankoja säkkeihin, onkisin sieltä vielä lisukkeeksi pakettiin kerän tai kaksi tai montako niitä nyt enää onkaan jäljellä. Ei niitä kyllä montaa ole. Onkohan sittenkään edes yhtä kokonaista?


 Raidat ovat kolme kerrosta kerrallaan, enkä todellakaan alkanut pätkimään lankoja niiden välillä. Kiepauttelin aina ympäri toisiaan. Mutta ainakan siitä joku jälki jää, ja yllä yritänkin kuvata miltä kerroksen vaihtumiskohta näyttää päältä ja nurjalta. Kohta menee sisäsyrjällä, niin ei näy sillai ulospäin liikaa. Eikä sauma tunnu jalkapohjassa. Toivottavasti ei tunnu jalan sivussakaan.


Aika veikeän näköistä nurjana. Pitäisköhän tehdä jotku sukat joskus nurjana? Tai miksi sukat, menis ne lapasissakin. Tai kämmekkäissä.

Kirjoitin tämän postauksen jo viikon alkupuoliskolla, mutta ajastin päivittymään vasta nyt koska en halunnut sukkien paljastuvan etuajassa. En usko kaverini lukevan tätä blogia juurikaan (seuraa pikemminkin insta-tyyppejä kuin lukee blogeja), mutta en halunnut ottaa riskiä.