maanantai 28. maaliskuuta 2016

Mustan langan tuska on ohi.

No niin. Vierähti tovi jos toinenkin, kun en tänne mitään tarinoinut. Eipä ollut tarinoitavaakaan. Paitsi nyt, sillä (kuten instasta joku lienee huomannut) puikot vapautuivat kun sain vihdoinkin mustat sukat valmiiksi.


Mites tää perinteinen mustan langan kuvaaminen... Eihän tästä mitään erotu, mutta hahmottaa kenties, että varsi on ehkä snadisti perussukkaa pidempi.

Puikot: 2,5mm pyöröt
Lanka: Sock 4
Menekki: 67g


Malliin lainasin Azure-ohjeen kuviota, tosin senkin taisin tehdä vähän väärin :D. Tai siis, välikerroksia tein ilmeisesti yhden vähemmän, sen siitä saa kun sekoaa laskuissa. Tein niin kuitenkin onnistuneesti läpi sukan. Kuten kuvasta näkyy, en tehnyt jalan sivuun ohjeen mukaista kuviota. Pohkeen puolelle tein saman kuvion ryyditettynä sivuissa olevilla resoreilla. Mikä saattoi olla kovin turhaa, mutta meni jo. Onnistuin jälleen saamaan sukasta aika naftin kokonsa puolesta. Saas nähä mahtuuko ne kaverin kinttuun!

Päivittelin proggiksen ravelryyn, ja huomasinpas aloittaneeni sukat 27.2. joten niiden valmistuttua eilen 27.3. ... Haha, kuukauden takonu samaa työtä, ihme etten heittäny kutimia seinään! Uusi työ pitäisi toki alkaa, mutta malli antaa etsiä itseään. Haluan tehdä kämmekkäät, eli ravelryn kimppuun vaan.

Ja sitten ruoka-aiheisiin! Kuskus löysi tiensä takaisin mun ruokakaappiin (ei sillä, että sitä olis häädetty sieltä pois, sitä vaan ei pitkiin aikoihin ole siellä näkynyt). Eka satsi jäi vähän mauttomaksi, ja kuskus oli aivan liian märkää. Tein pussin ohjeen mukaan, ja vettähän oli ihan naurettavasti liikaa. Toka setti (kuvassa) onnistui jo paremmin, maut oli kohallaan ja kuskus sopivamman oloista. Vielä puoli desiä vettä pois niin aletaan olla parhaassa.


 Lauantaina tuntui, että pitäisi leipoa. Kaapissa ei kummoisempia aineksia ollut, mutta pussillinen päiväyksensä ohittaneita mantelilastuja löytyi. Toscapiirakkaa sen olla pitää. Ja aika herkkuahan siitä tuli. Pieneen osaan pellillistä laitoin puolukoita taikinan päälle ja peittelin ne toscaseoksella. MUMS.


Ja eilen piti päästä herkuttelemaan brunssilla, mikä on aina hieman haasteellista itsekseen. Olishan sitä voinut lähteä jonnekin syömään, mutta edelleen itsekseni ollessani ei oikein houkutellut. Edellispäivän kuskus oli aikas herkkua kylmänäkin, ja hei eihän pekonilla ja munakokkelilla voi mennä vikaan :). Hirveetä perseilyä kyllä, hyihyi.


 Asiasta kukkaruukkuun.
Ideoitiin kaverin kanssa pientä raitasukkaproggista huhtikuulle. Katsotaan mitä tapahtuu. Instassa voi muutkin katsoa!

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Lauantaiaamun pohdintoja

Mulla ei oo nyt mittään valmista näytettävää eikä oikeestaan asiaakaan liittyen käsitöihin, mutta sekös mua haittaa. Jonnekin täytyy nyt purkaa ajatuksia varsin heppoisista asioista - siis ei ole edes mitään painavaa sanottavaa :D.

Mutta kun! Heräsin taas turhan aikaisin, pyykkikone murisee jo tuolla. Pitäisi siivota, ja olin vähän asennoitunut lähtemään lenkille tänään. Ja nyt tässä sitten keksin, että kun on koko päivä aikaa, tekis ehkä vähän mieli leipoa pullaakin. Ja sitten oli tarkoitus nähdä kaveria tänään, mutta ajankohdasta ja muusta suunnitelmasta ei ole vielä tietoa. Se tosin on vissi, että jos puuhaan koko aamupäivän vähän kaikenlaista näin heikoilla yöunilla, tuun kosahtamaan viimeistään silloin kun olisi tarkoitus nähdä sitä kaveria :D. Niiiiin ekan maailman ongelmia!

Kasveihin liittyvää seuraavaksi. Täytyy vissiin tolle timjamille puuhata joku suojaruukku, se on joka päivä niin likellä kuolemaa koska kuivuu tuossa ikkunalaudalla niin pahasti. Ajattelin, että suojaruukkumainen asia voisi ehkä aavistuksen suojata sitä, koska sitten olisi ruukun reunoissa enemmän massaa tuon ohuen muovin sijaan, eikä se ehkä lämpenisi ihan niin herkästi ja sitä kautta haihduttaisi kaikkea vettä niin äkkiä.

Kyllä se kohta taas nousee kun sai vettä.

Facebookin kierrätysryhmästä hankkimani pistokkaat (voi jösses, nyt oon unohtanu mikä se oli... viirivehka?) on yllättävän elinvoimaisia (tälleen melkeen vuoden jälkeen). Ja yksi kukkavarsikin pukkaa esiin! Laihahan tuo on ku mikä, ei sellainen komea isolehtinen ja -kukkainen vaan vähän niinku kitukasvuinen, mutta silti ihan näpsäkästi aina vaan hengissä.



Kahvipuusta tosin alkaa elinvoimat kummasti katoamaan, en tiedä mikä sitä vaivaa. Lehdet on ihan kellastuneet, vaikka se pukkaa koko ajan uutta. Jos sille ostais jotain ravintoa, auttaiskohan se? Tai sitten se on vaan liian vähäinen valo, ja nyt keväällä valon melko polttava kirkkaus kun on kellastuttanut kaiken. Se alkoi jo pitkälti viime syksynä, ei siis mikään uusi ilmiö.



Voihan se olla ikkunan edessä oleva vetokin, mikä haittaa kahvipuun hyvinvointia. Vähän rankat olosuhteet, kun talvella veto on kylmä, mutta toisella puolella on harsoverho joka ohjaa ikkunalaudan alla olevan patterin lämpöä voimakkaasti siihen ikkunalaudalle. Ja vaikka suoraa auringonpaistetta ei pitkää pätkää ole, iltapäivällä se voi paistaa aika voimakkaastikin. Tai sitten se haluaisi lisää valoa. Mene ja tiedä!


Näille ainakin maittaisi lisävalo, luulen. Vaikka aika hyvältä ne nytkin näyttää. Meinaa jopa jokaisesta turvebriketistä lopulta itää jotain, ei vaan tuu mahtumaan mihinkään. Yksi isompi ruukku on varattu chiliä varten, ja meinasin kyllä istuttaa siihen vain yhden taimen, jotta sillä on kunnolla tilaa kasvaa potentiaalinsa mukaan.


Niin että jos ton tarkoituksella tapetun entisen kultapöynnöksen vihdoinkin raapisi ulos ruukustaan ni siinä ois paikka toiselle chilille :D. Ja tuo isoon mukiin istutettu basilika joutaa kans vauhdilla mäkeen, mutta en oo vaan saanu aikaan :D. Hävettää.

No niin, pyykit ovatten redi. Jos viikkaisi kaappiin nuo kaksi päivää telineellä roikkuneet puhtaat pois märkien tieltä, vai pitäiskö antaa märkien pyykkien märehtiä vielä hetken koneessa että ennättäisin imuroimaan ennen ku teline on taas tiellä... Jälleen ekan maailman ongelmia. Sen jälkeen joutais jo lenkille. Upea auringonpaistekin, kuin tilauksesta!

torstai 10. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen paketti! - Sny kevät 2016

Voi juku! Eka paketti saapui ja vähänkö poltteli ennen ku pääs postiin asti :D.


Kirje sai hymyilemään, ja piti kuvaa varten vähän mallailla että sain ekan virkkeen näkymään. Ja voi kuule, toi harmaa on ehkä vähän liian herkullinen! Aahahaa, yritin kaverille selostaa, että se näyttää silleen hassusti melkein kolmiulotteiselta väriltä :D. Joo ei taas mitään järkeä, mutta tiedättekös! Joku lanka joskus, minkä ostin, näytti reunalta eri sävyiseltä kuin siitä keskemmältä. Se oli vihreää se lanka, ja reunoilla se oli jotenkin tummempi sävy, ja siinä keskellä oli enemmän keltaista vivahdetta. Ja ei, kyseessä ei ollut mikään sellainen että joku säikeistä olisi ollut erivärinen, vaan se lanka kuulsi kuin jotkut metallinsävyiset asiat joskus. Ymmärtääkö kukaan? Tässä harmaassa tuntuu olevan samaa efektiä, ja se tekee siitä ihanan syvän ja eläväisen! Plus että tokihan liukuen muuttuvat sävyt elävöittää kerää muutenkin.

Kaveriksi saapui välikoko puikkoja kun olin lomakkeessani todennut, että harkitsen vakavasti saattavani tarvita sellaisia. Tiukahkolla käsialalla jopa fingering-vahvuiset langat tuntuvat jäävän joskus kumman löysäksi. Ei sillä, että tavoitteena olisi peltiä neuloa, mutta tiedän ainakin pari lankaa jolla lopputulos voisi olla vielä siistimpi snadisti pienemmillä puikoilla. Näitä kyllä kokeillaan ihan hetikohta.

Puikoille tuli myös hauskat stopparit, näitä olenkin joskus katsonut Lankamaailmassa käydessä. Lankamaailmasta puheen ollen kaveri uhmasi aikaisemmin tänään lähtevänsä käymään, kutsui mukaan mutta totesin sen olevan liian vaarallista :D. No, pakettia hakiessani puhelin vislasi viestejä ja ajattelinkin, että näinköhän lähti taas siitä surullisenkuuluisasta lapasesta. Kyllä. Näin kuulemma teki. Ei hyvää päivää :D.

Hauska ponnari sopisi hyvin asusteeksi parinkin mekon kanssa. Ei ainakaan vähiten vasta ostamani pilkkumekon, jonka taisin nyt päättää pitää. Ainakin ripustin sen henkariin. Taidan sujauttaa päälleni viikonloppuna.

Tällä viikolla on selkeesti joulu, sillä töissä eteeni lätkäistiin nippu virikeseteleitä.


Piti sitten eilen tutkailla interwebseistä, notta mihinkä kaikkialle nää kelpaa. Joo ihan tarpeeksi moneen paikkaan, taitaa tää neiti käydä jossain teatterissa - leffateatterin lisäksi - eikä ois ehkä hullumpaa visiteerata tossa nurkan takana olevalla salillakaan, mikäli siellä pystyy toteuttaan kertaluontoista asiointia. Tosin, kävin eilen tämän vuoden tokalla hölkällä, ja vaikka se ei täydellisesti rullannutkaan niin alan taas heräämään siihen että se on oikeesti aika hauskaa puuhaa. Mun mielestä on vieläkin outoa, että voin oikeasti pitää jostain noin ei-mulle-sopivasta jutusta. Tai no, miksei se sopisi, mutta siis kun aaaina ihan muksusta saakka oon katsonut kieroon kaikkea vähänkään juoksemiselta näyttävää. Ja siis ei se tavallaan sovi, koska esim. oikea polvi ei taida ihan kamalasti asiasta innostua, mutta niin kauan ku se ei mee rikki ni jatkan. Toki huomioiden ettei ylilyöntejä tulis, juurikin sen polven takia.

No niin, josko tänään vähän neulois, johan tossa meni kaks päivää etten koskenut puikkoihin ollenkaan! Kamala synti o_O.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Hyvää naistenpäivää

Sen verran kenkku olen, että en ole ihan varma onko naistenpäivä vähän kumman kuuloinen juttu mun korvaan. Siis, en tarkoita vähätellä, mutta jostain syystä se kuulostaa mun korvaan vähän hoopolta että naisia tulisi alleviivata ja juhlistaa oikein omalla päivällään. Ja tätä enemmän mua suorastaan ärsyttää se, että naistenpäivänä kaikkien miehien pitäisi lahjoa naisia ruusuilla ja suklaalla. Jostain syystä moinen tuntuu musta vähän alentavalta. Vain koska mun haaroista löytyy mitä löytyy, mua pitäisi yhtenä päivänä lahjoa kukilla ja muulla. Eeei, mieluummin ottaisin lahjoja vastaan joka päivä! No eh, siis mieluummin todistaisin yhdenvertaisuutta kaikessa toimimisessa, enkä soisi kuulevani naiseutta vähätteleviä kommentteja joita ihan huomaamattaan ihmiset viljelee. Sama asia kuin homottelu. Kun käytetään sanaa homo vaikka kuinka leikillisesti toista haukkuen, alennetaan sitä seksuaaliryhmää luomalla termille negatiivisia, vähätteleviä, ilkkuvia ja muuten huonoja viboja.

Menipä paasaukseksi, pahoittelut! Sillä toivotinhan itsekin hyvä naistenpäivää parille työkaverille ja niin edelleen. Eli olen aika kaksinaismoralistinen pölvästi.

Ja sitten muihin aiheisiin! Tai edellistä sivuten... Miss Windy Shopissa on ihanaakin ihanampia mekkoja, ja juurikin naistenpäivän kunniaksi moni niistä on alennuksessa! Taitaa alennusta olla jäljellä enää tämä ilta, notta vähän vauhdilla sitten jos haluaa. Ja tää on nyt ihan vaan mun omaa mainontaa, ei yhteistyötä. Mutta kun sunnuntaina tilasin itselleni ankaran pohdinnan jälkeen mekon.


Siis sunnuntaina. Ja tänään töiden jälkeen noukin sen smartpost-loodasta tuolta vähän matkan päästä!


Ja oon niin kiikun kaakun, että onko tää mua vai ei. Totta hitossa haluaisin pitää tän, koska jopa istuu aika mallikkaasti! Toki koko on varmaan suurin mahdollinen, mutta kannatti ottaa mitat. Mutta noi puhvittavat hihat. Eeh... Ja tuosta olalta oon taittanut piiloon yhet kaistaleet, pääntiessä olis tavotteena olla vähän sellanen ould-skuulimpi, mutta se oli jo liikaa. Mutta ne pysyy ihan issesseen tuolla piilossa. Kangas on ehkä aavistuksen turhan tuhtia, snadisti joustavaa puuvillaa. Ei ihan mikään kesämekko tämä (eikä siis vähiten tummanpuhuvan sävytyksensä puolesta :D). Niin. Että. Nyt sitten pohditaan pää punaisena. Ei ollu ilmanen, ei. Ja käytännöllisyyteni huutaa että jos mulla ei ole palleja pitää tätä arkenakin, tätä ei tuu pidettyä koskaan riittävästi hintaansa nähden. Enten tentten. Ehkä sovitan sitä uudestaan.

Ja lisää mustanpuhuvaa. Kerroinhan hankkineeni mustaa lankaa? Josta aloin kaverille sukkia. No, sain purkaa niitä useemman sentin, ku ei tullu oikeen kokosta, olin alkanut kiilalevennykset liian aikasin eikä kantapää riittänyt tuomaan tarpeeksi pituutta. Oisivat olleet lähempänä 36 kuin 39-40...


Tuossa ne on jo palanneet pyörölle, ja nyt on kiilalevennykset uudelleen työstössä. Ehkä ne joskus.


Sunnuntaina kaveri huhuili syömään, ja hetken pyörimisen jälkeen päädyttiin Vaasankadun Street Gastroon. Karitsa salaatilla (pitaleivän sijaan) toimi aivan täydellisesti. Tokikaan mulla ei syystä tai toisesta ollut kunnolla nälkä, mutta kyl mää melkein kaiken söin. Karitsa on tuolla marinoidun punasipulin ja persiljasilpun alla piilossa. Ja tuo vaalea töhnä oli jotain hyvän makuista majoneesimaista soosia. Mutta siis, jos karitsaa saa samaan hintaan kuin kanaa, ei oo virhe tilata. Sitä paitsi otan aina kanaa, vaikka kuinka yrittäisin valita muuta! Nää harvat kerrat kun onnistuu... Nyt ei ainakaan kaduttanut yhtään. Toki kaveri sanoi omasta kanastaan, että oli hyvää, joten täytyy sekin ehkä joskus testata. Ja voin sanoa, että Raikastamon verigreippilimonadi on just ihanan greippistä! Oikea hapokkuus, ei pelkkää sokeria.

Ja voi jee, sain raahauduttua lenkille! Nyt toki vähän joka paikka kiittää...


Mut jumaleissön, edellisestä hölkästä on puoli vuotta, jos en ihan väärin muista. Ja meni yllättävän hyvin! Toki lähdin tooosi rauhallisesti liikkeelle, eikä kunto todellakaan ole sama mikä vaikkapa lähemmäs vuosi sitten. Mut sain jolkoteltua reilun puolen tunnin lenkin, ja luulen että matkaakin taittui joku 3,5 km ellei jopa vähän enemmän. Noh, en lähde uskottelemaan itselleni liikoja. Paino sanalla hitaasti. Meni aika kauan että pääsi kävelijästä ohi. Kuvassa mukana myös työpuhelimeni, jonka olen vihdoin valjastanut arkikäyttöön jakamalla numeron suurimmalle osalle sosiaalisesta piiristäni. Edistystä. Vaan ei noi kuvat oo yhtään niin hyviä ku entisellä... *syvä huokaus*

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Sunnuntain höpinät

 
Sorruin yön kotimatkalla pizzaan. Oli kyllä aikas hyvää. Kanaa, tomaattia, punasipulia, fetaa ja pestoa. Mums! Toki oli sen verran öljyinen setti että huh.. vähän liikaa. Mut silti hurjan hyvää!


Tärkeintä tänään on kuitenkin tämä! Chilit itää, jihuu! Menihän siihen monta viikkoa... Ja olin jo varma, että ne on vaan määnneet noihin briketteihin ko tuntuu että ne on aina liian märkiä. Mutta kun tossa ikkunalaudalla ne myös kuivuu aikamoista vauhtia koska patteri posottaa sillei siinä alapuolella ja sen edessä oleva harsoinen verho pitää varmasti osan lämmöstä pyörimässä siinä ikkunalla. No mutta, huollan ja hellin näitä niin hyvin kuin voin, ja ehkäpä tänä kesänä ikkunalaudalla kasvaa muhkea chilipuska!

Ja hei, te joilla ei ole liikaa lankaa tai suuri lankavarasto ei hirvitä kuten minua - Wanhan Sataman Kädentaitomessut ovat parhaillaan käynnissä! Sinne vaa sinne vaa, olen kateellinen. Hinku ois kova, mutta pysyn vahvana!

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Sekametelisoppa

Aah, aamukahvi sängyssä loikoillen. Eilen leipomia keksejä yksi tai kaksi (kourallista, hups). Päivän ohjelman pohdintaa. Eipä kummempaa ohjelmaa taida kyllä ollakaan. Jääkaapissa odottaa lohenvonkale, se päätyy uuniin. Ja sitten syönkin itseni hengiltä, uunilohta tulee a-i-n-a syötyä ihan liikaa. Mutta jos kerran kahdessa kuussa raaskin ostaa, niin ei kai se niin paha ole?

Keltaiset pitsiunelmat kun valmistuivat, taisin päivän tai kahden viiveellä samaisille pyöröille napata uutta lankaa. Uutta ihan siinäkin, että melkeinpä hetken mielijohteesta keksin tilata Lankamaailman verkkokaupasta vähän lankaa... No kun oli halpaa, ja ajatuksena oli hyödyntää tämä sny-pakettien lomassa, koska herkut ihkut langat on niin tyyriitä, ettei pakettiin juuri muuta tulis ku yks räkänen vyyhti jotain über-kallista, ja se tuntuu vaan liian laihalta vaikka tavoitteena ei olekaan hukuttaa vastapuolta lankaan. Mutta jos kerä vallan mainiota sukkalankaa irtoaa alle kolmella eurolla, SITÄ OSTETAAN PERKELE. Tokihan siinä kävi niin, että ostin itsellenikin. Ja mikäli kaikki kerät, jotka sny-kierrosta ajatellen tuli tilattua, eivät päädykään pakettiin, joutunen pitämään ne itse. Voi harmi... Mutta niin! Menin ja ostin sitten mustaa lankaa.

Azure-sukkamallia mukaillen, reunoista jätän kuviot pois. Pohdin, teenkö pohkeeseen ohjeen mukaisesti samaa kuviota ja reunoille joustinta, vai pitäydynkö hyvin pelkistetyssä ja teen kuvion vain tuohon eteen. Ystävälle teen, muuten en mustaa olisi ostanut. Ja onhan se aika tuskaa neuloa, varsinkin kun kattolamppu ei tosiaan ole mikään kohdevalaisin... Nyt sukat ovat jo kiilalevennysten viimeisellä kierroksella, seuraavaksi alkaa kantapää.

Viime viikonloppuna sain kerittyä ensimmäisen neljästä vyyhdistä, jotka huhuilevat tuolta laatikosta aina vaan, mutta ovat vain kamalia keriä ilman apuvälineitä.


Kyseessä on Grignasco, joka on ihan tuntematon mulle. Merino-silkki. Ja ohutta kuin seitti. Aaah!


Niin että olisko ehkä ihan pikkasen ihanaa pukea tuota päällensä. Mutta olen ymmärtänyt, että niitä ei ihan vyyhdiltä sentään neulota... Voi harmi. No, enää kolme vyyhteä. Ja aikaahan tuon kerimiseen meni yli tunti, oisko ylittyny vartin verran suunnilleen. Että melkein neljä tuntia kerimistä vielä edessä ennen ko sitä saa neulottua ylleen.


Kerin mä yhden viidestä tuku-woolistakin. Josko sen messuilta ostetun huivi-paketin sais työstövalmiuteen tässä joskus. Vähän pelottaa kun lanka tuntuu kovin karhealta, että pystyykö sitä paljasta ihoa vasten pitämäänkään... No, ei se estä mua neulomasta.

Keskiviikkona nähtiin parin ystävän kanssa, Kampin Memphis tarjosi sopivaa suojaa.


Alkuun holiton mojito kun odoteltiin kolmatta paikalle. Ihan naurettavan herkkua, ja riskin ottaen vaan myös kuvan ainesosista. Ei varmaan ihan korrektia, mutta voisittehan marssia Memppariin lukemaan listaa ihan itsekin, eikä nää nyt kyllä mitään rakettitiedettä ole (eli miksi pitäisi salailla?) - eikä tuossa ole mittojakaan!
 

Maussa oli voimakkaasti limeä, mikä teki siitä aivan ihanan raikkaan. Spriten miellän kovin makeaksi, mutta kokonaisuus oli oikein sopiva eikä liian makea lainkaan.


Ruoakseni valitsin Vegan delicaties vai mikä hitto sen annoksen nimi nyt olikaan. Falafel-pihvit, perunoita, kesäkurpitsaa, hernehummusta vai mitähän se oli, ja aika tulinen setti melonia (närästyksen riskillä jätin syömättä vaikka olisikin ollut hyvää). Falafel-pihvit oli just niin kuivia kuin vaan mahdollista, mikä nyt oli kyllä mielessä jo tilausta tehdessä. Siis riski, että ovat kuivia. Pakastekamaahan ne on, ja pakasteiden kuumennus on aina leikkiä kuivamisen kanssa. Mutta perunat oli hyviä ja tuo vihreä mussu myös. Kesäkurpitsa toimii aina, ja jopa nuo vihreät rehut maittoivat kerrankin. Jätti vähän kylmäksi, mutta periaatteessa ihan toimiva ajatus. Vielä kun toteutus toimisi.

Tämän tapaamisen tiimoilta kuulin myös ihania uutisia toisen ystäväni osalta! Voipi olla, että täytyy vähän neuloa tulevana kesänä...


Ja edelleen samaisen tapaamisen jälkeen olin lähes kiloa rikkaampi - kuivatuissa karpaloissa. Sain siis säkillisen, josta oli vähän jaettu toisaalle. Eilen näitä pussittelin sadan gramman annoksiksi ja nakkelin pari kantapaikkani kantahenkilöille. Pitihän näitä leipoa kekseihinkin, voi nam. Niitäkin nakkelin kantahenkilöille, on aina kiva viedä jotain itsetehtyä sinne :). Nää on ihania vaikka salaatteihin, jogurttiin myslin kaveriksi, ehdottomasti ja tietenkin leivonnassa, mutta mietin oisko nää ihan liian kaukaa haettuja vaikka jossain mausteisessa curryssa?

Ai niin, se takintekeleeni jonka sain joku hetki sitten valmiiksi - sitähän tulee jopa käytettyä. Aika vähän ehkä, lähinnä roskia viedessä tai kaupassa käydessä, mutta oli se yksi ilta päällä kun lähdin mehulle kantikseen, oli niin kylmettynyt olo että koin sen välttämättömäksi. Voi harmi kun se kutittaa niin paljon kuin tekee, mutta samaan aikaan olen kyllä kamalan iloinen siitä. Että se onnistui niinkin hyvin kuin teki.

Asiasta kukkaruukkuun. Mistä umpipuusta ne jenkkilässä tekee kaikki huoneiden ovet kun ne paiskaa niin tyylikkäästi kiinni? Oikeen sellanen ukkosenjyrähdys kun ne marssii ulos huoneesta ja läimäyttää oven kiinni. Ei meillä vaan.