tiistai 31. tammikuuta 2017

Pipa!

Siis piiitkästä aikaa pipa, joka onnistui! Siitä tuli oikean kokoinen (tää on se uskomattoman vaikee asia pipoissa), jälki miellyttää ja vähän hölmö ideakin lopulta toimi.

Lanka: Handu. Puikot: 2,5mm. Menekki: 49g
Vaaleanharmaan pipon kuvaaminen vaaleanharmaata sohvaa vasten on just se juttu. Ja vielä iltas-aikaan, jollonka sisävalaistus taistelee värit päin persettä yhdessä puhelimen kameran kanssa.


Tähän teemaan sopien sain napattua myös aivan urpon kuvan itsestäni pipa päässä. Koska pipathan on se helpoin asia kuvata itsekseen ollessa. Siksipä saatte nauttia eteiseni hulppeista maisemista ja peilin kautta paljastuvista rispaantuneista puhelimen suojakuoristani, olkaa niin hyvät!

Lankoina toimi siis kaksi Tampereen messuilta hamsteroitua Handua, harmaa sitä perussukkista eli 75-25 sekoitetta ja sähäkkä vihreänkeltainen 100% merinoa. Voi juku, herkkulangat ja vielä herkummat värit! Kaikista iloisin olen siitä, etten onnistunut pilaamaan niitä aivan jäätävällä sekasikiösotkulla. Koska intarsia on asia, jota en ole vielä koskaan kokeillut, päätin ottaa vähän erilaisen riskin ja neuloa pipon tasona. Ja vieläpä niin hölmösti, että harmaa omanaan ja väriläiskä omanaan, ja sitten vain ompelin ne hellästi yhteen. Siis mun säätämisellä tääkin oli jo ihan jäätävä riski, että pipo saattaa oikeasti olla jopa kevyempi kuin 49g kunhan se kaikki kauhun ja paniikin hiki haihtuu pois :D. Mutta kun en kertakaikkiaan uskaltanut alkaa opettelemaan intarsiaa näin ihanilla langoilla, mitä jos se olisikin mennyt ihan päin mäntyä! Ei, olin nössö, mutta ei se nyt ihan suohon vienyt kuitenkaan :).

Olen lopputulokseen aivan äärettömän tyytyväinen. Omakehu haisee, mutta kyllä mä nyt kehtaan olla iloinen siitä, että sain mahtavan pipan itselleni, se on kädenjäljeltään kaunis ja mikä parasta, se mahtuu mun kuuppaan!!


Voisi melkein väittää, että tässä on juhla-aamiainen pipan kunniaksi, mutta ei sentään. Kunhan halusin herkutella lauantaina vähän eri tyylillä kuin normaalisti. Yritän inspiroida itseäni tekemään useammin itse ruokaa, ja tällaiset hyvät herkkuhetket on omiaan muistuttamaan kuinka hyvää itse tehty ruoka useimmiten on. Toki eihän tässä mitään kokkailua ollut, kunhan keitti kananmunia ja kahvia ja voiteli leipää :D. Ja ahh, verigreippiä suoraan jääkaapista! Olen sairas, mutta musta se on niin ihanan raikasta kun se on kylmää. En mä nyt normaalisti moisia jääkaapissa säilyttele, mutta tämän herkun halusin raikkaimmilleen. Ja Lidlin hummus. Voi pylly sentään. Melkein noloa hehkuttaa jotain tollasta "maailman helpointa" tahnaa valmiina ostettuna, mutta hitto soikoon kun se vaan on oikeasti hyvää. Emmä saa siitä ite tehtynä yhtä hyvää, joten ostan jatkossakin, pah!

1 kommentti:

Jätä viesti!