torstai 23. helmikuuta 2017

Ihanat Toukokuut

Varaslähtö kevääseen! Ensin sillä edellisen postauksen keväänvihreällä huivilla - jonka muuten laitan lahjavarastoon, en mä pysty käyttämään sitä :( - ja nyt jo ihan vaan hetken verran Ravelryn listalla roikkuneilla Oi ihana toukokuu -sukilla.

Lanka: ONline Supersocke 100. Puikot: 2,25mm. Menekki: 85g.
Kyseessä jälleen Tiina Kuun ihana malli, joka löytyy täältä. Tykästyin malliin jo varmaan kohta kaksi vuotta sitten, mutta ei vaan päätynyt puikoille vaikka välillä oli vaikeuksia keksiä neulottavaa.


Nämä pärähti puikoille lauantai-iltana, ja tässä aamulla tikuttelin loppuun. Sunnuntaina neuloin liki kokonaan ekan sukan, kärjestä jäi vähän uupumaan ja sitten piti vielä vähän purkaa kun meinas jäähä liian lyhkäseks. Sitten menin töihin ja tahti hidastui - hyvä niin! Meinas mennä jo selkä jumiin kun unohtui perseelleen... No, nyt jumitetaan vähän lisää kun ollaan saikulla. Huono omatunto, ei nyt tällasesta kuulu saikulle mennä, mutta sitten taas toisaalta töissä on tosi tukala ja huono olla. Siis ihan tavan lenssua tai jottai, paitsi että kun tuntuu ettei se ala kunnolla sitten kuitenkaan. Päätä jomottaa, välillä nokka vuotaa tai on tukossa, lämpö yrittää vähän nousta aina kun jotain pikkasen tekee. Mutta kun sen kyllä tietää että miltä tuntuu kun on kunnolla kipeä, ja siihen verrattuna tää on jo noloa. Menkööt nyt kuitenkin...

Mitäs sitte? Jotain pitäs nyt puikoille saaha ku jaksaa innostaa, mutta taas on tällä hetkellä ideat loppu. Kävin viikonloppuna vähän lankavarastojakin läpi ja kaikkea ihanaa siellä kyllä olisi. Ihania värejä ja ihania tuntuja, kuten Malabrigon ohut ja upea merinolanka tai esim. Hedgehogin ihana fingering (nää nyt oli brassailua). Mut niidenkin kohdalla on taas se iänikuinen ongelma että ei niitä nyt mihin tahansa voi käyttää - tuhlata! Ehkä kypsyttelen. Ja ehkä ihan vähän himottais joku neuletakki, mutta jostain syystä mulla ei riitä pokka. Ja nyt melkein harmittelen että oon mennyt ostamaan vyyhtitolkulla esim. Puffalan lankaa kahdessa eri värissä, kun yhtään en nyt haluis yrittää keksiä mihinkä järjestykseen ne laittais! Haluan yksivärisen... Eikä yhtäkään lankaa ole tarpeeksi! 

Niin ensimmäisen maailman ongelmia.

torstai 16. helmikuuta 2017

Kevättä kaulalla

Viime keväänä osallistuin SNY-kierrokselle, ja taikapallona sain pariltani kerällisen Jawoll Magicia, joka hehkui niin upeissa vihreän sävyissä, että siitä piti saada jotain, jonka voi pitää esillä ja näkyvillä.


Huiviksihan se sitten päätyi! Lainasin jälleen Kaipuun perusideaa - joka on varmaan vaikka ja missä, sadoissa ohjeissa käytössä, mutta itse nyt satuin neulomaan sen ensimmäisen kerran Kaipuu-ohjeen mukaan. Reunaan halusin jotain pitsiä, ilmavuutta, näyttävyyttä. Selasin jo hetki sitten Puikkomaisterin Sukkakirjaa kun haaveilin kirjoneuleesta, ja siellä sitten tuli vastaan malli Julia. Kaunis lehtevä pitsi, pitihän se johonkin testata!


Huivin muoto oli vähintäänkin huolestuttava, kun sain sen pääteltyä. Reuna jonka piti olla suora oli ennemminkin kaareva kuten alareunan olisi pitänyt olla... joka olikin sitten enemmän suora. Nooh, enpä nyt hirveämmin huolestunut, olihan pingotus tehnyt hyvää Kaipuullenikin. Ei muuta ko kastelemaan ja rääkkäämään! Pingottaessa meinasi mennä hermo, eihän sitä nyt vaan meinannut saada symmetrisesti muotoonsa. Tarpeeksi hyvä mulle kuitenkin!

Lanka: Jawoll Magic. Puikot: 2,5mm pyöröt. Menekki: 92g.
Notta nyt on sit upee huivi jossa on upee pitsi ja upeet värit! Voi kun se vielä olis yhtä pehmeetä kuin Madelinetoshit oli, mutta ei... Pitäiskö paketoida suoraan jollekin lahjaksi kun ei mun hipiäni tuu sietämään tätä :/. Tai jospa kuitenkin yrittäisin...!

Taustana upea vastaostettu mekko. Siinä on taskut!

Loppuun eläinaiheinen kevennys kuin maikkarin uutisissa konsanaan! Joku on ripustanut tonne "takapihan" puolelle linnuille ruokailuhärdellin. Tämä kaveri sitten loikkasi ja punnersi itsensä kyytiin, eikä ollut moksiskaan kun tulin 1,5 metrin päähän ottamaan kuvaa. Takajalat hassun näköisesti puutikun molemmin puolin, monorail-meininkiä :D.


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Tutkielma Kaipuusta

Otsikko lupailee vähän liian paljon, mutta ei annetan sen häiritä! Kuten taisin jo jossain aikaisemmassa päivityksessäni vähän vilautella, oli pyöröillä Madelinetoshia muovautumassa Tiina Huhtaniemen Kaipuuksi. Linkittäisin ravelryn sivun tähän, mutta koska nettini on taas suoraan sanottuna vittupää, en saa yksinkertaisesti haettua koko hiton ravelrya. Sylkee sen puolen minuutin pyörittämisen jälkeen yahoon hakuun vaikka hakukoneeksi on määritetty google... Joku it-velho sais luvan vähän fiksailla tätä konetta, mulla ei ole käryä mitä sille pitäisi tehdä. Plus tää netti... AAAAA!


Enihuu! Sain ostettua lopulta sittarista jumppamaton, jonka ajattelin olevan tarpeeksi iso että sille voi jotain fiksusti pingottaa. Koska mistä ihmeestä ihmiset ostaa niitä lasten leikkimattoja joita voi kasata niistä palasista, en keksi millä ihmeellä sellasta googlettaa että löytys ja ei näy missään lelukaupoissa tai noissa isoissa marketeissa kuten sittarissa. Jumppamatto it is, vaan...

Lanka: Madelinetosh DK, Holi Festival ja El Greco. Pyöröt: 5mm. Menekki:194g
Eihän sen yli 170cm mitta edes riittänyt! No, jos nyt huivin kärjistä jää 15cm pingottamatta niin se ei lopputulokseen oikeen vaikuta. Rääkkäsin niin mattoa kuin huiviakin (venytin melkoisen aggressiivisesti), ja nyt jälkikäteen on hirveen hyvä katua laiskuuttaan kun tuon alareunan sakaroiden välissä olisi ollut yksi lenkki vielä lisää jonka olisi voinut avata. Nyt siihen sitten jäi terävämmät ja isommat kaaret, vaan haitanneeko tuo. Olen lopputulokseen kovin tyytyväinen!


Vähän säädin kuvan sävyjä ja kontrastia ja mitähän vielä, kun meinasi vähän hukkua tuohon harmaaseen paitaan... Yksin kuvien ottaminen on hippusen hankalaa, joten mun blogista ei löydy mitään niin hienoa kuin monista muista. En ole kiinnostunut valokuvaamisesta, varsinkaan niin paljoa että panostaisin johonkin värkkiin ja sen lisähärpäkkeisiin. On mulla jossain joku taskudigikamera, jota ei ole käytetty lukuisiin vuosiin - varmaan akku ja kaikki ihan kunnossa :D. Naah, mennään nyt tällä puhelimella sitten, riittää mulle.

Huivi onnistui paremmin kuin odotin, vaikka onkin täynnä virheitä. Kuten se yläreuna, joka ennen pingotusta oli kaikkea muuta kuin suora :D. Sen siitä saa kun ei osaa lukea ohjetta vaikka se on suomeksi. Ja sitten kun ei yhtään ajattele neuloessaan alareunan pitsiä... Niin. Sitten siitä tulee ihan erilainen kuin alkuperäisessä ohjeessa. Edelleen, ei lopulta haittaa koska mulla on huisin ihana huivi ja se on jopa käyttökelpoinen! 

Ja tästähän opittiin kuitenkin melkoisesti, ja nyt puikoilla oleva muunnelma saa arvoisensa yläreunan, eli jopa ohjeen mukaisen! Niin, ja palatakseni vielä otsikkoon, tutkielmalla viittaan juurikin tähän kaikenlaiseen mukailuun ja virheiden oikomiseen :D. Eli en kehtaa väittää huivia Kaipuuksi, koska se ei mennyt ihan niin kuin strö- ohjeessa. Ja seuraava huivi, sekin vain lainasi muotonsa Kaipuusta, reunaan tulee pitsi Puikkomaisterin Sukkakirjasta eikä sileässä ole reikärivejä. Saas nähä pystyykö sitä käyttämään, Langin Jawoll tuntuu ainakin neulottaessa kutittavalta. Siis ainakin mun hipiälle. Mua tuntuu kutittavan melkein kaikki mahdollinen, aivan sama kuinka pehmoiselta ja sileältä se tuntuiskaan. Mutta saadessani kyseisen langan viime vuoden kevät-SNYn pariltani päätin, että niin kauniin värisestä langasta täytyy saada jotain sellaista, joka ei painu piiloon kenkiin vaan on esillä ja nähtävillä! Huiviksi siis, eikä kaduta yhtään. Ainakaan vielä :D. Kunhan lanka joskus loppuisi, tuntuu että sitä vaan riittää ja riittää... Jumppamatto ei tuu riittämään...