sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Shake it up! eli ensimmäinen mysteerikalisteluni

Sanoinkohan viime päivityksessäni, että hirveesti hipelöitytti kaikki langat ja ohjeet. Hirveä hinku tehdä kaikkea samaan aikaan, tai jotain sen suuntaista.

Vähän yks kaks yllättäen päätin lähteä mukaan Missä neuloimme kerran -blogistin mysteerikalisteluun, sillä pidän Johannan ohjeista ja tuotoksista. Ostaa päräytin ohjeen ja neuloin muiden mukana.

Näin jälkiviisaana olisin valinnut ihan toiset langat, mutta menihän se näilläkin :).


Ykkösväriksi hamusin jo useamman hetken varastossani hilloutuneen  Malabrigon upeassa hehkuvassa pinkissä, Light on Love. Kyseisen langan taisin ostaa itselleni huonolla tekosyyllä joskus 1,5 vuotta sitten osallistuessani Salainen neuleystävä -kierrokselle. Olin siis ostamassa neuleparilleni pakettiin jotain, ja sitten tämä ryökäle vain hyppäsin käsiini eikä suostunut jäämään Snurreen.

Kakkosvärin kävin ostamassa varta vasten tätä huivia varten, sillä mikään varastoista ei suostunut yhteistyöhön. Kyseessä on siis Hedgehog Fibresin sinkku värissä Oracle. Vyyhdillä tämä näytti niiiiin ihanalta, mutta nyt on sanottava että neuloessa oli pienoinen pettymys. Ehkä olin vain odottanut jotain muuta, mutta jotenkin tuntui olevan liikaa noita muita sävyjä, ja ne rytmittyivät vähän liian tiuhaan. Olisin ehkä kaipaillut jotain tasaisempaa harmaata.

Kolmas väri oli samaa settiä, värissä Crybaby. T'ästä pidin kovasti, ja se olikin melkolailla se mistä koko huivi lähti liikkeelle. No, oikeasti olisin halunnut sen Jyväskylästä ostamani Primrose Yarnin Electric Mint Julepin mukaan, mutta sille löytyi vielä vähemmän kavereita varastosta.

Jälkiviisaus yltää myös siihen, että langat olisi kannattanut laittaa toiseen järjestykseen. Paras olisi kenties ollut, että ykkösenä neulottu hehkupinkkinen Light of Love olisikin vaihtanut paikkaa hempeän vaalean Crybabyn kanssa. Niin ja se Oracle olisi saanut olla rauhallisempi harmaa.


Tasselit sain tehtyä juuri ja juuri, mutta en ole vieläkään kiinnittänyt niitä. Malabrigoa jäi 20g, mutta kaksi muuta menivät kokonaan. Oracle jopa siinä määrin, että tasseliin otin mukaan vanhaa jämäharmaata ja vain päällimmäiset langat ovat Oraclea.

Langanmenekki 287g + tasselit 10g.

Ne, joiden kakkosväriä oli riittävästi, päättelivät huivinsa kokonaan icordilla, mutta koska omani riitti vain juuri ja juuri, ei huivin yläreunaa ole sen kummemmin huoliteltu. Mutta niin, eikö olisikin vähän tasapainoisempi jos pinkin tilalla olisikin tuo vaalein?

Huivia oli todella hauska neuloa. En ole aikaisemmin neulonut kyseisen muotoista huivia, ja tekniikkana myös kaksivärinen briossi oli totaalisen uusi juttu. Olisi ehkä saattanut olla helpompaa lähteä yksivärisestä liikkeelle - mutta taas toisaalta, tuskin se olisi ollut yhtään sen iisimpää. En nyt varsinaisesti hurahtanut briossiin, mutta sen verran hauskaa se oli, että haaveilen kokeilevani piakkoin jotain uutta sillä tekniikalla. Esimerkiksi pipoa, tulisi ihanan pehmoinen ja muhkea!

Virheiltä ei säästytty, mutta ei niitä juostessa huomaa. Ensimmäisestä briossi-osasta meinasi silmukka karata, ja huomasin sen vasta lie montako osiota myöhemmin, varmaan lähemmäs 30cm neulottuani. No, noukin karkulaisen koukulla jotakuinkin paikalleen ja kylmän rauhallisesti sidoin sen langanpätkällä jonka päättelin toivottavasti pitävästi. Sitä ennen neuloin ensimmäisen pitsiosion tyystin ajatuksissani ainaoikealla, mutta sen nyt sai purettua ja tehtyä uudelleen. Muut virheet olivat sitten joku yksittäinen unohdettu kavennus tai lisäys, jonka sai ympättyä mukaan ilman sen suurempia ongelmia. Briossi-osioiden reunoihin tuli aivan hirveät reiät kun poimin viimeiseen osaan silmukat kahdelta reunalta. En tiedä miten ne briossin reunalisäykset olisi pitänyt tehdä jotta olisin välttänyt nuo ammottavat hirvitykset, mutta leikin etten huomaa niitä. Onneksi on monenkirjavaa :).

lauantai 25. elokuuta 2018

Syyhy

Kyseenalainen otsikko yrittää kuvastaa sitä kummaa surisevaa olotilaa joka tulee kun innostuu langoista ja ohjeista ja neulomisesta ja muiden blogipostauksista ja insta-päivityksistä. Kun ei malttaisi pysyä paikallaan kun jo haluaisi töittensä olevan valmiita jotta niitä pääsisi käyttämään - ja tietysti aloittamaan taas jotain uutta koska kaikkea pitäisi tehdä samaan aikaan!

Crusade of doooom on edennyt, helmasta puuttuu ehkä 20cm. Ja ekassa kerässä mennään edelleen, en yllättyisi vaikka sillä posottaisi vartalo-osan liki loppuun. Kumma kyllä loppumaton tasainen sileä ei ole vielä tökkinyt kovinkaan pahasti, nyt vaan päälle jyrää nää kaikki muut työt mitä haluaisi kuumeisesti aloittaa!

Ilmoittauduin mukaan Missä neuloimme kerran -blogistin MKALiin, Shake it up -huivikalisteluun joka alkaa 12.9. No eihän sinne saakka malttaisi odotella! Onneksi piti hetki pohtia lankoja, joten tuli vilkaistua varastoja jälleen kerran. Ja käytyä Snurressa....


Näillä lähdetään liikkeelle, joskin tuon pinkin lätkäisen siililankojen väliin.

Mutta koska kalistelu ei ala vielä pariin viikkoon JA kummipoikani täyttää syyskuun lopulla vuosia, päätin päräyttää puikoille herralle uuden villapaidan. Ohjeeksi valikoitui Flax light ja langaksi varastossa jo parisen vuotta muhittanut Fleece Artistin Trail socks -merinolanka, joka on kyllä ohjeen lankaa vähän paksumpaa... Mutta paskatko minä siitä, tuo upea tummansininen piti päästä paidaksi (vaikka joskus olinkin sitä mieltä että siitä on pakko saada huivi). Se on aivan upea, eikä tietenkään toistu kuvaan oikein.


Toki sitten olisi vielä yhden kaverin kolmikymppiset kuun puolivälissä, mutta taitaa käydä nyt niin etten ehdi hänelle mitään neulomaan :/. Toisaalta en usko hänen asiasta kovasti pahoittuvankaan, ei nyt liiaksi ole tarvetta villatamineille. Ja hälle pitäis olla melko tummissa sävyissä joita mystisesti ei lankavarastoistani tällä hetkellä mitenkään liikaa löydy :O. Kaikkea maan ja taivaan väliltä kyllä, useimmat liki koiranoksennusta, mutta jotenkin sellaset vakaat värit nyt vähän heikoilla. No, Tampereen messutkin lähenee, ehkä sieltä lähtee matkaan jotain järkevää täytettä varastoihin! Ja kyllä, tiedän sanan "järkevä" olevan täysin eksyksissä tuossa lauseessa.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Crusade of Doooom, what's up?

Kyllähän mä sitten vaan pistin sen cobwebin puikoille. Ja on muuten riittosaa :D.
Onhan yhdessä vyyhdissä jo yksinään joku 1400m lankaa...


Nyt jo kaksi kuukautta tikuteltu, taitaa mennä vielä toiset kaksi. Toki noiden helteiden aikana meni mooonta päivää kun ei neulonut silmukan silmukkaa. Lanka ei juossut hikisissä sormissa ollenkaan, eikä silmukat meinanneet liukua sopuisasti puikoilla joita hikisissä hyppysissään piti. Lisäksi toki villa sylissä ei ollut kovin houkutteleva ajatus.


Mutta, ollaan tässä edetty jo sentään tähän asti! Helmaa pitäisi vielä ainakin 20cm ennen resoria tikutella, hitaasti hyvä tulee... Joksin kummipoika täyttää tossa n. 1,5kk päästä vuoden, ja sille tekisi mieli neuloa joku hieno neuletakki. Tuolla ois se yks herkku tummansininen pehmolanka, josta pitkään haaveilin huivia, mutta se ois kyllä väriltään ja tunnultaan just passeli. Ainoo vaan raaskiiko sitä käyttää pikkuherran vaatteeksi, herra kun tykkää mm. syödä silleen koko keholla, olipa vaatteita tahi ei. No, käyttövaatteeksi joka tapauksessa haluan tehdä, että ei sit nyt voi loputtomiin jossitella. Jos menee mustikkaan ni sit menee, täytyy vaan yrittää sitten kauniisti käsin pestä jos mielii vaatteelle vähän pidempää käyttöaikaa.

Loma etenee mallikkaasti, 1/3 käytetty. Palkasta noin 4/5, eh...


torstai 7. kesäkuuta 2018

Little bird - The crusade of Doooooom

Täytyisi ihan varmasti hakeutua jollekin nuppilääkärille.

Little birdin valmistuttua mikään muu ei sitten olekaan valmistunut. Kävin ihan Espanjassa asti vain neuloakseni menomatkalla sukkaa ja purkaakseni sen paluumatkalla. Okei, kävin mä siellä vähän muista syistä, mutta näin siinä niinkus nyt kävi.

Ja aloitin sukan uudestaankin. Lanka on kiva, mutta vaikka mallikin on jotenkin tosi puhutteleva - ja jopa toimii tuolla riemunkirjavalla langalla - mutta se vaan tökkii niiiiin paljon.

Pyörittelin mielessäni kummipojalle neuletakkia, vähän komeampaa kuin se viimekesäinen koiranoksennus. Mutta ei. Mielessä kummitteli se seitinohut merino-silkki, jonka ostin joskus sata vuotta sitten Porvoon Teetee Shopista ja monasti kirosin syvimpään helvettiin koska enhän mä nyt ikinä saa neulottua moisesta mitään, hukkaan heitetyt rahat ja hukkaan heitetty lanka!

Jotain siitä oli saatava. Ja Little bird on ollut jo useasti käytössä, koska siitä tuli ihan mahtava paita.

See where I'm getting here?

Kyllä, Little bird on neulottava siitä seitinohuesta nyt sitten.

Ei siitä ikinä tule mitään.

Hukkaan menee sekin lanka.

Ja hermot.

Niin että se nuppilääkäri?

perjantai 11. toukokuuta 2018

Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.
Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.
En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!
Se paras asia koko vuonna.
Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 
Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.


Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.


Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.
Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.