Pikkulintu lauloi

Juu tämä blogi ei kyllä laula, jos tää on ensimmäinen päivitys koko vuonna. Herramujee, kohta jo puolivälissä...

Vaan toimetonna ei olla oltu! Niin ainakin ravelryn projektit sanoo. Tai no, ei niitä ole ku neljä ja yksi niistä päätyy ihan salee purkuun. Mut ei kato haittaa.

Vuoden ensimmäinen neule ilmaantui puikoille 2.1. ja tipahti niiltä 12.2. Viime vuoden viimeisessä postauksessa juttelin Pompomin Donegal Tweedeistä, kuinka ne oli ahkerasti keritty jaada jaada. Nooh, ne piti sit saaha puikoille, ja lähdin tavaamaan Buttony sweaterin ohjetta. Aina fiksua, kun lanka on puolet ohjeesta ohuempaa ja neuloja on varustettu negatiivisella viitseliäisyydellä tarvittavan silmukkamäärän tai tiheyden laskemiseen. Enkä ois varmasti edes osannut laskea sopivaa silmukkamäärää.

Kässäkerho PomPom Donegal Tweed, 4mm pyörö, 345g.

Kuvassa takki on juuri tippunut puikoilta, sittemmin langanpäät on päätelty ja takki kostutettu, napitkin ostettu ja jopa 3 / 15 ommeltu ihan paikalleen! Ja sen jälkeen en ole koskenut koko tekeleeseen varmaan kuukauteen. Koska nappien ompelu on aivan perseestä. Mutta lanka on ihan rakkautta, harmaan sävy ihan rakkautta, vihreät napit ihan rakkautta (paitsi niiden ompelu). Se mikä ei ole rakkautta, on hulimattomuus joka kostautui kun en resoriin ottanut pienempiä puikkoja. Helma liehua lepattaa kuin mikäkin supersankarin viitta, mut haittaakse?

euraavaksi piti saaha jotain jouhevaa, sukat siis. Cascade Yarnsin Heritage Paint monenkirjavassa pinkin, liilan, vaaleanpunaisen ja persikkaisen sävyissä hillottu lanka saisi nyt kyytiä, ja jostain (=ravelrysta) keksin puolivahingossa Eternal Spring Socks-mallin.

Cascade Yarns Heritage Paint, 2,5mm, 72g

Malli ei oikeen pääse etuuksiinsa kirjavassa langassa, mutta tulipahan neulottua.

Sitpähä otin puikoille siitä joululahjaksi saamastani Uudesta villasukkakirjasta kiehtovan haasteellisen oloisen palmikkohurmosmallin. Vain huomatakseni, ettei se kertakaikkiaan toimi fingerinvahvuisella langalla vaan olisi pitänyt olla ohuempaa.

Edes mun ylikorostetun kiristetty käsiala ei saanut sukasta hyvän mallista, ja palmikkokin vähän kärsi liiasta tiukkuudesta. JA alkuperäinen hottipinkki Cascade Yarnsin Heritage ei olisi yksin riittänyt joten lähdin sitten jatkamaan Heritage Paintilla, ja sit sukasta tulikin jo niin ruma että jätin sikseen.

En näytä ees kuvaa perkele.

Siiitte!

Se paras asia koko vuonna.

Sain synttärilahjaksi tammikuussa ensin työpaikallani lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3. Sitte sain kavereilta lahjakortin Lankakauppa Snurreen <3<3. Sitte sain myös kantakapakkani kantiksilta kolehtina kerätyn lahjakortin Lan-- Marimekkoon (huijasinko?).

Kaiken kaikkiaan oli 120 V***N EUROA mällättävänä pelkästään herkkuakin herkumpiin lankoihin kotikaupunkini ihanimmassa lankakaupassa, voi onnea ja autuutta! 

Ja eräänä kuulaana lopputalven päivänä se sitten toteutui, suuntasin töiden jälkeen sydän pamppaillen Snurreen. Edellisenä päivänä tai viikkona tai joskus nyt eniveis olin hurja ja perustin itselleni Paypal-tilin ja ostaa surautin muutaman ohjeen Ravelrysta. Yksi ohje mielessäin hamusin tieni Madelinetoshin vyyhtien pariin ja valikoin kolme vyyhtiä Prairieta. Niistä olisi tuleva Little Bird.

Kiitos vyyhdinpuiden, lace-vahvuinen lanka keriytyi lopulta suloisiksi palloiksi - ja aiheutti melkein jonkun pölykeuhkon pöllytessään aivan huolella. Mutta katsokaa sitä!!! Eikö se saakin sydämen väpättämään? Sillä on napa.

10.3. koitti aika, ja loin ensisilmukat puikoille. Neuloin ensimmäisen etapin, joka olisi jätetty odottamaan kaveria - ja siinä kohtaa huomasin alkaneeni pienimmän koon silmukkamäärällä. No eihän se nyt käy, minulle tämä paita tulee eikä millekään tiitiäiselle. Purku. Uusi aloitus. Etu- ja takakappaleen omat osiot menivät kovinkin ripeän tuntuisesti, ja sitten koitti yhdistämisen aika.

Niin siis että montako silmukkaa piti luoda kainaloihin?! Are you fucking mad? No, tottelin. Ja neuloin. Ja yksi kerros kesti ikuisuuden. En huijaa, siihen meni valehtelematta varmaan vartti! Silmukoita oli monta sataa, ja vaikka oli ihan pelkkää oikeaa niin jumalauta meinasin harmaantua. Lopulta sain raidan tai kaksi aikaan, ja aloin tarkastelemaan vähän lähemmin työtäni. Meinasi kuulkaa se monien tuntien työ päätyä purkuun eräs väsynyt ilta, kun olin ihan varma että kädenaukoista mahtuisi norsulauma ja siitä olisi muutenkin tulossa aaaivan liian iso. Onneksi nukuin yön yli ja sovitin seuraavana päivänä. Se on kuulkaas sillä tavalla, että sitä luulee olevansa paljon hoikempi kuin mitä onkaan. Ei siitä nyt niin valtavaa sitten ollutkaan tulossa.

Mutta eikö näytäkin jotenkin hurjalta? Että mitenkä tuosta nyt tulisi pidettävän näköistä tekelettä? Noihin raitoihin ohje käski lopettamaan, mutta enhän minä tyttö uskonut, siitähän tulisi telttamainen napapaita. Neuloin sitte vielä yhden pitsiraidan.

Huhtikuussa pidin viikon lomaa ja piipahdin Tallinnassa. Matkaneuleeksi paita oli jo aaivan liian iso, joten piti napata jotain pienempää mukaan. Viimeisenä työpäivänä työkaverilla oli lapsensa villasukat työpöydällä, ja kun niitä tarkastelin totesi hän että ne on jääneet pieniksi. No kuule, minäpä neulon uudet. Ja vaikka en kannatakaan sukupuolittuneita värimaailmoja, jotenkin se palmikkosukassa käytetty hehkuvaisenpinkki Heritage vaan tarttui silmään.

Cascade Yarns Heritage, 2,5mm, enpä muistanut punnita.

Notta siitä sitte lapselle syksyksi uudet villasukat. Ja ne on vielä hehkuvammat luonnossa. Toivottavasti oisivat myös sopivan kokoiset.

Ja kun sukissa ei kauaa nokka tuhissut, tikuttelin toki paitaakin kovasti eteenpäin. Voin sanoa ettei kierretyt oikeat ole enää yhtään hauskoja kun silmukoita on joku miljoona. Sitten tais vähän laantua jo into, koska muistelen että hihojen silmukoiden nostaminen pitkittyi jonkun verran. Joskin sitten hihat valmistuivatkin tosi vauhdilla ja lopulta tasan 2 kuukautta aloituksen jälkeen paita tipahti viime torstaina 10.5. puikoilta viimeisen kerran. Langatkin päättelin heti. Ja kostutin ja yritin niin maan perkeleesti varoa etten venyttäisi varsinkaan leveyssuunnassa liikaa. 

Noh.

Ongelmaksi tulikin sitten se, että ihan tahtomattaan paita venähti niin paljon, että ois vaan pitäny lopettaa sen neljännen pitsiraidan jälkeen... Uskokaa nyt kun sanotaan! Paidasta tuli siis hiiivenen liian pitkä, mikä ei tällaisella vararengas-mallilla tahdo oikein toimia niin nätisti kuin hoikemmilla, korostuu vähän ikävästi se rengas... Mutta, en todellakaan aio sen antaa häiritä, vaan olen aika perkeleen ylpeä aikaansaannoksestani. Siitä tuli hieno, ensimmäisen pitsiraidan virheitä myöten. Lanka on aivan mahtivalinta (väriltään siis, ei toi nyt muuten niin suunnatonta hehkutusta tarvitse, ihan kiva ja aika mukavan tuntuinen iholla, mutta olen parempaakin tuntenut, uskallan väittää), ja lopputulos on melkeinpä parempi kuin uskalsin toivoa. Jos vilkaisisi huomisen säätietoja niin voisi varmistua, että on paidan ensimmäisen ulkoilutuksen aika!

Madelinetosh Prairie, 3,5mm ja 2,5mm pyöröt, 298g

Huomenna nimittäin UIT:n shöy jonka nimeä en tietenkään nyt muista, ja ruokailua sitä ennen.

Loppukevennys.